Oikeasta ymmärryksestä Osa 3

 On todella erikoista ajatella sitä, millaisella tavalla inhimillinen mieli hyväksyy Korkeimman Voiman vallan tietyillä ja rajatuilla alueilla, mutta säilyttää itsellään oikeuden aivan käsittämättömiinkin asioihin.

Todellisuudessa Herramme ei pyrikään sanelemaan kaikkea siinä mielessä kuin me omahyväisyydessä ja vääränlaisessa itsesuojelussa ajattelemme. Hän haluaa kuitenkin rajata tiettyjä ja meille vahingollisia alueita ulkopuolellemme. Hän haluaa tuoda meille jumalallisen motivaation ja ajatusmaailman, joka palvelee Hänen tarkoituksiaan ja meidän parastamme. Suunta on tärkeä, ei ehkä niinkään jotkin pienet yksityiskohdat, joihin mielemme niin helposti takertuvat. Me itse olemme selvästikin pikkutarkempia ja verukkeita etsivämpiä kuin olemme halukkaita näkemään. Jumala on luonut ihmisen suoraksi, mutta hän itse etsii monia mutkia!

Ihmiselämässä ei ole niinkään kysymys yksittäisistä asioista vaan mielestä. ”Olkoon teillä se mieli, joka Jeesuksella Kristuksella oli.”

Meille on annettu valinnanvapaus, mutta se ei suinkaan tarkoita sitä, että me voisimme nimetä kaiken sen, mikä meidän mielestämme kuuluu jumalalliseen elämään ja Jumalan tiehen. Me voimme valita kahden, vain kahden vaihtoehdon välillä! Me joko hyväksymme ja seuraamme meille säädettyä Tietä, kaitaa tietä, tai sitten me kuljemme omia teitämme, jotka ulkonaisesti saattavat olla äärimmäisen hurskaita ja ”jumalasta lähtöisin olevia”, mutta tässä yhteydessä meidän on kirjoitettava jumala pienellä.

Ihmistä innoittava henki on aina pyrkinyt olemaan itseään suurempi, eli olemaan jonkinasteinen jumala, ja eksyttääkseen ihmisen tielle, jolta ei ole paluuta, on se aina uskotteleva ihmiselle olevansa hänen kaltaisensa.

Variaatio erilaisten vaihtoehtojen välillä näyttää olevan suorastaan ääretön ja rajaton, mutta todellisuudessa on siis vain kaksi eri vaihtoehtoa: Me joko hyväksymme Jumalan ainutlaatuisuuden ja ainutkertaisuuden, tai sitten korotamme itsemme asemaan, jota meillä ei todellisuudessa ole ollenkaan. Jumala on yksin Jumala, ja ihminen pysyy ihmisenä kaikista hengellisistä kuvitelmistaan huolimatta!

Herramme ei ota huomaansa enkeleitä, vaan ihmisiä! Saavuttaaksemme haluamamme ja kaipaamamme päämäärän, on meidän kaikissa suhteissa pyrittävä olemaan juuri sitä mitä olemme! Jos liialti pyrimme olemaan tämän maanpäällisen vaelluksemme aikana jumalolentoja, yli-ihmisiä, merkitsee se automaattisesti kieltäytymistä olemasta olennainen osa jumalallista pelastussuunnitelmaa. Vain yksi Ihminen oli ja on täydellinen, ihmiseksi tullut Luojamme!

Meiltä odotetaan tietynlaista täydellisyyttä, jonka olemme käsittäneet täysin väärin. Olkaa täydelliset...

Tämä koskee hengellisiä alueita, hengellistä maailmaa, jonka tulisi olla täydellisesti Jumalan Hengen alaisuudessa, johtajuudessa. Ei ole mitään mittaa erilaisille alueille olemisessamme ja olemuksessamme, koska olemme inhimilliseen olemukseen sidottuja ja synnin alla, sen seuraamusten alaisia - kaikki kertoo siitä. Olemme loputtoman kehityksen alle asetettuna, kohti täydellisyyttä, jota itsessämme emme milloinkaan ole saavuttava tämän elämän aikana. Mutta päämäärä, tavoite on tärkein, pyrkimys kohti eteemme asetettua kohdetta, vajavaisina ja puutteellisina ihmisinä, mutta kuitenkin joka päivä erilaisina, muuttuvina, aina hiukan jotakin saavuttavina, inhimillisyyteemme aina vain enemmän pettyneinä - mutta Kaikkinäkevän edessä sittenkin jotakin saavuttaneina, Erään Toisen ansion johdosta. Itse emme mitään ansaitse, emme kerta kaikkiaan mitään! Siksi kiitollisuutemme tulisi olla aivan toista luokkaa, sillä olemme riippuvaisia ansiosta, johon meillä ei ollut eikä ole mitään osuutta. Meille tarjotaan ilmaiseksi uutta elämää, jotakin niin hyvää ja erinomaista, mikä ei ole edes ajatuksiimme astunut ennen siitä kuulemistamme.

Ihminen luonnostaan rakastaa lepoa ja jää sen johdosta usein paikalleen, kun tulisi kulkea eteenpäin. Uskovaiselle ei oikeastaan ole olemassakaan käsitettä paikalleen jäämisestä, tällaisesta lepäämisestä. Uskovainen lepää jatkuvassa eteenpäin rientämisessä, uusille paikoille ja maisemille saapumisessa, loputtomassa liikkeessä kohti kaivattua ja odotettua. Ei ole mahdollisuutta paikalleen jäämiseen, sillä on niin paljon nähtävää ja koettavaa! Eilisen manna on antanut voimaa ja ravintoa eteenpäin astumiseen, mutta tänään on riennettävä uudelleen keräämään tuoretta ravintoa.

Hengellinen maailma on aina uutta, vaikka niin vanhaa. Tuttu on koettua ja nähtyä, kuultua, mutta tuo maailma on niin valtava ja suuri, ettei mihinkään voi pysähtyä tai jäädä istumaan tai makaamaan tien laidalle.