Yhteinen Totuus

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa. Rakkaani, sinä toimit uskollisesti kaikessa, mitä teet veljien, vieläpä vieraittenkin hyväksi. He ovat seurakunnan edessä antaneet todistuksen sinun rakkaudestasi; ja sinä teet hyvin, kun autat heitä eteenpäin heidän matkallaan, niinkuin Jumalan edessä arvollista on. Sillä hänen nimensä tähden he ovat matkalle lähteneet eivätkä ota pakanoilta mitään. Me olemme siis velvolliset ottamaan semmoisia vastaan, auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin.” (3.Joh.).

Ajattelin jo jättää kirjoittamisen tänään. Mieleni on hyvin raskautettu ja en voi olla murehtimatta kuulemiani asioita. Eräänä päivänä tapaamani sisar antoi ymmärtää murehtimisen olevan syntiä. Sitä en osaa katua tai nähdä siitä huolimatta pahaksi, sillä veljeni Paavali oli paljon syntisempi kuin minä, ainakin tässä suhteessa!

”Minä sanon totuuden Kristuksessa, en valhettele - sen todistaa minulle omatuntoni Pyhässä Hengessä - että minulla on suuri murhe ja ainainen kipu sydämessäni.” (Room.9).

Tarkemmin ajatellen ja näitä sanoja punniten voisin kuitenkin todeta, ettei murheellamme ja kivullamme ole sittenkään niin suurta eroa! Paavali ei surrut omia, vaan muiden asioita. Ensimmäisessä lainauksessa huomiotani kiinnittivät erikoisesti sanat: ”Auttaaksemme yhdessä totuutta eteenpäin!” Olkoon tilanteemme mikä tahansa, meillä on ylitse kaikkien vallitsevien seikkojen yksi ainoa päämäärä ja tehtävä. Sitä eivät poista tai vähennä Timoteukselle kuvatut vaikeat ajat, päinvastoin. Mikäli se on mahdollista ja meistä riippuvaa, tehtävämme on aina pyrkiä rauhaan ja totuuden eteenpäin auttamiseen, yhdessä kaikkien niiden kanssa, jotka kantavat murhetta Herransa edessä!

Mikä sitten on se totuus, jota meidän tulee puolustaa ja auttaa eteenpäin?

”Minua ilahutti suuresti, kun veljet tulivat ja antoivat todistuksen sinun totuudestasi, niinkuin sinä totuudessa vaellatkin. Minulla ei ole suurempaa iloa kuin se, että kuulen lasteni vaeltavan totuudessa.”

Onko meillä jokaisella jokin oma totuus, josta muut voivat todistaa? Johanneksen sanojen mukaan siinä vaelletaan, iloa tuottaen sitä tarkkaaville. Mikä on se totuus, jossa meidän tulee vaeltaa ja jota meidän tulee puolustaa ja auttaa eteenpäin? Mikä on se totuus, joka yhdistää meidät, niin että toteutuvat sanat:

”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.

Mutta jos me valkeudessa vaellamme,

niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1)

”Jeesus sanoi hänelle:

’Minä olen tie ja totuus ja elämä;

ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani’.” (Joh.14).