Minua ei miellytä…

”Ja muista Luojaasi nuoruudessasi, ennenkuin pahat päivät tulevat ja joutuvat ne vuodet, joista olet sanova: ’Nämä eivät minua miellytä’; ennenkuin pimenee aurinko, päivänvalo, kuu ja tähdet, ja pilvet palajavat sateen jälkeenkin - jolloin huoneen vartijat vapisevat ja voiman miehet käyvät koukkuisiksi ja jauhajanaiset ovat joutilaina, kun ovat menneet vähiin, ja akkunoista-kurkistelijat jäävät pimeään, ja kadulle vievät ovet sulkeutuvat ja myllyn ääni heikkenee ja noustaan linnun lauluun ja kaikki laulun tyttäret hiljentyvät; myös peljätään mäkiä, ja tiellä on kauhuja, ja mantelipuu kukkii, ja heinäsirkka kulkee kankeasti, ja kapriisinnuppu on tehoton; sillä ihminen menee iankaikkiseen majaansa, ja valittajat kiertelevät kaduilla - ennenkuin hopealanka katkeaa ja kultamalja särkyy ja vesiastia rikkoutuu lähteellä ja ammennuspyörä särkyneenä putoaa kaivoon. Ja tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.” (Saar.12)

Viime päivinä olen joutunut törmäämään asioihin, jotka eivät minua miellytä. Erikoisesti mieltäni kuohutti eilinen matkani linja-autossa. Lähtöpaikkakunnalla autoon saatettiin nuorehkon oloinen nainen joka istui jonkin matkan päässä edessäni. Olin pakotettu kolmen ja puolen tunnin ajan seuraamaan kuinka hän koko ajan hakkasi yläruumistaan penkkiä vasten, niin että istuin vapisi. Välillä hän huusi jotakin, mitä en onneksi kuullut, koska jo matkan alkaessa laitoin kuulokkeet korvilleni ja kuuntelin ruotsinkielistä äänikirjaa. Ihmisen ei siis tarvitse tulla vanhaksi kohdatakseen tragedioita elämässään, vaan jokin onneton kohtalo saattaa muuttaa elämän ratkaisevalla tavalla!

Itse asiassa Herrani jo uskoon tuloni vuotena monella tavoin osoitti minulle, ettei elämä uskosta huolimatta ole mitään riemukulkua tai suurta onnellisuuden tunnetta. Jos meitä ei koetella ja hengellisesti kuriteta, kasvaa meistä hengellisiä lapsia, jotka eivät oikealla tavalla kanna Isänsä geenejä.

Joudumme näkemään ja kokemaan asioita, jotka eivät meitä miellytä, ja matkamme varrelle mahtuu monenlaista murheellista nähtävää ja koettavaa. Jumala monessa suhteessa paljastaa itsensä yksinkertaisuudessa ja inhimillisessä heikkoudessa. Erikoisesti mieleeni on painunut sanankohta:

”Sinä päivänä ei sinun tarvitse hävetä yhtäkään niistä teoistasi, joilla olet rikkonut minua vastaan, sillä silloin minä poistan sinun keskuudestasi sinun ylvääsi, riemuitsevaisesi, etkä sinä sitten enää ylpeile minun pyhällä vuorellani. Mutta minä jätän jäljelle sinun keskuuteesi kurjan ja vaivaisen kansan, ja he luottavat Herran nimeen. Israelin jäännökset eivät tee väärin, eivät puhu valhetta, eikä heidän suussaan tavata vilpillistä kieltä.” (Sef.3).

Ensimmäinen uskonelämässä mieleeni painunut opetus perustui kuitenkin perustavaa laatua olevaan seikkaan. Mieleeni iskostettiin pysyvästi tietoisuus oikeasta asenteesta Herraani. Mielessäni soi jatkuvasti ajatus:

”Minä, Herra, se on minun nimeni, minä en anna kunniaani toiselle enkä ylistystäni epäjumalille.” (Jes.42).

”Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.” (Jes.48).

Siksi koko uskonelämäni ajan on ollut käsittämätöntä kaikenlainen ihmiskorostus ja – palvonta! Silti usein on tullut tilanteita, jotka ovat omalla tavallaan johtaneet kokemaan asioita, jotka eivät minua ole miellyttäneet. Jokaista meitä nöyryytetään, ketä enemmän, ketä vähemmän, joskus ylitse oman käsityskykymme! Siksi ainoa tie oikeanlaiseen onnellisuuteen perustuu hengelliseen todellisuuteen, jonka piirteet ovat tallennettuina Sanaan, josta meidän on ne esiin kaivettava, hyvin persoonallisellakin tavalla. Oppimme näyttää perustuvan kokemuksiin, jotka eivät meitä sillä hetkellä miellytä!

Vanhuus ei siis ole välttämättä vuosien päässä, vaan… Lue uudelleen ensimmäinen lainauksemme ja totea kanssani, että juuri nyt on se päivä, jolloin meidän kannattaa muistaa Luojaamme!