Oikeasta ymmärryksestä Osa 2

 Tarkastelemme sitten mitä tahansa asiaa tässä maailmassa, löytyy kaiken vallan ja toiminnan taustalta pahan rahan valta! Se ei ole kaukana kenestäkään meistä, ei edes seurakuntaelämästä. Sitä jouduimme ajoittain suoranaisella kauhulla seuraamaan menneiden vuosikymmenien aikana!

On totta, että erilaiset näkemykset ja mielipiteet jakoivat joukkoja aina vain pienempiin ryhmiin, mutta kaiken toteuttamisen välineenä toimivat taloudelliset asiat mitä erilaisimpien epäilysten ja huhujen välityksellä.

Matkan varrella olen törmännyt muutamaan ihmiseen, joiden mielestä mitään negatiivista asiaa ei saa edes ajatella, saati sitten puhua siitä. Tulee vain nähdä kaikki hyvä ja oikea ja puhua vain hyvistä asioista. Niin hienolta kuin kaikki tällainen kuulostaakin, on se täysin vierasta raamatulliselle ajattelulle ja elämälle! Noin puolet Raamatun sisällöstä sisältää jonkinasteista nuhdetta ja opetusta ja varotusta, mikä meidän on hyväksyttävä elämäämme. Tai oikeastaan, jos ajattelemme Vanhaa Testamenttia, sisältää suurin osa siitä kuvausta ihmismielen aikaansaamista ongelmista ja ikävistä asioista. Miksi sellainen määrä tallennettua tietoa ihmisen olemuksesta ja pohjimmaisista ajatuksista? Uusi Testamentti ei turhaan totea, että nämä asiat on kirjoitettu varoitukseksi meille tässä ajassa, jossa elämme. Ihmisessä ei totisesti asu mitään hyvää, hänessä itsessään! Ainoa hyvä meidän elämässämme ja olemuksessamme perustuu jumalallisen tahdon ja tahon meihin tuomiin, uudestisyntymän kanssa selvässä yhteydessä oleviin hyviin asioihin ja piirteisiin.

 Tämän toteaa Paavali selvääkin selvemmin kertoessaan meille ihmisen todellisesta olemuksesta. Meidän Herramme ei tarvinnut mitään erikoista todistusta ihmisestä, sillä Hän tunsi ja tiesi luomansa olennon koko sisällön.

Raamattu on siis selvästi kuvaus jumalallisesta suunnitelmasta, mutta tallennettu sellaisessa muodossa, että ihminen voi sen käsittää. Kuinka selventäviä ovatkaan ihmisen itsensä luoma hengellinen tie ja elämä, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä jumalallisen tien ja suunnitelman kanssa!

Asettuessaan Jumalan Sanan eteen ihminen kokee tavalla tai toisella oman vajavaisuutensa ja puutteellisuutensa, aivan kuten peilin eteen asettuen. Kuinka mielellään ihminen sulkeekaan silmänsä näkemältänsä tai siirtyy toisen, itselleen mieluisen peilin eteen kuuluttaen vaativaan sävyyn: ”Kerro, kerro kuvastin, ken on maassa kaunehin!”

 Jos peilin vastaus ei miellytä, voi sitä iskeä valitsemallaan välineellä! Hengellistettynä tämä tarkoittaa siirtymistä ns. hengellisiin paradigmoihin, joiden luomalle mielikuvitusmaailmalle ei ole mitään rajoja!

Tältä pohjalta voimme selvääkin selvemmin ymmärtää vallitsevaa käytäntöä ns. kristillisessä maailmassa. Etenkin islamilainen piiri näkee kaiken petollisuuden ja harhaanjohtavuuden, ollen periaatteellisuudessaan ja toteutuksessaan suoranaiseksi häpeäksi länsimaiselle uskonnollisuudelle. On vain ikävää se, etteivät periaatteellisuus ja vilpittömyys kanna tarpeeksi pitkälle! Ihminen voi hyvin suuressa määrin olla vilpittömästi väärässä! Mutta on olemassa Eräs, joka seuraa kaikkea tätä omine silmineen ja korvineen. Hän ei ole kaikkien aikojen eikä ikuisuuksienkaan kuluessa kadottanut mitään olemuksestaan ja piirteistään. Hän on ikuisesti Olemassa Oleva, Hän on Minä OLEN ainaisesti, ja tässä ominaisuudessaan Hän on juuri sitä, mitä Hebrealaiskirjeen neljännessä luvussa todistetaan:

”…ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija; eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.” (Hebr.4).

Tämä on ehkä kaikkein häiritsevin ihmisen mieleen tuleva ajatus Jumalaamme koskien, jonka emme suinkaan soisi sellaisella tavalla voivan puuttua inhimilliseen elämäämme. Suomme toki oman etumme johdosta Hänen aterioivan ainakin ajoittain kanssamme ja asuvan sydämessämme, mutta on monta olemuksemme huonetta, joiden seinät olemme verhonneet ääntä eristävällä materiaalilla ja joiden ovet ovat suljetut lukoilla, joihin vain meillä on avain. Herra on todella tervetullut elämäämme, mutta koska Hän itse sanoo kolkuttavansa sydämemme ovella, uskomme olevan hyvä rajata ne alueet, joille Herramme toivomme astuvan asumuksessamme, sydämessämme!

Herra saa siis kolkuttaa ovellemme ja tulla sisäänkin, aterioimaan kanssamme, mutta on aivan selviä alueita, minne emme tahtoisi Hänen astuvan ja näkevän tiettyjä asioita.