”Ja hän istuutui, kutsui ne
kaksitoista ja sanoi heille: ’Jos joku tahtoo olla ensimmäinen, on hänen oltava
kaikista viimeinen ja kaikkien palvelija’.” (Mark.9).
Mitä me olemme tahtoneet ja mitä tahdomme tänään? Herramme esittää
meille todella paradoksaalisen kuvan tahtoelämällemme. Tämän esimerkin
inhimillinen ristiriitaisuus koskettaa voimakkaalla tavalla tämän hetken
kristillisyyttä.
Olemme kirjoittaneet hengellisestä valtataistelusta ja tietynlaisen
aseman tavoittamisesta muiden kustannuksella. Heräsin tänä aamuna mielessäni
toimintamme, josta kirjoitin toissapäivänä. Missä Jumala toimii, siellä
vihollinenkin on todella ahkerassa työssä. Aivan selvästi meidät johdettiin
näkemään todella syvällisiä ja eheyttäviä näkymiä, jotka riemastuttivat ja
auttoivat kulkemaan eteenpäin raskaalla ihmisyyden tiellä. Tahdossamme
laajentaa osittain sisään lämpiäväksi muuttunutta toimintaamme uusille
alueille, mieleemme kohosi voimakkaana tarve rekisteröidä toiminta saadaksemme
virallisuutta ja luotettavuutta. Erilaisia paikkoja ei vuokrata yksityisille
ihmisille, eikä oikeastaan kukaan olisikaan valmis ottamaan henkilökohtaiselle
vastuulleen satojen tai jopa tuhannen euron kuluja.
Pienellä joukolla panimme vireille rekisteröinnin suurella
luottamuksella ja ilolla. Mutta suuri oli pettymyksemme, suorastaan murskaava,
kun rekisteröinnistä huolehtinut henkilö suoranaisella henkisellä väkivallalla
antoi ymmärtää olevansa ainoa asiaa todella ymmärtävä persoona, saaden yhden ja
toisen kertomaan erostaan. Hän valtasi rekisteröimämme toiminimen itselleen
täysin omia tarkoitusperiään varten!
Itse toiminta ja työnäky ei voi tietenkään kaatua
tällaisiin asioihin, mutta tämä on kuva siitä, miten inhimillinen mielivalta ja
oman edun tavoittelu muiden kustannuksella kaivaa maata hyväkin toiminnan alta!
Aivan liian moni haluaa olla ensimmäinen, ei palvelijana, vaan suurena
johtajana ja itsensä kaiken hyvän ymmärryksen lähteeksi julistajana.
Kerron tästä kaikella rakkaudella ja hädällä tuon aikanaan läheiseksi
tulleen henkilön tähden. Mitäpä jos yhdessä sopisimme Herran Nimessä
rukoilevamme hänen ylleen tulisia hiiliä ja sellaisia omantunnon polttoja, että
hän muuttaisi mieltään ja luopuisi itsekkäistä päämääristään! Jumalallemmehan
kaikki on mahdollista!
”Vielä minä sanon teille: jos
kaksi teistä maan päällä keskenään sopii mistä asiasta tahansa, että he sitä
anovat, niin he saavat sen minun Isältäni, joka on taivaissa. Sillä missä
kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän
keskellänsä.” (Matt.18).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti