Kumartaen rukoile Jumalaa!

”Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa’.” (Ilm.22).

Johannes sai nähdä ja kokea aivan valtavia asioita enkelin välityksellä. Vaikutus hänessä oli niin suuri, että hän vaistomaisesti halusi osoittaa kunnioituksensa tässä mitä erityisimmässä tilanteessa. Hän halusi kumartua taivaallisen lähetin edessä, sillä olihan kysymys suunnattomasti häntä arvokkaammasta ja korkeammasta olennosta!

Tämä sanankohta osoittaa meille tässä viimeisessä hetkessä jotakin todella elintärkeää, iankaikkisuuden kannalta merkittävää. Johannes ehti kai jo polvistua maahan, mutta ennen kuin hänellä oli aikaa osoittaa alamaisuuttaan ja syvää kunnioitustaan, enkeli suorastaan kavahti ojentaen Johannesta. Johannes oli todella vaikutettu taivaallisista näyistä, mutta hän oli tekemässä rikkomuksen, johon lukuisat tämän ajan ihmiset syyllistyvät, koska eivät lue Sanaa oikealla tavalla. Mikä oli enkelin torjunnan syy, miten tämä perusteli käytöksensä ehkä jossakin määrin masentaen Johannesta?

”Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija!”

”Varo!”  Mitä meidän tulee varoa tässä ajassa? Enkeli ilmoittaa kirkkaudestaan huolimatta olevansa vain Johanneksen ja hänen veljiensä kanssapalvelija! Mitä luemme toisaalla Raamatussa?:

”Kenelle enkeleistä hän koskaan on sanonut: ’Istu minun oikealle puolelleni, kunnes minä panen sinun vihollisesi sinun jalkojesi astinlaudaksi’? Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?” (Hebr.1).

En ole enkeliasian tuntija, enkä haluakaan korostaa liiallisesti enkeleiden tarkoitusta. Haluan vain tuoda julki oikean arvoasteikon jumalallisessa elämässä. Miettikäämme todella hartaasti omaamme ja muiden asennetta jumalallisiin ilmestyksiin ja sananjulistukseen. Miksi jokin minussa suorastaan huutaa suurella äänellä ja hädässä nähdessäni, miten ihmiset omalla tavallaan lankeavat suurten ja vaikuttavien julistajien eteen, käsittämättä ollenkaan, etteivät nämä todellisuudessa, jos ovat jumalallisten asioiden välittäjiä, ole muuta kuin välikappaleita! Jos julistaja puhuu vaikuttavalla tavalla ohitse jumalallisen ilmestyksen, puhuu hän omiaan ja ansaitsee ehkä jopa kumartumisen eteensä, mutta asialla ei ole mitään tekemistä jumalallisen Sanoman ja Jumalan kanssa!

”Eivätkö he kaikki ole palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä niitä varten, jotka saavat autuuden periä?”

Palvelevia henkiä, palvelukseen lähetettyjä! Jos näitä ei tule kumartaa, koska he vain välittävät Korkeimman tahtoa, niin kuinka voisimme ajatellakaan jonkin ihmisen korottamista erityisasemaan!

Mikä on enkelin perussanoma Johannekselle ja samalla meillekin?

”Kumartaen rukoile Jumalaa!”

Julistajan tehtävä on Pyhän Hengen välityksellä luoda yhteys ihmisen ja Jumalan välille, ja sitä mukaa kuin tämä yhteys kehittyy ja kasvaa, siirtyy vastuu ja yhteyden ylläpito kyseiselle yksilölle aivan Johannes Kastajan esikuvan mukaisesti:

”Ja he tulivat Johanneksen luo ja sanoivat hänelle: ’Rabbi, se, joka oli sinun kanssasi Jordanin tuolla puolella ja josta sinä olet todistanut…,

ja kaikki menevät hänen tykönsä’.

Johannes vastasi ja sanoi: ’Ei ihminen voi ottaa mitään, ellei hänelle anneta taivaasta. Te olette itse minun todistajani, että minä sanoin: en minä ole Kristus, vaan minä olen hänen edellänsä lähetetty. Jolla on morsian, se on ylkä; mutta yljän ystävä, joka seisoo ja kuuntelee häntä, iloitsee suuresti yljän äänestä. Tämä minun iloni on nyt tullut täydelliseksi. Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä. Hän, joka ylhäältä tulee, on yli kaikkien’.” (Joh.3)

Tämän ilon suon itselleni ja kaikille kanssamatkaajilleni!