Yksi Herran kanssa! Osa 4

 ”Mutta joka yhtyy Herraan, on yksi henki hänen kanssaan.” (1.Kor.6). 

 

Tarkatessamme luontoa tieteen nyt suomilla laitteilla ja mahdollisuuksilla, käsitämme entistä selvemmin jumalallisen luomisen todellisuuden. Mikään kaikesta näkemästämme ei ole voinut syntyä itsestään, ilman kaiken takana olevaa järkeä ja tietämystä! Sattumiin uskominen on inhimilliselle järjelle aivan liian haasteellista ja vaativaa. Se vahingoittaa ihmisen olevaisuutta aivan vääränä ajatteluna, joka vieraannuttaa meidät Jumalasta.

Jumalasta ja Hänen ajattelustaan irrallinen ihminen on äärettömien henkisten vaikutusten alainen. Itse asiassa väärä ajattelu tuhoaa ihmisen tärkeimpiä tuntemuksen alueita, saattaen hänet riippuvaiseksi omista järkeilyistään ja harhaisista kuvitelmista. Hän ei todellisuudessa elä, vaan suorittaa elämää, väsyen ja vahingoittuen sekä henkisesti että kehollisesti!

Mikä ihmistä oikeastaan väsyttää ja uuvuttaa sellaisella tavalla? Mikä saa hänet keskittymään aivan vääriin ja vahingollisiin, suorastaan itsetuhoisiin asioihin? Irtautuminen siitä ainoasta, todellisesta Elämästä, joka on tarkoitettu ihmisen parhaaksi. Ihminen väärässä kaipauksessaan  ja osittain himossaan valitsi syödä hyvän ja pahan tiedon puusta,  kiellettyä hedelmää, mikä erotti hänet  jumalallisesta elämästä. Tätä eroa valvoo koko avaruuden pahuuden valta, joka tietää Jumalan kateuteen asti halajavan ihmislapsen henkeä, tahtoen pahoittaa Hänen mielensä vetämällä mukaansa mahdollisimman suuren määrä ihmissieluja, omaksi sairaaksi ilokseen samassa kadotuksessa!

Joka yhtyy väärään henkeen, tulee yhdeksi sen kanssa  ja samalla osalliseksi samasta määränpäästä sen kanssa. Juuri tästä syystä saamme lukea siitä, kuinka jokainen ihminen tunnetaan hänen hedelmistään. Joka ei tuota jumalallista, aitoa hedelmää ja kasvua, tuottaa hänen kanssaan yhtä olevan hengen hedelmää. Eli hedelmä on mitä selvin todiste ihmisen seurasta ja yhteyksistä! Useinkaan ei ole äänessä jokin ihminen, vaan selvästi hänen kanssaan yhtä oleva henki, joka tuo julki tämän persoonan värittämiä asioita, mutta ei selvää Jumalan tahtoa ja Hänen ajatuksiaan.

Kuinka petollista onkaan tämä persoonan antama leima, joka ei oikeastaan millään tavoin perustu todellisuuteen, vaan hänessä vaikuttavaan voimaan, mikä merkitsee pelottavassa määrin yhteyttä mitä erilaisimpiin henkivaltoihin! Eli emme sittenkään ole tekemisissä erilaisten ihmisten, vaan henkivaltojen kanssa! Nyt voimme ymmärtää aivan uudella tavalla erilaisten erikoisoppien räjähdysmäisen kasvun ja leviämisen!

Kaikesta näennäisestä huolimatta ei siis olekaan kysymys jonkun armoitetun henkilön karismasta, vaan tämän yhtä olemisesta hänessä vaikuttavan hengen kanssa. Siksi ei oikeastaan ole mitään henkien taistelua, koska ei olekaan kysymys jumalallisesta toiminnasta. Ei oikeastaan olla ollenkaan hengellisessä sotatilassa, vaan kaikki tapahtuu rintaman väärällä puolella, suurten suosionosoitusten saattamana! Vastustavia voimia ei havaita, koska kaikki tapahtuu todellakin rintaman samalla puolella! Todellisuudessa ei taistella, vaan nyt ymmärrämme senkin, miksi jotkin suurten seurakuntien vastuuhenkilöt pahoittelevat kokousten musikaalisuutta ja sananjulistuksen puutetta. On solmittu rauha aivan väärien vaikutusten ja tekijöiden kanssa!

Miksi tietyt hengelliset tapahtumat saavat sellaista suosiota, miksi tiettyjä tapahtumia niin suuresti vastustetaan?

Kaikki riippuu siitä, millä puolen rintamaa kyseinen asia tapahtuu!

Me emme siis taistele ihmisiä, vaan ilmavaltoja, henkivaltoja vastaan. Miksi kuitenkin hyvin useissa tapauksissa koko asiakokonaisuudella on niin voimakkaasti jonkin ihmisen persoonan luoma leima? Olemmeko koskaan tulleet ajatelleeksi, että tuo leima ei olekaan tästä ihmisestä, vaan hänen kanssaan samassa hengessä toimivasta voimasta?

Aivan kuten Jumala loi ihmisen omaksi kuvaksensa, samoin vihollinen haluaa luoda ihmisestä, jo luodusta, oman kuvansa, kuitenkin vailla luomisvoimaa! Vihollinen ei siis kykene luomaan, mutta siirtää oman persoonansa ominaisuudet ihmiseen, joka suo hänelle mahdollisuuden siihen.

Kenen kanssa olemme siis samaa henkeä? Kenen kanssa keskustelemme, olemme tekemisissä? Jokaisessa ihmisessä on tyhjä tila, joka ei Sanan todistuksen mukaisesti pysy tyhjänä. Jos ei yksi henki ole enää tervetullut, etsii se itselleen sielunkumppaneita ja tulee väkisin entiseen asuntoonsa. Ja ihmisen olotila tulee kerrassaan surkeaksi, vaikka ei ehkä itse eikä läheisensä sitä tajua. Syyksi huonoon oloon keksitään mitä tahansa, mutta ei oikeata syytä.