Ei ole Hänestä itsestään!

 ”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut. Rauhan minä jätän teille: minun rauhani - sen minä annan teille. En minä anna teille, niinkuin maailma antaa. Älköön teidän sydämenne olko murheellinen älköönkä peljätkö.” (Joh.14).

Mistä Pyhä Henki tänään tahtoo muistuttaa minua, Sinua? Mielessäni alkoi vuoteella soida ajatus: ”En minä anna teille niin kuin maailma antaa!”

Me olemme jättäneet elämämme Herran käsiin, mutta kaikenlaiset odottamattomat tilanteet saavat helposti meidät suuntaamaan katseemme ja odotuksemme johonkin sellaiseen, mikä tuntuu auttavan eteenpäin, mutta mikä ei kuitenkaan kuulu jumalalliseen suunnitelmaan. Herra lupasi jättää meille rauhan, mutta Hän itse toteaa, ettei se ole jotakin sellaista, mikä voisi rakentua näkemistämme ja kokemistamme maallisista asioista. Kuinka helposti unohdammekaan jo vuosikymmeniä sitten suurta iloa tuottaneen ajatuksen:

”Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra. Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.” (Jes.55).

Miten me voisimme ajatella ohitse inhimillisen tottumuksemme ja olemuksemme? Etenkin tässä ajassa mielemme pyrkii täyttämään loppumaton virta, suorastaan tulva, mitä erilaisimpia näkemyksiä ja aivan konkreettisia voimavaikutuksia, jotka ovat peräisin ilmavalloista ja jopa suoranaisista syvyyksistä. Olemme tekemisissä asioiden kanssa, joissa omat voimamme ja kykymme eivät alkuunkaan riitä, vaan olemme päivä päivältä yhä enemmän riippuvaisia siitä, mitä Herramme tänäänkin haluaa meille korostaen huudahtaa:

”Mutta Puolustaja, Pyhä Henki, jonka Isä on lähettävä minun nimessäni, hän opettaa teille kaikki ja muistuttaa teitä kaikesta, minkä minä olen teille sanonut.”

Mihin perustuu Pyhän Hengen toiminta ja mistä Hän ottaa kaiken meille jakamansa?

”Mikä lihasta on syntynyt, on liha; ja mikä Hengestä on syntynyt, on henki. Älä ihmettele, että minä sanoin sinulle: teidän täytyy syntyä uudesti, ylhäältä. Tuuli puhaltaa, missä tahtoo, ja sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee; niin on jokaisen, joka on Hengestä syntynyt.” (Joh.3).

Uutta elämäämme kuvataan erityisessä mielessä tuulen kaltaisena, jota eivät ulkopuoliset ole kykeneviä havaitsemaan ja määrittelemään nykyaikaisenkaan tieteen perusteella. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että Pyhä Henki tempaisi esittämiään asioita tuulesta, kuten näyttää entistä enemmän ajateltavan erilaisissa hurmahenkisissä piireissä, miksei maltillisemmissakin. Mieleeni on kuin tulikirjaimin palanut jo vuosikymmeniä sitten ajatus:

”Mutta kun hän tulee, totuuden Henki, johdattaa hän teidät kaikkeen totuuteen. Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu, ja tulevaiset hän teille julistaa. Hän on minut kirkastava, sillä hän ottaa minun omastani ja julistaa teille. Kaikki, mitä Isällä on, on minun; sentähden minä sanoin, että hän ottaa minun omastani ja julistaa teille.” (Joh.16).

Erottaaksemme sen mitä maailma antaa, ja mitä Herramme on meille tarkoittanut, emme voi korostaa liiaksi Sanan lukemisen tärkeyttä, koska Pyhä Henki ei todellakaan tuulesta tempaa jotakin meille annettavaksi, vaan puhuu kuulemansa.

”Nämä olivat jalompia kuin Tessalonikan juutalaiset; he ottivat sanan vastaan hyvin halukkaasti ja tutkivat joka päivä kirjoituksia, oliko asia niin.” (Apt..17).

Me olemme ennennäkemättömässä sotatilassa, jossa meidän on tehtävä sama, JOKA PÄIVÄ!

Mieti todella syvällisesti ajatusta:

”Sillä se, mitä hän puhuu, ei ole hänestä itsestään; vaan minkä hän kuulee, sen hän puhuu.”