Jumala on minun osani!

”Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni. Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan. Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli. Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti. Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat. Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.” (Ps.73).

”Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.”

”Ja kun sinä olet kanssani, en kaipaa mitään maan päällä.” (Raamattu kansalle).

Kuinka pitkälle olemme saavuttaneet tämän elämässämme? Tulee pienoinen, suruvoittoinen hymy suupieleen! Kuinka kauan onkaan Herramme pitänyt kiinni kädestämme ja taluttanut ja kantanut ja ohjannut! Millaiset lupaukset Hän onkaan antanut meille Sanan julistuksen kautta! Mutta olemmekohan epätietoisuudessamme valtuuttaneet edellemme aivan liian monta tutkimusmatkailijaa, jotka omassa epäuskossaan ja alemmuuden tunteessaan ovat toivon sijasta saaneet meidät kauhistelemaan mahdollisesti kohtaamiamme hankaluuksia? Siksikö olemme jälleen kerran joutuneet vaeltamaan erämaassa neljänkymmenen vuoden ajan, jotta meitä masentaneet matkanjohtajat ovat jääneet taipaleelle!

”Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.”

Olemme väärän julistuksen alla oppineet katsomaan aivan vääriin asioihin! En tarkoita vääriä oppeja ja väärää korostusta sinänsä, vaan sitä, että mielemme on aivan liiaksi kiinnitetty Luvatussa Maassa kohtaamiimme vastustajiin. On oikein saada tieto kaikesta väärästä ja vaarallisesta, mutta millaisen asenteen ovat tietyt julistajat aikaansaaneet meissä, kun olemme unohtaneet Kenen kanssa olemme matkalla! Taidamme juuri nytkin olla hetkessä, jossa ruumiimme ja sielumme kokevat hyvin epämieluisia asioita, mutta siitä huolimatta korostettava puoli on tässä:

”Jumala on minun sydämeni kallio ja osani iankaikkisesti!”

Siksi ainoa todellinen ja kestävä onnemme on olla Jumalaa lähellä!

(Oletko jo lukenut kertomukseni Myllylammelta, missä Johannes löytää kallion jalkojensa alle? Se löytyy hakusanalla:

Kantakaa toistenne kuormia)