Valvokaa siis joka aika!

”Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).

Mieleeni tulee tämän sanankohdan johdosta eräs hetki Herramme maanpäällisen vaelluksen ajalta:

”Kun Pietari hänet näki, sanoi hän Jeesukselle: ’Herra, kuinka sitten tämän käy?’ Jeesus sanoi hänelle: ’Jos minä tahtoisin, että hän jää tänne siihen asti, kunnes minä tulen, mitä se sinuun koskee? Seuraa sinä minua.’ Niin semmoinen puhe levisi veljien keskuuteen…” (Joh.21)

Kuinka tärkeätä onkaan, että pidämme vaarin itsestämme! Jossakin määrin huuliltamme karkaavat sanat: ”Olenko minä veljeni vartija?”, mutta toisaalta, paetaksemme omia ongelmiamme, me kiinnitämme aivan liian paljon huomiota johonkin matkakumppaniimme. Meitä kehotetaan valvomaan ja rukoilemaan voidaksemme paeta kaikkea tulevaa. Meidän maassamme ja olosuhteissamme ei meitä varmaankaan kehoteta kaivamaan pommisuojaa tai etsimään paikkaa jossakin väestösuojassa, vaan meille Herramme tahtoo tuoda julki suurimman tarpeemme tässä ajassa. Voidaksemme aidolla ja todellisella tavata Hänet, on elintärkeää tuntea Hänet, saavuttaa sukulaissuhde Hänen kanssansa!

Aikanaan Pietari kiinnitti huomionsa lähistöllä olevaan veljeensä, varmaankin aidon huolen säestämänä. Tämä tapaus on tallennettu Jumalan Sanaan meitä varten, jotta näkisimme tässä ajassa oman tärkeysjärjestyksemme. Tietyssä määrin olemme huolestuneita veljistämme ja sisaristamme, mutta jotta todella voisimme olla heille avuksi ja esimerkkinä, on meidän pidettävä yllä Sananmukaista elämää ja vaellusta. Vääränlaiset huolet ja mielenkiinnot harhauttavat meitä aivan liian helposti, niin että unohdamme kaikkein tärkeimmän asian: viipymisen Marian lailla Herramme jalkojen juuressa. Läheisiämme ei niinkään vakuuta hurskas puheemme ja kristilliset tavat, kuin aito jumalanläheinen elämä ja hengellinen tasapaino.

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.”

Mitä tarkoittaa valvominen? Siitä kertoo varmaankin selvimmin psalmi 119. Jumalan Sanan lukeminen, ei tapana, vaan Herran tahdon etsimisenä ja Häneen tutustumisena, on aivan elinehto tässä ajassa. Jälleen kerran kehotan etsimään netistä äänikirjana jonkin luetun Raamatun ja kuuntelemaan sitä mahdollisimman paljon, missä sitten liikutkin. Itse en niinkään paljon lue, kuin kuuntelen Raamattua. Olen vihkinyt tähän tarkoitukseen edellisen älypuhelimeni, jota käytän soittimena, koska siinä on kaiutin. Se on aina valmiina ja siihen mahtuu suuri määrä Raamattuja, niin että vaihdan ajoittain kieltä.

Lopuksi: Me emme kumarra kenenkään ihmisen edessä, vaan seisomme Ihmisen Pojan edessä, voidaksemme myös kumartua Hänen eteensä! Seisominen tarkoittaa vastuun kantamista!

Jos haluat nämä tekstit paperille monistettuna, voit tilata ne sähköpostina ihminentavattavissa.net - sivuston alussa olevasta osoitteesta. Tämä tarjous koskee vain kotimaata.

"Seuraa sinä Minua!" 

Kaikuvat Herramme sanat juuri nyt!