Jokaisesta sanasta…!

”Jeesus vastasi ja sanoi hänelle: ’Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan. Joka ei minua rakasta, se ei pidä minun sanojani; ja se sana, jonka te kuulette, ei ole minun, vaan Isän, joka on minut lähettänyt. Tämän minä olen teille puhunut ollessani teidän tykönänne’.” (Joh.14).

”En minä enää sano teitä palvelijoiksi, sillä palvelija ei tiedä, mitä hänen herransa tekee; vaan ystäviksi minä sanon teitä, sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.” (Joh.15).

Aamulla ensimmäiseksi mieleeni palasivat joidenkin jo vuosikymmeniä sitten kohtaamieni julistajien sanat: ”Lampaat itse päättäkööt mitä syövät. Ne ovat vastuussa suuhunsa panemastansa, en minä!”

Joinakin päivinä tunnen sanoinkuvaamattoman raskaana vastuuni kaiken kirjoittamani ja puhumani suhteen! Minua suorastaan kauhistuttavat noiden mainitsemieni julistajien sanat! Me toimimme alueella, jolta odotetaan todella paljon, nimenomaan totuutta salatuimpaan saakka. Ei todellakaan riitä, että pidämme vain jonkin osan Jumalan Sanasta, syöden ajoittain Jumalan kattamasta pöydästä, ajoittain jonkun ihmisen kattamasta pöydästä! Millaisia kattauksia olenkaan joutunut kohtaamaan menneiden vuosikymmenien aikana!

”Veljeni, älkööt aivan monet teistä pyrkikö opettajiksi, sillä te tiedätte, että me saamme sitä kovemman tuomion. Sillä monessa kohden me kaikki hairahdumme.” (Jaak.3).

Mihin perustuu ongelmamme? Jos julistaja itse ei istu jatkuvasti Jumalan pöydässä, katoaa häneltä vähitellen taju jumalallisista käsitteistä, hengellisestä ruuasta. Kuinka suuri vaara meillä onkaan istuutua aterialle, jota valaisevat ”hengelliset lamput ja kynttilät”, mutta jonka jumalallinen Valo paljastaa jopa täysin ihmistekoiseksi, ihmisen kattamaksi! Ei riitä se, että pöytään on asetettu jotakin aidosti hengellistä, jos edes pienen pienikin osa on kotoisin väärien henkivaltojen alueelta. Pieninkin hapatus hapattaa koko taikinan ja pilaa täysin hengellisen vatsamme toiminnan! Tätä ei milloinkaan voi tapahtua siinä pöydässä, jonka Jumala itse aitojen palvelijoidensa kanssa kattaa eteemme!

”Jos joku rakastaa minua, niin hän pitää minun sanani, ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen tykönsä ja jäämme hänen tykönsä asumaan.”

Tämä ei voi toteutua, jos itse istumme väärässä pöydässä, nauttien vääränlaisesta kattauksesta, vääränlaisesta ilmapiiristä. Jumala armahtakoon meitä jokaista hengellistä ruokaa jakavaa!

”…sillä minä olen ilmoittanut teille kaikki, mitä minä olen kuullut Isältäni.”

Samaa odotetaan jokaiselta julistajalta!