Postia ”väärään osoitteeseen”!

”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin - jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi…” (Saar.12).

Paavali puhuu vaikeista ajoista. Nyt on ongelmia kasapäin, etenkin kun ”postilaitoksella” on ongelmia viestien jakelun kanssa. Tunnen itseni aika raihnaiseksi ja vapisevaksi, selkäni koukistuessa, kun Jobin postia kannetaan osoitteeseeni, enkä tiedä mitä tehdä saamillani viesteillä! Miten asiat voivat sellaisella tavalla sekoittua? Minulla ei ole Jobin osoitetta kääntääkseni postin oikeaan paikkaan, ja epäselvää on sekin, voiko tällaiset viestit pudottaa postilaatikkoon. Epäilyttää suuresti, että joku on sekoittanut nimet ja osoitteet sellaisella tavalla, että minua, aivan eri nimistä, pidetään jonakin toisena, Jobina! Mitä tekemistä minulla on tämän muinaisen henkilön kanssa, tässä modernissa, hienona pidetyssä ajassa?

Täytyy myöntää, että jollakin tavoin viestit tuntuvat sisältönsä perusteella kuuluvan minulle, mutta en kerta kaikkiaan, totisen totisesti, ole mieltynyt niihin! On ollut sairautta niin monenlaista, ahdinkoa ja vaikeuksia runsain mitoin. Eikö kaikki jo riittäisi ja voisi olla takanapäin, kun Jobin nimellä tullutta postia on tungettu tiloihini luukuista ja jopa savupiipustakin! Viestejä on tuotu hymyillen ja laulaen, soittimienkin säestyksellä, siunauksen toivotuksin, korulausein, korusähkein, harvemmin itkuvirsin! Selkäni taipuu jo kaiken alla ja suuri määrä elämän iloa tuntuu kaikkoavan entistä kauemmaksi!

Viimeisin viesti työnnettiin käteeni kauppamatkalla, hedelmätiskien välissä. Minulle tärkein perhe on sen mukaan hajoamassa! Voiko olla mahdollista, ettei niin monen ihmisen rukousta ole kuultu? Olemmehan luottaneet postinkulun muuttumiseen korkean tahon lupauksen perusteella:

”…ja Herra teki Jobille mieliksi. Ja kun Job rukoili ystäväinsä puolesta, käänsi Herra Jobin kohtalon, ja Herra antoi Jobille kaikkea kaksin verroin enemmän, kuin hänellä ennen oli ollut.” (Job.42).

Jos kerran minun tulee vastaanottaa Jobille tarkoitetut viestit, niin milloin sitten Herra tekee minullekin mieliksi? Minua eivät todellakaan miellytä ne multimediaviestit, jotka heijastuvat mieleni kuvaruudulle joka suunnalta, kertoen veljien ja sisarten huonovointisuudesta ja jopa katastrofaalisesta tilanteesta! Kokemuksemme ovat kuin Jobilla, mutta rukouksemme eivät ilmeisestikään ole sitä luokkaa kuin hänellä. Eikö Herra näe vajavaisuuttamme ja heikkouttamme, ja Itse sytytä oikeanlaista tulta alttarillemme? Emmehän me pidä itseämme Jobina, eikö se ole tehty selväksi kautta aikojen?

Voimme tietysti hyväksyä Jobinkin roolin, kunhan vain saamme kokea Hallituksen lupauksen todeksi aivan käytännössä:

”Katso, me ylistämme autuaiksi niitä, jotka ovat kestäneet; Jobin kärsivällisyyden te olette kuulleet, ja lopun, jonka Herra antaa, te olette nähneet. Sillä Herra on laupias ja armahtavainen.” (Jaak.5).