Raamattu puhuu melko paljon erilaisesta rakentamisesta,
joten onko sitten ihme että seurakuntalaiset ovat niin innostuneita
kaikenlaisesta näkyvän luomisesta hengellisen elämän rikastuttamiseksi! Mutta kuka
on kaiken arkkitehti ja suunnittelija mitä erilaisimpien projektien kohdalla?
Tarkastellessamme kirkkohistoriaa ja ennen kaikkea nykyistä
tilannetta, saa jo pintapuolisimmankin tutkistelun perusteella käsityksen, että
on kysymys melko vapaamielisestä ja vapaamuotoisesta toiminnasta, jota eivät
näytä säätelevän oikeastaan minkäänlaiset säännökset. Miten ylipäätään on
mahdollista tällaisen käsitteen muodostuminen nimenomaan hengellisellä
alueella?
Miten on kuitenkin
selvääkin selvempänä koko Kirjoituksia ajatellen, jopa aivan punaisena lankana,
jollei sitten tukevana punaisena köytenä, aivan selvä Jumalan Sanan ja tahdon
linja, joka selviää esim. kohdasta?:
”Jos hän siis olisi
maan päällä, ei hän olisikaan pappi, koska jo ovat olemassa ne, jotka lain mukaan
esiinkantavat lahjoja, ja jotka palvelevat siinä, mikä on taivaallisten kuva ja
varjo, niinkuin ilmoitettiin Moosekselle, kun hänen oli valmistettava maja.
Sillä hänelle sanottiin: ’Katso, että teet kaikki sen kaavan mukaan, joka
sinulle vuorella näytettiin.’” (Hebr.8).
”Ja katso, että teet
ne sen kaavan mukaan, joka sinulle niistä vuorella näytettiin.” (2.Moos.25).
”Ja tehkööt he
minulle pyhäkön asuakseni heidän keskellään. Tehkää asumus ja kaikki sen
kalusto tarkoin sen kaavan mukaan, jonka minä sinulle näytän.”
(2.Moos.25).
Kun nyt puhumme Jumalan Valtakunnan alueella tapahtuvasta
rakentamisesta, jonka kaiken odotetaan tapahtuvan Jumalan kunniaksi, emme tee
mitään vääryyttä nostaessamme edellisestä lainauksesta esiin sanan ”tarkoin”. Mistä ylipäätään on
hurskaille ihmisille muodostunut käsitys täysin säätelemättömästä
rakentamisesta hengellisellä alueella? Olisikohan tällä jotakin tekemistä
Paavalin opetuksen väärässä valossa näkemisestä?:
”Sillä me olemme
Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.
Sen Jumalan armon mukaan, joka on minulle annettu, minä olen taitavan
rakentajan tavoin pannut perustuksen, ja toinen sille rakentaa, mutta katsokoon
kukin, kuinka hän sille rakentaa. Sillä muuta perustusta ei kukaan voi
panna, kuin mikä pantu on, ja se on Jeesus Kristus. Mutta jos joku rakentaa
tälle perustukselle, rakensipa kullasta, hopeasta, jalokivistä, puusta,
heinistä tai oljista, niin kunkin teko on tuleva näkyviin; sillä sen on
saattava ilmi se päivä, joka tulessa ilmestyy, ja tuli on koetteleva, minkälainen
kunkin teko on. Jos jonkun tekemä rakennus kestää, on hän saava palkan; mutta
jos jonkun tekemä palaa, joutuu hän vahinkoon; mutta hän itse on pelastuva,
kuitenkin ikäänkuin tulen läpi. Ettekö tiedä, että te olette Jumalan temppeli
ja että Jumalan Henki asuu teissä? Jos joku turmelee Jumalan temppelin, on
Jumala turmeleva hänet; sillä Jumalan temppeli on pyhä, ja sellaisia te olette.
Älköön kukaan pettäkö itseään. Jos joku teidän joukossanne luulee olevansa
viisas tässä maailmassa, tulkoon hän tyhmäksi, että hänestä tulisi viisas.”
(1.Kor.3).
Me emme totisesti ole kuin jossakin hengellisessä
lastentarhassa, jossa taaperot saavat askarrella mitä tahansa, saaden kiitoksen
mistä tahansa töherryksestä tai hiekkakasan rakennelmasta! Me olemme
todellisuudessa hengellisen elämän koulussa, jossa vallitsevat todella tarkat
säädökset ja rakennussuunnitelmat, jotka on laadittu Korkeimmassa Arkkitehtitoimistossa,
jotta me emme pettäisi itseämme omilla tuherteluillamme! Paavali tarjoaa meille
mitä selvimmät piirustukset koko toimintaamme ja olemistamme ajatellen. Hän ei
haluaisi kenenkään pelastuvan kuin tulen lävitse, kärsien vahinkoa, vaan
rakentuvan täyteen miehuuteen Kristuksessa, voitollisessa ja palvelevassa
Elämässä!
Olkaamme siis taitavia rakentajia, auttaen etsiviä löytämään
tien Elävän Jumalan luokse!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti