”Sinun sanasi on minun
jalkaini lamppu
ja valkeus minun tielläni.”
(Ps.119).
Kuinka kovasti mielemme tarvitseekaan jumalallista,
rakkaudellista, Sanan mukaista avartumista! Olen istunut koko kesän ajan
tiistaisin kolme tuntia seurakunnan järjestämässä kahvilassa ystävieni ja
tuntemattomienkin kanssa. On puhuttu tarpeellisista, sydäntä kalvavista
asioista, sekä ehkä aivan tarpeettomistakin. Tärkeätä on ollut sosiaalinen
tapaaminen ja yhdessä olo. Loppupäätelmänä näille tapaamisille voidaan todeta,
että ihminen todellakin tarvitsee toista ihmistä tavalla tai toisella. Ihmistä
on aina kohdeltu enemmän huonosti kuin rakentavasti, ja tämä asianlaita tuntuu
vain vahvistuvan tässä mitä hankalimmassa ajassa.
Ongelmana on aina ollut ja on vieläkin se, ettei
ihminen osaa hallita mieltänsä ja kieltänsä, vaan posauttaa ulos asioita, jotka
saavat aikaan harmia ja rikkinäistä mieltä kuulijoissa. Olemme jo saavuttaneet
tietoisuuden tilan, jossa meidän tulisi todellakin varoa astumasta
rauta-anturaisin kengin sinne, minne enkelitkin kavahtavat astua. Suussamme
vallitseva uloke on vaarallisin osa kehoamme, aikaansaaden kaikenlaista pahaa
lähimmäisillemme ja lopuksi itsellemme. Meitä eivät saastuta ja tee
iankaikkisuuskelvottomaksi suuhumme mättämät aineet, vaan turhat
äänivärähtelyt, jotka tulvivat ulos huultemme välistä. Me todellakin joudumme
tilille jokaisesta lausumastamme sanasta!
”Herra, sinun
armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti. Sinun vanhurskautesi
on kuin Jumalan vuoret, sinun tuomiosi niinkuin suuri syvyys, ihmistä ja
eläintä sinä autat, Herra. Kuinka kallis on sinun armosi, Jumala!
Ihmislapset etsivät sinun siipiesi suojaa. Heidät ravitaan sinun huoneesi
lihavuudella, sinä annat heidän juoda suloisuutesi virrasta. Sillä sinun
tykönäsi on elämän lähde; sinun valkeudessasi me näemme valkeuden.”
(Ps.36).
”Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra!” Jos kerran
olemme tämän Herran lapsia ja omaisia, emmekö mekin toimi Isämme esikuvan
mukaisesti? Meidät on tarkoitettu itkemään itkevien kanssa ja iloitsemaan
iloitsevien kanssa. Me olemme siis armahtavaisimpia ja lempeimpiä ja
myötätuntuisimpia ihmisiä maan päällä! (???????).
Meidän on ainakin joskus ajateltava myös eläinkunnan
jäseniä raamatullisesti. Niillä on aivan erityinen asema Jumalan silmissä:
”Sillä minun
ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen kaikki
vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni.”
(Ps.50).
Mieleeni palautuu eräs saarna, jonka yhteydessä
maailmanlaajuisesti tunnettu saarnaaja suurella paheksunnalla toteaa, kuinka
joku sisar hädässään oli soittanut hänelle ja pyytänyt… pyytänyt todellakin
rukoilemaan rakkaan kissansa puolesta! Paheksunta paheksuntana, mutta eikö
meidän tulisi enemmänkin ajatella sitä, mitä tulee julki lausua, ja mitä pitää
sisimmässään? Mitä ajatteli sisar, kuullessaan häneen kohdistuvan moitteen
kaikkialle maailmaan levinneeltä äänitteeltä?
Vastaavaa on tapahtunut omassa maassamme, on sitten
ollut kysymys koirasta tai kilpikonnasta! Tällaiset pieneltä mutta erittäin
hurskaalta kalskahtavat tapahtumat osoittavat meille, kuinka vähän tunnemme
Jumalan Sanaa, sekä lähimmäisemme tunne-elämää ja olemusta. Meidän tulee
arvostaa sitä, mikä on arvokasta veljelle ja sisarelle. Eikö meidän todellakin
tule ahkeroida sitä, mikä on hyvää kaikkien ihmisten silmissä?
Meillä on todella paljon oppimista eläimistäkin, sen
antaa Sana ymmärtää. Jopa muurahainenkin on päässyt Sanaan!
”Mene,
laiska, muurahaisen tykö, katso sen menoja ja viisastu. Vaikka sillä ei ole
ruhtinasta, ei päällysmiestä eikä hallitsijaa, se kuitenkin hankkii leipänsä
kesällä ja kokoaa varastoon ruokansa elonaikana.” (Snl.6).
”Neljä on
maassa vähäisintä, mutta viisaan viisasta silti: Muurahaiset ovat voimaton
kansa, mutta he hankkivat leipänsä kesällä; tamaanit ovat heikko kansa, mutta
he laittavat majansa kallioihin; heinäsirkoilla ei ole kuningasta, mutta koko
lauma lähtee järjestyksessä liikkeelle; sisiliskoon voi tarttua käsin, mutta
kuitenkin se oleskelee kuninkaan linnoissa.” (Snl.30).
Minäkään en siis ole tyhmä, jos kesällä täytän pakastintani,
kun kaikki on edullista! Tämän olen oppinut muurahaiselta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti