Astia jaloon käyttöön

”Kuitenkin Jumalan vahva perustus pysyy lujana, ja siinä on tämä sinetti: ’Herra tuntee omansa’, ja: ’Luopukoon vääryydestä jokainen, joka Herran nimeä mainitsee.’ Mutta suuressa talossa ei ole ainoastaan kulta- ja hopea-astioita, vaan myös puu- ja saviastioita, ja toiset ovat jaloa, toiset halpaa käyttöä varten. Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.” (2.Tim.2).

Ihmiskunnan yö on todella pitkälle kulunut. Joudumme selvästikin sanomaan hyvästit sille maailmalle, jota olemme tottuneet katselemaan! Aivan erikoisia ja odottamattomia asioita tapahtuu, valveutuneillekin uskovaisille. Mitä siis tulee meidän ajatella ja mihin suunnata katseemme?

Kiusaus periksi antamiseen suurenee päivä päivältä. Ihmisen mieli kyselee kaiken mielekkyyttä ja etsii jonkinlaista pakotietä kaikesta kohtaamastaan. Mitä minä itse haluan ja mitä koen tärkeäksi sanoa lukijoilleni? Voin vakuuttaa yhä uudelleen ja uudelleen, että Herra vieläkin tuntee omansa ja kaikesta vääryydestä luopuen ja sitä karttaen meidän tulee huutaa Herran Nimen puoleen! Kaupungilla kulkiessani ja pyörällä ajaessani usein ääneen lausun Jeesus-nimen sisäisessä ahdingossa. Entistä todellisemmaksi on tullut Ilmestyskirjan loppu:

”Hän, joka näitä todistaa, sanoo: ’Totisesti, minä tulen pian’.

Amen, tule, Herra Jeesus!

Herran Jeesuksen armo olkoon kaikkien kanssa. Amen.”

Nyt ei ole kompromissien eikä peräytymisen aika, joskaan ei myöskään liiallisen äänekkyyden aika. Juuri nyt on totta myöskin:

”Älkää uskoko ystävää, älkää luottako uskottuun; vaimolta, joka sylissäsi lepää, varo suusi ovet. Sillä poika halveksii isää, tytär nousee äitiänsä vastaan, miniä anoppiansa vastaan; ihmisen vihamiehiä ovat hänen omat perhekuntalaisensa. Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.” (Miika 7).

Meidän tulee todella tarkoin punnita sanamme ja olla Hengen johdatuksessa. Hengellisissä asioissa meillä on oltava entistä lujempi yhteys Herramme kanssa, koska emme voi sielumme asioissa luottaa keneenkään saarnaajaan, keneenkään ystävään, keneenkään uskottuun. Jos jo omat sukulaiset asettuvat hengellisiä totuuksia vastaan, kuinka sitten onkaan vieraampien ihmisten suhteen? Meistä ei todellakaan pidetä, koska pyrimme olemaan Jumalan puolella joka suhteessa:

”Jos nyt joku puhdistaa itsensä tämänkaltaisista, tulee hänestä astia jaloa käyttöä varten, pyhitetty, isännälleen hyödyllinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmis.”

Nyt kaikuu puhdistautumisen sanoma kautta kristikunnan, ei ehkä monenkaan kuulemana, mutta kuitenkin Hengen maailmassa!