Kiitos terveydestä!

Eilen en ollut kykenevä kirjoittamaan. Edellisenä iltana alkoivat melkoiset poltot vatsassa ja valvoin koko yön oksentaen ja muutenkin pikkuhuoneessa juosten. Huonovointisuus johti hetkelliseen verenpaineen laskuun, niin että ensimmäistä kertaa elämässäni kaaduin eteisen kaappia vasten huimauskohtauksen johdosta. Silmäkulmasta vuoti jonkin verran verta. Kummallista kyllä, tämä kokemus auttoi jälleen kerran arvostamaan terveyttä siinä määrin kuin sitä on osalleni suotu! Yhden yön valvominen ja seuraavana päivänä voimattomana makaaminen kertoivat selvästi siitä, kuinka mukavaa elämä sittenkin on ilman vatsakipuja ja pahoinvointia. Kuinka moni kärsiikään jokapäiväisistä kivuista ja vaivoista!

”Daavidin mietevirsi, hänen ollessaan luolassa; rukous. Minä korotan ääneni ja huudan Herraa, minä korotan ääneni ja rukoilen Herralta armoa. Minä vuodatan hänen eteensä valitukseni, kerron hänelle ahdistukseni. Kun minun henkeni minussa nääntyy, niin sinä tunnet minun tieni. …Minä huudan sinun puoleesi, Herra; minä sanon: Sinä olet minun turvani, minun osani elävien maassa. Tarkkaa minun huutoani, sillä minä olen sangen viheliäinen, pelasta minut vainoojistani, sillä he ovat minua väkevämmät. Vie minun sieluni ulos vankeudesta kiittämään sinun nimeäsi. Vanhurskaat kokoontuvat minun ympärilleni, kun sinä minulle hyvin teet.” (Ps.142)

Me opimme suurimman osan hyvistä asioista ikävien kokemusten perusteella. Hyvä ei näytä eikä tunnu hyvältä ilman huonoja asioita. Me ihmisinä tarvitsemme monenlaisia vertailukohtia arvostaaksemme jotakin. Tämä piirre tuli voimaan ja käytäntöön esivanhempiemme ratkaisujen johdosta. He elivät pelkän hyvän keskellä, ja se oli kaikki mitä he näkivät ja kokivat. He itse loivat vertailukohdan luovuttamalla mielensä ajatuksille, jotka eivät olleet lähtöisin seuranaan olevasta Hyvän Lähteestä. Avatessaan korvansa ja silmänsä jollekin uudelle ja selvästi vieraalle alueelle, he samalla luovuttivat kaiken hyväksi tarkoitetun pahan valtaan!

 Näitä ratkaisuja eivät ole tehneet vain esivanhempamme Eedenin puutarhassa, vaan me itsekin olemme joka päivä ratkaisujen edessä, jotka vaikuttavat elämäämme aivan huomaamattamme. Kuinka usein me itse olemmekaan syyllisiä tapahtumiin ja kokemuksiin, joista syytämme olosuhteita tai muita maan matkaajia!

Kaiken tämän on Herramme nähnyt jo ennakolta ja siksi antanut meille mahdollisuuden palata alkuperäiseen rauhan suunnitelmaan. Tämän Hän tuo julki Sanassaan, josta voimme lukea niin Daavidin kuin muidenkin jumalanmiesten ja – naisten kokemuksista. Ilman tietynlaista hätää meissä ei muutu mikään, jos luulemme selviytyvämme tästä elämästä omin neuvoin ja avuin. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt Raamatun lehdiltä yhtään elämässään onnistunutta ihmistä, siinä mielessä kuin tänä päivänä aivan liian laajasti ajatellaan. Ihmisen oma ajattelu toimii hyvin usein häntä itseään vastaan, aiheuttaen ongelmia koko ympäristössään.

”Jos te siis olette herätetyt Kristuksen kanssa, niin etsikää sitä, mikä on ylhäällä, jossa Kristus on, istuen Jumalan oikealla puolella. Olkoon mielenne siihen, mikä ylhäällä on, älköön siihen, mikä on maan päällä.” (Kol.3).

Juuri hätätilanteissa mielemme kanavat avautuvat oikeaan suuntaan ja kohteeseen. Me siis tarvitsemme kokemuksia ja tilanteita, jotka eivät meitä ollenkaan miellytä, mutta joihin olemme aikanaan suostuneet jättäessämme elämämme Herran käsiin!