Tyytykäämme osaamme!

”Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita. Älkää kenellekään pahaa pahalla kostako. Ahkeroikaa sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten edessä. Jos mahdollista on ja mikäli teistä riippuu, eläkää rauhassa kaikkien ihmisten kanssa.” (Room.12).

Mitä meidän mielemme tekee, mitä se toivoo tässä mitä erikoisimmassa ja vaikeimmassa ajassa? Joskus tuntuu siltä, että koko länsimainen ihmiskunta ei ajattele mitään muuta kuin mielihyvää, joka on mahdollista vain helpoimmalla tiellä, vastuksettomalla tiellä. Olemme puhuneet siitä, kuinka nykyihminen karttaa kolmea eri ajatussuuntaa: sairautta, vanhuutta ja kuolemaa. Kuvitellaan, ettei sitä ole, mitä ei ajatella. Tämä kaava johtaa automaattisesti tielle, jolla ei riitä elatus ja vaatteet, vaan tavoitellaan jotakin enemmän, tyydyttävämpää, viihdyttävämpää!

Ihmisen tieto ja ymmärrys ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti, mutta on selväksi osoittautunut se, etteivät ihmisen aivot ja olemus sittenkään ole kykeneviä käsittelemään vaarattomalla tavalla tätä tiedon määrää. Ihmiselle ei mikään näytä olevan mahdotonta, mistä ehkä selvimpänä esimerkkinä on kolmiulotteinen tulostin, jolla voidaan pian valmistaa melkein mitä vain. Tekninen kehitys ja kaikki baabelmainen rakentaminen kiehtovat mieltä ja tuottavat tietynlaista tyydytystä, mutta jotakin perustavaa laatua olevaa on ohitettu ihmisen olemuksessa. Kaikki näennäinen hyvinvointi ja tyydytys ovat sittenkin taustalla ja melkein huomaamatta tuottaneet korjaamatonta vahinkoa ihmisen sisimmälle olemukselle. Keho saattaa voida paremmin, jonkin aikaa, mutta sisäiset ristiriidat nakertavat näennäistä hyvinvointia ja ihminen omassa onnen tavoittelussaan päätyy sittenkin hyvinkin tyydyttämättömään tilaan. Näennäisesti onnellinen ihminen on sittenkin hyvin onneton ja turvaton, koska ennen hyväksi nähdyt rajat on hämärretty kohtalokkaalla tavalla. Tietoisuus Luojasta ja Jumalasta on kautta aikakausien, epäuskostakin huolimatta, toiminut suojaavana ja rajoittavana tekijänä.

Nyt ihminen etsii jumaluutta ja turvaa itsestään, omasta mielimaailmastaan aivan Vanhan Testamentin väärien profeettojen mallin mukaisesti. Ihminen osaa jakaa sisimpänsä melko skitsofreenisella tavalla osiin, kahteen tai useampaan. Yhtä osaa aletaan rakentaa henkivaltojen vaikutuksella, jumalisen ulkokuoren varjolla, eräänlaiseksi omakohtaiseksi jumaluudeksi, joka täyttää modernin ajattelun aikaansaaman aukon ja tuottaa sisimmän yhden osuuden kaipaamaa ”hengellistä” materiaalia. Kaikesta luopumuksesta ja jumalattomuudesta huolimatta ihmisen perimä hengellinen kaipaus ei katoa, vaan suuntautuu vääriin asenteisiin ja odotuksiin. Kuinka tärkeä kehotus ja ohje sisältyykään lainaamaamme sanankohtaan!:

”Olkaa keskenänne yksimieliset. Älkää korkeita mielitelkö, vaan tyytykää alhaisiin oloihin. Älkää olko itsemielestänne viisaita.”

Mitä tuottavat nämä sisäiset jumaluudet ja omat ajatusmaailmat? Vihaa ja erimielisyyttä, josta todistavat lukemattomat kohtaamamme tilanteet! Yksimielisyys voi perustua ainoastaan yhteneväiseen sisäiseen maailmaan, joka perustuu Hengen vaikuttamaan Elämään ja Valkeuteen:

”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta. Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.” (1.Joh.1)

Yhteydenkin tähden tyytykäämme alhaisiin oloihin, tavoittelematta kaikkea mielen kaipaamaa, todellisuudessa jumalanlapsen maailmaan kuulumatonta hyvinvointia, josta menestysteologia omassa viisaudessaan ammentaa mitä eksyttävintä tyydytystä!