Yhä vielä Sama!

”Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä. Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut ynnä oman Henkensä. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot; sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.” (Jes.48).

Parina viime päivänä olemme lukeneet:

”Itseni, itseni tähden minä sen teen; sillä kuinka onkaan minun nimeäni häväisty! Kunniaani en minä toiselle anna. Kuule minua, Jaakob, ja sinä, Israel, jonka minä olen kutsunut: Minä olen aina sama, minä olen ensimmäinen, minä olen myös viimeinen.” (Jes.48).

Kuinka suloista ja tärkeää onkaan todeta, ettei meidän Herramme missään suhteessa muutu, vaan on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti (Hebr.13)! Hän on selvästi ilmoittanut haluavansa olla meidän keskellämme tässä viimeisessäkin ajassa, eikä vain kanssamme, vaan meissä!

Me emme elämämme aikana voi oppia tuntemaan Häntä täydellisesti Hänen valtasuuruutensa tähden, mutta meidät on asetettu elinaikaiseen kouluun, josta meidän ei ole syytä jäädä pois hetkeksikään. Juuri tässä ajassa tarvitsemme enemmän kuin milloinkaan aikaisemmin:

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä.”

Meitä ei kaikesta näkemästämme ja kokemastamme huolimatta ole jätetty yksin tässäkään ajassa. Yhä vielä pätee Herramme lupaus:

”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt,28).

Hän on voittanut maailman ja on meidän puolellamme. Joudumme ehkä kokemaan asioita, jotka eivät meitä miellytä, mutta tiedostamme kuitenkin missä ajassa elämme:

”Rakkaani, älkää oudoksuko sitä hellettä, jossa olette ja joka on teille koetukseksi, ikäänkuin teille tapahtuisi jotakin outoa, vaan iloitkaa, sitä myöten kuin olette osallisia Kristuksen kärsimyksistä, että te myös hänen kirkkautensa ilmestymisessä saisitte iloita ja riemuita. Jos teitä solvataan Kristuksen nimen tähden, niin te olette autuaat, sillä kirkkauden ja Jumalan Henki lepää teidän päällänne.” (1.Piet.4)