Inhimillisen ajatuksen kuvailema?

”Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää - hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; sillä hänessä me elämme ja liikumme ja olemme, niinkuin myös muutamat teidän runoilijoistanne ovat sanoneet: 'Sillä me olemme myös hänen sukuansa'. Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema. Noita tietämättömyyden aikoja Jumala on kärsinyt, mutta nyt hän tekee tiettäväksi, että kaikkien ihmisten kaikkialla on tehtävä parannus.” (Apt.17).

Tämä sanankohta alkoi soida sisimmässäni heti herättyäni vuoteellani. ”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme!” Herramme ei siis ole kaukana kenestäkään luomastaan, mutta on niin monia seikkoja, jotka estävät meitä havaitsemasta Häntä. Suurin este tietysti on epäusko, joka kieltää kaiken ylimaallisen ja tuonpuoleisen. Lainauksessamme tuodaan kuitenkin julki melkoisen laaja ja petollinen käsitys, joka kylläkin saa ihmisen harjoittamaan hartautta, mutta joka ei kuitenkaan luo oikeanlaista jumalakäsitystä ja yhteyttä Häneen.

”Emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.” Tämän lauseen sisältöä en vielä koskaan aikaisemmin elämässäni ole pannut merkille, joten se on itselleni aivan uusi ajatus. Heti seuraava lause tuo julki sen johtuvan tietämättömyyden aikakaudesta, joka ei ollenkaan ole miellyttänyt Jumalaa, mutta minkä hän antanut olla omassa arvossaan. Huomioikaamme tämän sanankohdan ajankohtaisuus tänään, vaikka se onkin todettu jo noin kaksi tuhatta vuotta sitten! Jos näissä asioissa oli tehtävä parannus jo tuolloin, kuinka välttämätön se onkaan juuri nyt, tässä mitä myöhäisimmässä hetkessä!

Jokin minussa saa sormeni menemään radion kytkimelle juuri ennen aamuhartauksia, koska jostakin syystä herään tuohon aikaan hyvin usein. Jokin sisimmässäni on todella huolissaan suurimmasta osasta kuulemaani, saaden kiteyttämään kaiken tuohon lauseeseen:

”Koska me siis olemme Jumalan sukua, emme saa luulla, että jumaluus on samankaltainen kuin kulta tai hopea tai kivi, sellainen kuin inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailema.”

En varmastikaan ole väärässä ajatellessani ja kokiessani, että valtaosa kaikesta tässä ajassa kuulemastamme ja kokemastamme perustuu edelliseen jakeeseen! Ihmisen sisimmässä on jumalakaipuu, jonka Luoja on häneen sijoittanut, mutta hapuillessaan jotakin suurempaa kohti on hän joutunut sielunvihollisen vaikutuspiiriin ja luo ympärilleen ja olemukseensa jumaluutta, joka on kaukana itse todellisesta Jumaluuden olemuksesta. Ihminen pitää omaa luomustaan Jumalana, vaikka kaikki on inhimillisen taiteen ja ajatuksen kuvailemaa, aikaansaamaa!

”Hänessä me elämme ja liikumme ja olemme!”

Pohdi tätä todella lohdullista lausetta!