Meitä riisutaan!

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’.

Amen, tule, Herra Jeesus!

Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.”

(Ilm.22)

Kaikki viittaa siihen, että tuntemamme maailma ei ole vain muuttunut, vaan tulee muuttumaan silmiemme edessä sellaisella tavalla, jota emme ole osanneet odottaa. Kuka olisi milloinkaan uskonut, että ensisijaisesti kaksi pientä valtiota omalla tavallaan pienessä hetkessä valtaa koko Euroopan? Meillä ei ole mitään yksittäisiä ihmisiä vastaan, vaan sydämemme täyttää hätä sodan jalkoihin jääneiden ihmisten puolesta, mutta jollakin tavoin kaikesta on kadonnut terve järki. Olemme ajautuneet ja ajautumassa lisää tilanteeseen, jota emme pysty hallitsemaan. Niin meidän kuin muidenkin Euroopan maiden johtajat eivät ole selvillä ajan kehityksestä ja tekevät aivan käsittämättömiä päätöksiä. Kaikki on ennalta sanottu Jumalan Sanassa, ja siksi meidän ei tule liiemmälti ryhtyä kauhistelemaan kaikkea. Ihmisen omat ratkaisut ovat nyt tuoneet synkät pilvet taivaallemme!

Taloudellisen ja maallisen elämän suhteen ei meillä todellakaan ole hyviä asioita odotettavissa, ja aivan erikoinen virtaus on alkanut levitä kaikkialla. Jotakin tapahtuu sieluissamme, suuntaan tai toiseen. Nähdessämme kaiken tapahtuvan, tulisi Sanan mukaan meidän nostaa katseemme vapautuksemme lähetessä, mutta toisaalta meidät pakotetaan todella ankaraan pohdiskeluun, jota emme rehellisyyden nimessä haluaisi myöntää. Me puhumme Herran tulemisesta, mutta missä mielessä ja mitä varten? ”Kunpa Herra tulisi pian!”, toteamme melkoisella vakaumuksella, mutta silmämme ja olemuksemme eivät vakuuta kuulijaamme. Me haluaisimme ulos kaikesta ahdistavasta ja vääryyden kehityksestä, mutta tajuammeko, mitä Herran tulemus todella merkitsee? Jotakin aavistelemme, mutta koska viimeksi olisin kuullut todella aidossa hädässä lausutut sanat:

”Amen, tule, Herra Jeesus!”

Me haluaisimme muutosta ja asioiden korjaantumista tiettyyn rajaan asti, mutta aivan käsittämättömällä tavalla olemme kiinni asioissa ja odotuksissa, jotka estävät näiden sanojen kumpuamisen todellisesta sisimmästämme!

”Sillä me tiedämme, että vaikka tämä meidän maallinen majamme hajotetaankin maahan, meillä on asumus Jumalalta, iankaikkinen maja taivaissa, joka ei ole käsin tehty. Sentähden me huokaammekin ikävöiden, että saisimme pukeutua taivaalliseen majaamme, sillä kun me kerran olemme siihen pukeutuneet, ei meitä enää havaita alastomiksi. Sillä me, jotka olemme tässä majassa, huokaamme raskautettuina, koska emme tahdo riisuutua, vaan pukeutua, että elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista. Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tähän, on Jumala, joka on antanut meille Hengen vakuudeksi. Sentähden me aina olemme turvallisella mielellä ja tiedämme, että, niin kauan kuin olemme kotona tässä ruumiissamme, me olemme poissa Herrasta; sillä me vaellamme uskossa emmekä näkemisessä. Mutta me olemme turvallisella mielellä ja haluaisimme mieluummin muuttaa pois ruumiista ja päästä kotiin Herran tykö.” (2.Kor.5).

Pohtikaamme nyt näitä asioita, ennen kaikkea riisuutumista. Mitähän se pitää sisällään ja millä tavoin pelko riisuutumisesta vaikuttaa elämäämme tässä ajassa. Jos kaihdamme riisuutumista, voimmeko todella huudahtaa:

”Amen, tule, Herra Jeesus!”