Juoskaamme raittiina!

”Ettekö tiedä, että jotka kilparadalla juoksevat, ne tosin kaikki juoksevat, mutta yksi saa voittopalkinnon? Juoskaa niinkuin hän, että sen saavuttaisitte. Mutta jokainen kilpailija noudattaa itsensähillitsemistä kaikessa; he saadakseen vain katoavaisen seppeleen, mutta me katoamattoman. Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä, etten minä, joka muille saarnaan, itse ehkä joutuisi hyljättäväksi.” (1.Kor.9).

”Minä en siis juokse umpimähkään, en taistele niinkuin ilmaan hosuen, vaan minä kuritan ruumistani ja masennan sitä…”

Itsekuri, mitä se todella on, ja miksi tästä käsitteestä ei juurikaan ole puhuttu eikä puhuta? Siitä ensi kerralla!

Näin lupasin eilen, enkä todella käsittänyt kuinka vaikeasta aiheesta on kysymys! Olemme tekemisissä aivan elämän perusasioiden kanssa, ja siten ei lyhyessä hetkessä voida julkituoda kuin vain joitakin pintavaahtoja. Mielessäni alkoi kuitenkin pyöriä yksi tämän ajan vakavimmista ongelmista ja haluan kirjoittaa siitä jotakin.

Ihmisen yksi perustarpeista on tulla hyväksytyksi ja huomioiduksi sellaisena kuin hän on. Yhteisöllisyys on kaikista yrityksistä huolimatta jäänyt aivan liian vähäiselle huomiolle. Siten keskuudessamme on aina vain lisääntyvä joukko läheisiä, jotka aivan oikeutetusti kokevat tulevansa laiminlyödyiksi – ehkä aivan liiallisesti hengellisissäkin piireissä. Ei ole aikaa läheiselle, ei voimavaroja kuin vain oman huushollin hoitamiseen!

Ihminen etsii siten elämäänsä tarkoituksellisuutta ja aivan oikeutettua tyytyväisyyttä, hyvää oloa. Mutta missä kulkevat rajat näillä alueilla, ja miten ymmärtää Paavalin kuvaus itsensä hillitsemisestä ja jopa kurittamisesta, kun meitä tuntuvat kurittavan aina vain laajemmat piirit! Tämä on todella vakava ongelma, ja koskettelen nyt vain pientä aluetta siitä.

Hyvinkin läheiset ihmiset, uskovaisetkin, ovat viime vuosien aikana puhuneet pelottavalla tavalla mietojen huumeiden puolesta ja toivoneet omaankin maahamme suvaitsevampia lakeja ja säädöksiä. Minä en ole mikään asiantuntija tällä alueella, mutta voin mitä suurimmalla varmuudella todeta kaiken takana hallitsevan ja vallitsevan totuuden.

Ongelman tai ratkaisun ydin ei ole sen paremmin tupakassa, alkoholissa kuin ei huumeissakaan! Jos jotkin huumeet sisältävät vähemmän ongelmia ja rasitteita kuin tupakka ja alkoholi, ei siitä huolimatta ole minkäänlaista terveellistä ratkaisua huumaavissa aineissa. Miksi?

Ongelman ydin on ihmisen sisimmässä, olemuksessa. Jokainen meistä kaipaa jotakin parempaa, turvallisempaa, läheisempää, onnea tuovaa. Tämä kaipaus ei ole väärä, mutta jos hyvää mieltä ja onnellisuutta etsii jostakin huumaavasta ja todellisuuden unohtamaan auttavasta aineesta, ei se pidemmällä tähtäimellä ole mikään ratkaisu kaipaukseemme, koska kehomme ja psyykemme omaa piirteen, joka aivan liian laajasti jätetään julki tuomatta: Me totumme kaikkeen aivan tahtomme vastaisesti, ja siksi eilinen lusikallinen on huomenna kauhallinen, ja lähivuosina ämpärillinen. Miettikäämme tätä ja perustelkaamme asenteemme sellaisella tavalla, että esim. nuorisomme kuuntelee meitä!