Hyppy tuntemattomaan

Söin toissailtana aivan liian vahvaa ruokaa, joka aiheutti koko yön vatsavaivat. En nukkunut koko yönä kunnolla ja olin vielä aamulla aivan sairas. Kirjoittaminen siis jäi väliin tyhmän pään johdosta!

”Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.17).

Vedin raamattupiirin Heinolan seurakunnan miespiirille eilen illalla. Koko tilaisuudesta jäi todella miellyttävä vaikutelma ja tuntuma, että tämä joukko todella etsii Jumalaa vakavissaan. Samaa ei voi sanoa monista muista piireistä, joissa on annettu periksi nykyiselle modernille suuntaukselle.

Jumala on ollut ihmiskuntaa kohtaan todella armollinen ja vieläkin kohdellut tietämättömiä käsittämättömällä pitkämielisyydellä. Ongelma ei kristillisessä maailmassa ole niinkään alkuperäisessä sanomassa tai opetuksessa, vaan väärässä asenteessa ja puhujaksi ilmoittautuneiden luulemisessa! Kristillinenkin mieli on aivan liian taipuvainen luulemaan hengellisiä asioita oman käsityksensä mukaisesti. Emme milloinkaan saa unohtaa sitä, että ihmisellä on jo luomisen perusteella kaipaus joko jumaluuden tai Jumaluuden puoleen. Ihmisen on vain sisimmässään ja elämällään ratkaistava tavoitteleeko hän Suurella vai pienellä kirjoitettua!

Miksi meillä oikeastaan on niin suuri tarve kuvailla jotakin - kuvailla asioita omalta näkökannaltamme ja omista lähteistä ammentaen? Miksi emme enemmänkin turvautuisi ikiaikaisiin teihin ja Jumalan historiaan, joka on tallennettuna Raamattuumme? Toki on tarkoitus tuoda julki henkilökohtaista kokemusta ja näkemystä, mutta hengellisten raamien puitteissa. Mieleeni tulee aina uudelleen ajatukseni, jos se yleensä on minun ajatukseni, en muista enää, kirpusta joka viihtyy aikansa Raamatun päällä ja hyppää sitten pitkän loikan johonkin suuntaan. Se on viettänyt melkoisen aikaa nahkaisella, hyvältä tuoksuvalla kannella, ehkä nuuhkien ja viihtyen. Mutta onko se sen perusteella uskovainen, ja merkitseekö sen hyppy suuntaan tai toiseen raamatullisuutta ja uutta, oikeaa näkemystä – onhan lähtökohta kaikin tavoin oikeaksi tunnistettava?

Kuinka paljon tähän kirppuumme rinnastettavaa onkaan ns. kristillisessä maailmassa! Lähtökohta on ylistettävällä tavalla Jumalan Sanassa, mutta missä mielessä joku sitä tutkii ja etsii innoitusta? Mitä ihminen löytää, aidon alkuperäisen Sanan, vai katseleeko hän kaikkea omien, itse hiomiensa silmälasien lävitse? Alkukohta on siis Sanassa, mutta säilyykö hypyn johdosta mikään kosketuksissa jumalallisen Sanoman kanssa? Lähtökohta on siis todistettavissa, mutta minne hyppy päätyy jää täydelliseksi arvoitukseksi, koska ollaan jo täysin tuntemattomalla maaperällä.

Nyt on valmistauduttava hammaslääkäriin menoon. Jatkan tulevina päivinä, jos Herra suo.

”Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.”