Social Icons

Pages

lauantai 2. tammikuuta 2016

Armon Sanan haltuun, veljeni, sisareni!




”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.” (Apt.20).

Tässä yksin on toivomme nyt alkaneena vuotena! Me tarvitsemme ystäviä, veljiä ja sisaria, mutta luottamustamme hengelliseen elämään emme voi asettaa keneenkään inhimilliseen olentoon!

Meillä ihmisinä on monenlaisia tehtäviä ja virkoja Jumalan Seurakunnassa, mutta emme milloinkaan saa unohtaa, mitä veljemme Paavali on toistamiseen kuuluttanut meille kirjoittamieni rivien joukossa:

”Mikä Apollos sitten on? Ja mikä Paavali on? Palvelijoita, joiden kautta te olette tulleet uskoviksi, palvelijoita sen kykynsä mukaan, minkä Herra on heille kullekin antanut. Minä istutin, Apollos kasteli, mutta Jumala on antanut kasvun. Niin ei siis istuttaja ole mitään, eikä kastelijakaan, vaan Jumala, joka kasvun antaa. Mutta istuttaja ja kastelija ovat yhtä; kuitenkin on kumpikin saava oman palkkansa oman työnsä mukaan. Sillä me olemme Jumalan työtovereita; te olette Jumalan viljelysmaa, olette Jumalan rakennus.” (1.Kor.3).

Näitä asioita emme milloinkaan voi liiaksi korostaa tässä mitä sekavimmassa ajassa. Kaikkien aitojen, jumalallisten virkojen tehtävä on luoda yhteys Jumalaan, Hänen valmistamaansa pelastuksen tiehen. Tämä tie ei ole ihmisen valmistama eikä viitoittama, vaan se on Elävä, Persoonallinen Tie, joka hetken aikaa oli ihmisten nähtävänä tämän maan päällä, mutta joka on vielä näkymättömänä mutta todellisena keskellämme, Hän, joka sanoi olevansa Tie, Totuus ja Elämä!

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”

Tänä vuonna haluamme aivan erikoisella tavalla korostaa Jumalan Sanan merkitystä. Me tarvitsemme aivan uudenlaisen näyn Sen suhteen, vaikka tietomme onkin mahdollisesti hyvin laaja. Paavali ei jätä meitä minkään kauniskantisen, hyvälaatuisen kirjan varaan, vaan hän tarkoittaa ensisijaisesti sitä, mikä tuodaan esiin apostolien tekojen viidennessä luvussa:

”Mutta yöllä avasi Herran enkeli vankilan ovet ja vei heidät ulos ja sanoi: ’Menkää ja astukaa esiin ja puhukaa pyhäkössä kansalle kaikki tämän elämän sanat’. Sen kuultuansa he menivät päivän koittaessa pyhäkköön ja opettivat.”

Ehkä mekin tarvitsemme vastaavanlaisen kokemuksen päästäksemme ulos jonkinlaisesta tottumusten vankilasta!

”Kaikki tämän elämän sanat!”

”…että meidän evankeliumimme tuli teidän tykönne, ei ainoastaan sanana, vaan myös voimana ja Pyhässä Hengessä ja suurella varmuudella - niinkuin tiedätte…” (1.Tess.1).

Jotta Jumala todella voi antaa kasvun jonkin toimintamme seurauksena, on meidän tarkattava omaa hedelmäämme, josta meitä eivät tunne vain jotkin hengelliset tarkkailijat, vaan jonka vaikutukset ovat selvästi nähtävänä voimana ja suuressa hengellisessä varmuudessa! Huh, huh, millaisia sanoja kaiken hengellisen kuivuuden keskellä, mutta tämä on se Voima, johon ja jossa meidät on kutsuttu olemaan Herran todistajia loppuun asti! Mitä suurempi pimeys, sitä selvemmin valomme voi loistaa tässä viimeisessä ajassa! Kuinka selvästi meille onkaan koettelemustemme aikoina näytetty inhimilliset voimamme ja puutteemme, mutta samalla totuus, joka ei pala tulessakaan!

”Ja nyt minä uskon teidät Jumalan ja hänen armonsa sanan haltuun, hänen, joka on voimallinen rakentamaan teitä ja antamaan teille perintöosan kaikkien pyhitettyjen joukossa.”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

 

Sample text

Sample Text

Sample Text