Ketä kannattaa kuunnella?

”Minä olen Herra, sinun Jumalasi, joka opetan sinulle, mikä hyödyllistä on, johdatan sinua sitä tietä, jota sinun tulee käydä. Jospa ottaisit minun käskyistäni vaarin, niin olisi sinun rauhasi niinkuin virta ja sinun vanhurskautesi niinkuin meren aallot…” (Jes.48).

Kenen jalkojen juureen olemme halukkaita istuutumaan ja kuuntelemaan? Bileam oli aikanaan niin merkittävä henkilö, että häntä kuunteli moni aika huonoin seurauksin. Hän näytti olevan oikealla asialla, siis vain näytti! Hän ennusti aivan paikkansa pitäviä asioita uhrisavujen noustessa, mutta toi kuitenkin Jumalan vihan itsensä ja kuulijoidensa ylle siinä määrin, että hänet mainitaan varottavana esimerkkinä Uudessakin Testamentissa. Ylipappi Kaifas oli sydänjuuriaan myöten Herramme vihamies, mutta ennusti kuitenkin Hänen sovituskuolemastansa! Jokin virka ei siis ollenkaan takaa meille kuulemamme oikeellisuutta ja totuudellisuutta laajemmassa määrin. Kaikkeen eksytykseen sisältyy suuri määrä totuutta silmänlumeena, joillekin riittäessä vain yksi prosentti totuutta! Tulee mieleen vertaukseni kirpusta, joka hyppää pitkälle Raamatun päältä. Tekeekö se siitä uskovaisen ja todellisen kristityn?

Herramme antaa meille vain hyödyllisiä asioita, saaden kaiken vaikuttamaan meidän parhaaksemme, jos todella rakastamme Häntä! Mieleeni nousee todella voimakkaasti yksi henkilö esikuvaksemme:

”Niin eräs nainen, nimeltä Martta, otti hänet kotiinsa. Ja hänellä oli sisar, Maria niminen, joka asettui istumaan Herran jalkojen juureen ja kuunteli hänen puhettansa. Mutta Martta puuhasi monissa palvelustoimissa; ja hän tuli ja sanoi: ’Herra, etkö sinä välitä mitään siitä, että sisareni on jättänyt minut yksinäni palvelemaan? Sano siis hänelle, että hän minua auttaisi.’ Herra vastasi ja sanoi hänelle: ’Martta, Martta, moninaisista sinä huolehdit ja hätäilet, mutta tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Maria on valinnut hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois’.” (Luuk.10).

Mikä siis on hyödyllistä ja palvelee parhaaksemme? Missä kuulemme sen, synagogassa, kirkossa, maineikkaan saarnamiehen suusta? Ei, vaan yhä vielä Herramme jalkojen juuressa! Kaikkialla muualla meidät täyttää hengellinen huoli ja hätäily, ilman Herramme läsnäoloa ja lempeää kosketusta. Yhä vielä pätevät Jeesuksen vertauskuvalliset sanat:

”Totisesti, totisesti minä sanon teille: ei Mooses antanut teille sitä leipää taivaasta, vaan minun Isäni antaa teille taivaasta totisen leivän. Sillä Jumalan leipä on se, joka tulee alas taivaasta ja antaa maailmalle elämän.’ Niin he sanoivat hänelle: ’Herra, anna meille aina sitä leipää’. Jeesus sanoi heille: ’Minä olen elämän leipä; joka tulee minun tyköni, se ei koskaan isoa, ja joka uskoo minuun, se ei koskaan janoa’.” (Joh.6).

Istukaamme siis jatkuvasti Hänen jalkojensa juuressa ilman huolia ja hätäilyä!