Ihmisen hankkeiden hedelmä

”Sentähden kuulkaa, te kansat, ja tiedä, seurakunta, mitä heille on tapahtuva. Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän, sillä he eivät ole kuunnelleet minun sanojani, vaan ovat hyljänneet minun lakini.” (Jer.6).

Jumala on puhunut meille tavalla ja toisella, osoittaen olevansa todella kiinnostunut meistä ihmisistä. Hän on puhunut hyvin rakkaudellisesti ja toisinaan ravisuttavalla vakavuudella. Mitä nyt katselemme omine silminemme, on kaikki tulosta ihmisen omista ratkaisuista ja tavoitteista.

”Mutta he vastasivat: ’Emme vaella’. Ja minä olen asettanut teille vartijat: ’Kuunnelkaa pasunan ääntä’. Mutta he vastasivat: ’Emme kuuntele’.”

Olen suurella vakavuudella kirjoittanut blogissani vartijoista Siionin muurilla. Oma kansa on tavalla tai toisella ollut aina kivittämässä vastuuseen asetettuja henkilöitä näiden julistaman sanoman tähden. En milloinkaan unohda sitä hetkeä, kun todella koskettavan kokouksen jälkeen yksi läsnäolijoista toteaa yleisön läsnäollessa: ”En todella tiedä mitä pitäisi ajatella, kun koen tulevani tällaisella tavalla nuhdelluksi!” Hän siten nuhteli minua kokemiensa tunnontuskien johdosta! Puhe oli koko ajan ollut yleisistä, kaikkia koskevista asioista!

”Kuule, maa! Katso, minä tuotan onnettomuuden tälle kansalle, heidän hankkeittensa hedelmän…”

Samassa luvussa todetaan:

”Kenelle minä puhuisin, ketä varoittaisin, että he kuulisivat? Katso, heidän korvansa ovat ympärileikkaamattomat, eivät he voi kuunnella. Katso, Herran sana on tullut heille pilkaksi, ei se heille kelpaa.”

Mitä ihminen kylvää, sitä hän jumalallisen lainalaisuuden mukaan myös niittää! Ihmisen omien hankkeiden hedelmä tuo hänen yllensä jossakin vaiheessa onnettomuuden muodossa tai toisessa. Kuka enää antaa nuhdella, kehottaa, varottaa itseänsä, jos jo vuosikymmeniä sitten joku rohkenee nousta esiin ja ilmoittaa olevansa haluton kuulemaan ojennusta. Jumalamme on todella kärsivällinen ja pitkämielinen, antaen meille uskomattoman paljon aikaa kääntymykseen ja parannuksen tekoon!

Ennen kaikkea meidän tulee varoa puheitamme, jottemme olisi osallisia Herran Sanan pilkkaamiseen! Juuri tässä ajassa puhdas ja alkuperäinen Sana ei kelpaa ihmisille. Tuomiot eivät ole vasta tulossa, vaan ne omalla, näkymättömällä tavallaan ovat jo yllämme kuulemattomien korvien johdosta! Jos emme ymmärrä tekojemme merkitystä ja ajan myöhäisyyttä, uskomme siirtävämme lopulliset tuomiot jonnekin kaukaisuuteen, vaikka niiden synkät pilvet jo pimentävät taivastamme pelottavalla tavalla. Meidän ei tule masentua ja antautua pelon valtaan, sillä kaikki kertoo meidän lunastuksemme lähenemisestä!

”’Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.’ Ja hän puhui heille vertauksen: ’Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita. Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.  Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne…’” Luuk.21)