Hänessä ei ole mitään pimeyttä!

”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä. ” (1.Joh.1).

Elämme ajassa, jossa keinotekoinen valo on saavuttanut jo äärimmäiseltä tuntuvat rajat. Ostin pari vuotta sitten paikallisesta tavaratalosta Airamin led-taskulamppuja todella edullisesti. Jostakin syystä mieleeni tuli laittaa niihin paristoja, jotka eivät toimineet enää muissa laitteissa.  Valo oli silti melko kirkas, ja samat paristot ovat vieläkin lampuissa, vaikka niitä on käytetty todella usein! Erikoistarjouksista ostetut paristot vanhenevat siten laatikossani!

Pahimpien hyökkäysten vuosien aikana epätoivoinen tilanne tunkeutui uniini, niin että monena yönä kamppailin pimeyden kanssa epämääräisissä tiloissa, joissa oli kylläkin katkaisijoita ja valoja, mutta sytyttäminen ei onnistunut toistuvista ponnisteluista huolimatta. Nämä unet eivät tarvitse mitään selitystä, sillä ne ovat mitä selvin kuva siitä, mitä hengellisellä rintamalla tapahtui. Kaipasimme valkeutta ja turvallisuutta, mutta aina oli jokin taho, joka käpälöi niin katkaisijoita kuin valojakin. Tahtomattammekin jouduimme tyytymään olosuhteisiin, joita emme kyenneet muuttamaan. Tältä ajalta kai periytyy mieltymykseni hyviin valaisimiin!

Miksi kertoa tällaista juuri nyt, kun illat alkavat lyhentyä ja yöt ovat jo aika pimeitä, vaikka on vielä kesä? Sanankohtamme sanoo selvästi:

”Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.”

Jotenkin ihminen, erityisesti tässä ajassa, ei kykene oikealla tavalla erottamaan aitoa, alkuperäistä jumalallista Valoa keinotekoisesta, ihmisen aikaansaamasta valosta. Niin hämmästyttävää kuin tekninen kehitys onkin, on se kuitenkin aivan omalla alueellaan. Samoin kaikki ”hengelliset” oivallukset ja valistumiset kuuluvat aivan omaan kategoriaansa, missä ne omalla tavallaan voivat palvella hyviäkin tarkoituksia. Mutta pelottavinta tässä ajassa on se, kuinka Jumalaan ja Hänen Sanaansa yhdistetään aivan vääriä, mahdottomia asioita, joiden hyväksyminen ja vastaanottaminen antavat täysin väärän kuvan Persoonasta, jossa todellakaan ei ole mitään pimeyttä!

”Ja Jumala näki, että valkeus oli hyvä; ja Jumala erotti valkeuden pimeydestä.” (1.Moos.1)

Jo aivan alussa korostetaan erottamisen kykyä profeetallisin sanoin. Sama jae puhuu luoduista taivaankappaleista ja niiden tuomasta valosta ja elämästä, mutta siihen sisältyy hengellinen punainen lanka, joka kulkee koko Kirjoitusten lävitse hyvän ja pahan välisenä taisteluna.

Kuinka sekavaan aikaan olemmekaan tulleet, kun hyvä on muuttunut pahaksi ja paha hyväksi! Kohta on kaikki päälaellaan ja sekaisin kuin… ei mikään voi olla sekaisemmin kuin ihmisen mieli, joka ei erota enää valkeutta pimeydestä, vaan kohdistaa Jumalaammekin pimeyttä, jonka kanssa hänellä ei ole mitään tekemistä!

Miten on minun ja Sinun suhteen? Mistä me todistamme tässä ajassa?

”Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus. Ja valkeus loistaa pimeydessä, ja pimeys ei sitä käsittänyt. Oli mies, Jumalan lähettämä; hänen nimensä oli Johannes. Hän tuli todistamaan, todistaaksensa valkeudesta…” (Joh.1).

Pimeys on pian saanut valtaansa koko maailman, mutta vielä on aikaa todistaa tämän ajan äänitorvena Valkeudesta, jolla ei ole mitään tekemistä pimeyden kanssa!