Kanssapalvelijamme

”Ja kun olin sen kuullut ja nähnyt, minä lankesin maahan kumartuakseni sen enkelin jalkojen eteen, joka tämän minulle näytti. Ja hän sanoi minulle: ’Varo, ettet sitä tee; minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa’.” (Ilm.22).

284 kertaa, jos oikein laskin, mainitaan sana enkeli Raamatussamme. Mistähän johtuu aika tavalla negatiivissävyinen asenne useiden uskovaisten mielissä? Enkelit voidaan mieltää joulukertomukseen ja siihen, kuinka ne palvelivat Herraamme erämaakiusausten jälkeen. Mutta että meillä olisi jotakin tekemistä enkelien kanssa, on hyvin vieras ajatus useille raamatuntutkijoillekin. Johtuneekohan kaikki vääristä korostuksista ja varoituksista enkelien palvonnan suhteen? Väärät opetukset ja enkelienpalvonta eivät tee tyhjäksi näiden olentojen merkitystä ja tehtävää, ja me teemme varmaankin aika suuren rikoksen, jos leimaamme koko alueen negatiivisilla asenteilla ja epäuskoisuudella.

Eilinen sanankohtamme tuo silmiemme eteen todellisuuden ja oikean asenteen koko asiaa kohtaan. Enkeli tekee Johannekselle ja samalla meillekin selväksi heidän asemansa ja tehtävänsä, joka ei salli millään tavoin palvottavan tai kumarrettavan heitä. He toimivat samojen periaatteiden mukaan, joihin perustuu koko jumalallinen maailma. Aivan kuten Pyhän Hengen tehtävä on kirkastaa vain Herraa Jeesusta Kristusta, samoin enkelit on annettu näkymättömään palvelukseen keskuudessamme. Tärkeätä on vain huomioida sanat:

”…ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin…”

Enkelit, samoin kuin Pyhä Henkikin, voivat todellisuudessa palvella vain niitä, jotka ojentautuvat Pyhien Kirjoitusten mukaisesti. Enkelien on mahdotonta toimia vastoin Jumalan tahtoa ja suunnitelmaa. Puhumme nyt nimenomaan lankeamattomista enkeleistä! On myös ns. ”enkeleitä”, jotka lähestyvät Sanaa tuntemattomia ihmisiä petoksella, loistaen väärää valoa valkeuden enkeliä matkien.

Miksi puhua tällaisista asioista? Ei innostaaksemme uskovaisia liialliseen mielenkiintoon enkeleitä kohtaan, koska Sanakaan ei kovin laajasti kuvaile heitä ja heidän tehtäviään. Mutta jos haluamme pitäytyä koko Sanaan, on usko enkeleiden olemassaoloon osa uskonelämäämme!

Kun ajattelen elämääni kokonaisuutena, nimenomaan lukemattomien pienen tuntuisten asioiden pohjalta, on minun suorastaan mahdotonta olla uskomatta henkilökohtaisiin, omiin suojelusenkeleihin. Ajoittainen tunne jonkun läsnäolosta on niin hämäännyttävä, että on pakko uskoa oman suojelusenkelini olemassaoloon. En ajattele häntä, pienellä kirjoitettuna, olemukseltaan erillisenä persoonana, vaan korostetusti vain Herrani läsnäolona. En voi ajatellakaan puhuvani hänelle saati sitten ajatellakseni häntä jonkinlaisena palvonnan kohteena, jonka edessä voisi kumarrella. Käsittääkseni voimme puhutella enkeliä vasta jos hän näkyvällä tavalla ilmestyy ja puhuu ensin meille. Jumalanlapsena me siis emme kumarru kenenkään enkelin edessä Johanneksen esikuvan mukaisesti! Siten me emme lukeudu niihin, jotka eivät erota toisistaan oikeita ja vääryyden enkeleitä!

Me olemme vain maallisia, vajavaisia olentoja, jotka kohtaavat iankaikkisuuden ani harvoin Aabrahamin esikuvan mukaisesti. Näissä tilanteissa meille on yhtä selvää, jos sen armon saamme, milloin todella olemme tekemisissä itse Herran ja Hänen Olemuksensa kanssa!

”Kun hän nosti silmänsä ja katseli, niin katso, kolme miestä seisoi hänen edessänsä; nähdessään heidät hän riensi heitä vastaan majan ovelta ja kumartui maahan ja sanoi: ’Herrani, jos olen saanut armon sinun silmiesi edessä, älä mene palvelijasi ohitse’.” (1.Moos.18).

Koko elämäni ajan on siis tapahtunut niin paljon inhimillisesti ajatellen pientä, ettei se voi olla mahdollista ilman henkilökohtaista suojelusenkeliä. Mutta korostaen tahdon lopettaa tähän ajatuksella: Kaikki tähän alueeseen liittyvä tulee nähdä vain ja ainoastaan Sanan todistuksen pohjalta. Enkeleillä on tehtävänsä, joka suurimmaksi osaksi on jätetty meiltä salatuksi ja hyvin rajatusti havaittavaksi. Mutta kiitos Herrallemme, joka tässäkin suhteessa on apunamme!

”…minä olen sinun ja sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija, ja niiden, jotka ottavat tämän kirjan sanoista vaarin; kumartaen rukoile Jumalaa’.”

”Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.” (Matt.18).