Tätä en ole ihmisiltä saanut!

 ”Jos minä vielä tahtoisin olla ihmisille mieliksi, en olisi Kristuksen palvelija. Sillä minä teen teille tiettäväksi, veljet, että minun julistamani evankeliumi ei ole ihmisten mukaista; enkä minä olekaan sitä ihmisiltä saanut, eikä sitä ole minulle opetettu, vaan Jeesus Kristus on sen minulle ilmoittanut.” (Gal.1).

Kiitos Herralle ja teille esirukouksistanne! Olin parin päivän ajan melko sairas, mutta nyt oloni tuntuu melko normaalilta.

Nyt joulun alla tekee mieli puhua vain hyvistä asioista. Itse asiassa edellinen lainauksemme on eräänlainen jouluevankeliumi, kun sen käsittää oikealla tavalla. Minä itsekin olen halukas mielessäni kiitämään vuosituhansien taakse tuohon hetkeen, kun vastasyntyneen Lapsen parku kaikuu pienen kaupungin jostakin nurkkauksesta. Siihen tuskin kiinnittävät sen kummemmin huomiota varsinaiset asukkaat, joita raskauttavat suuret kaupunkiin tunkeutuneet verolle ilmoittautuvien määrät. Joka paikka on täynnä näitä ”pakolaisia”, jotka vasten omaa tahtoaan on pakotettu tulemaan tänne. Nämä ovat varmaankin melko ärtyisiä ja raskautettuja pitkästä matkasta. Heille riittävät omat murheensa ja pieniin tiloihin ahdetut matkakumppanit, jotka silminnähden eivät nauti kotikaupunkiinsa palaamisen johdosta. Sellainen vaiva yhden ikävän käskyn johdosta, mikä tietää vain lisäkuluja!

Mistähän oikein olemme saaneet sellaisen kuvan, että koko kaupunki nimenomaan tänä ajankohtana olisi mitä suurimmissa juhlatunnelmissa? Tuskin kukaan tuon kaupungin asukkaista oli tietoinen siitä, mitä eräässä sen eläinsuojassa tapahtui. Kaikki majoitustilat olivat varatut, ja väsyneet matkaaja ajattelivat vain omia vaivojaan ja ongelmiaan, nauttien ehkä liiankin suuren määrän viiniä.

Tämä minun evankeliumini ei tosiaankaan ole ihmisten mukainen eikä mieleinen, vaikka onkin jouluaika ja suuri juhla ihmisten nyt muistellessa tätä suurta tapahtumaa – monen mielestä tarua tai tarinaa. Silloin oli alku maailmanhistorian suurimmalle asialle, jonka merkitys tänään, sen loppuvaiheissa, tulisi olla entistäkin suurempi ja merkittävämpi. Mutta ei, parin päivän päästä kuusen neulasten alkaessa varista ja joulukinkun ja kaiken muun herkullisen ollessa enää muutamia senttejä vyötäröllä, ihmiset suurimmaksi osaksi ovat unohtaneet hetken vierailunsa ehkä keinovaloisessa, parfymoidussa ja tarkasti siivotussa tunnelmallisessa eläinsuojassa!

Tuohon aikaan, alussa, totuus oli aivan toisenlainen kuin mitä ihminen haluaa ajatella. Tulee mieleeni saksankielisten maiden joulukertomus kirpusta, joka käväisi vilkaisemassa Herramme korvaan! Hygienia oli sitä ja tätä, ja olosuhteet olivat jotakin niin onnetonta, että nykyaikainen kätilö olisi ovelta kääntynyt takaisin!

Minäkin siis käväisen Betlehemissä nyt jouluna, mutta sieluni silmien edessä, paimenten saaman ilosanoman kaikuessa mielessäni, katselen vuosituhantista pelastushistoriaa ja omaakin elämääni, jolle tämä joulunäky on vain alku ja paras kuva Jumalamme ilmestymisestä yksinkertaisuudessa ja ihmiselle käsittämättömässä nöyryydessä!