Kauniita valheitako?

Jostakin syystä mielessäni alkoi toistua erään avioparin sananvaihto. Hyvin pienen ajan jälkeen vihkimisen vaimo totesi miehellensä suurella vakavuudella: ”Teen sitten mitä tahansa tai tapahtuu mitä tahansa, älä koskaan moiti minua tai sano minulle mitään negatiivista!” Jossakin vaiheessa myöhemmin tuli todella kriittinen tilanne, jossa miehen hermot jo olivat melkein lopussa, avioparin ollessa matkoilla jossakin päin maatamme. Vaimo oli mielestään tehnyt kaiken aivan oikein ja pahoitti mielensä miehen masentuneen asenteen johdosta. Mies joutui kysymään vaimoltaan: ”Mitä sinä oikein tahdot minun sanovan? Minun pitäisi sanoa sinulle ainoastaan hyviä asioita, eikö niin?” Vaimon vastaus oli ehdottoman myöntävä ja sitova. ”Mutta silloinhan minä selvästi valehtelen, eikö se yhtään häiritse sinua!” Vaimo antoi selvästi ymmärtää, ettei se häiritse häntä yhtään! Mies saa valehdella hänelle niin paljon kuin ehtii, kunhan vain puhuu hyviä ja mukavia asioita hänestä, moittimatta milloinkaan!

Joidenkin mielestä tämä on aivan äärilaidalta ja todella absurdia. Se on totta! Mutta jostakin syystä katson sen olevan eräänlainen karrikatyyri nykyajan hengellisestä elämästä. Me haluaisimme kuulla vain hyviä ja lohdullisia asioita tilanteesta riippumatta. Itse koen juuri tällä hetkellä melkoista mielenliikutusta sen johdosta, että minulle hyvin läheisen henkilön, viimeinkin, usean vuoden jälkeen, vieraillessa hetken asunnossani, hän kovin sanoin moitti siisteyttäni ja siivoamistani. Hänellä oli omia, todella suuria ongelmia, mutta tällaisella tavalla hän psykologisesti ajatellen siirsi pahaa oloaan minuun ja tekemisiini.

Viikonlopun sairastuminen vei melkoisen määrän voimiani, ja siten kaikki moite saa turhan voimakkaan vaikutuksen sisimmässäni, enkä jaksa pitkään keskittyä kirjoittamiseen. Kaikki elämässäni tapahtuva kuitenkin nähdään Korkeudessa ja ajoittaiset masentumiset kuuluvat ihmisen elämään.

”Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa. Mutta kaiken tämän lisäksi pukeutukaa rakkauteen, mikä on täydellisyyden side. Ja vallitkoon teidän sydämissänne Kristuksen rauha, johon te olette kutsututkin yhdessä ruumiissa, ja olkaa kiitolliset. Runsaasti asukoon teissä Kristuksen sana; opettakaa ja neuvokaa toinen toistanne kaikessa viisaudessa, psalmeilla, kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten kiitollisesti Jumalalle sydämissänne. Ja kaikki, minkä teette sanalla tai työllä, kaikki tehkää Herran Jeesuksen nimessä, kiittäen Isää Jumalaa hänen kauttansa.” (Kol.3).