Annammeko kaikkemme?

Uskovaisen ei tulisi ainakaan usein käyttää sanaa: ”Miksi?” Ajatuksiin se kuitenkin tulee lähes päivittäin, mutta kun ei kukaan ihminen sitä kuule, ei se tunnu haittaavan. Rehellisesti sanoen itse kyselen aika usein, vaikka omalla tavallaan tiedän vastauksetkin – jos tiedän! Monen ystävän tavoin kyselen kuitenkin, miksi olemme joutuneet eräänlaiseen piiloleikkiin Adamin ja Eevan tavoin puitten sekaan. Tiedämme aivan varmasti, että Jumala yhä vielä etsii ja kutsuu ihmistä, huudellen hänen peräänsä, mutta olisiko ongelman ydin siinä, että me itse omalla tavallamme olemme metsikössä, puiden välissä, vaikka meidän tulisi olla paremmin näkyvillä? Me kaipaamme, me odotamme Jumalan lähemmäksi tuloa, mutta elämässämme on aivan liian monia asioita, jotka saavat meidät tuntemaan itsemme alastomiksi, ja kaikessa avun tarpeessamme kuitenkin arkailemme astua oikealla tavalla esiin!

”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä.” (Jaak.4).

Miten ja millä tavoin voisimme vielä paremmin ja tehokkaammin lähestyä Jumalaa? Sanassa on kohta, jonka luemme kyllä ilolla ja luottamuksella, mutta emme ehkä tarpeeksi syvenny sen todelliseen merkitykseen.

”Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän. Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit.” (Mark.12).

Kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan! Kuka pystyisi määrittelemään nämä asiat yhdessä tai erikseen! On helppoa vakuuttaa rakastavansa koko sydämestään, koska sitä ei kukaan ihminen pysty tarkistamaan. Mutta mitä tulee ymmärrykseen ja voimaan, olemme jo jossakin määrin tutkittavissa olevalla alueella! Voimme tarkkailla ihmisen elämässä tapahtuvia asioita ”polttouhrien ja muiden uhrien” puitteissa, mutta on kuitenkin kysymys paljon suuremmista ja merkittävämmistä seikoista. Tulemme jälleen kerran jatkuvasti korostamaamme seikkaan. Todellinen sisäinen asenteemme Herraan tulee väistämättömästi esiin suhteessamme toisiin ihmisiin! Pelkkä rakkaus ei sittenkään ole riittävä ilman kaikinpuolista ymmärrystä ja voimaa! Mitä me kylvämme, sitä me korjaamme!

”Lähestykää minua, kuulkaa tämä: Alkujaankaan minä en ole puhunut salassa; kun nämä tapahtuivat, olin minä jo siellä. Ja nyt Herra, Herra on lähettänyt minut ynnä oman Henkensä. Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi, Israelin Pyhä: Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot; sinun lastesi paljous olisi niinkuin hiekka, sinun kohtusi hedelmä niinkuin hiekkajyväset, sen nimi ei häviäisi, ei katoaisi minun kasvojeni edestä.” (Jes.48).