Valkeus joka onkin pimeyttä!

Herätessäni yöllä useamman kerran, toistui seuraava raamatunkohta mielessäni eilisen kirjoituksen johdosta:

”Sinun silmäsi on ruumiin lamppu. Kun silmäsi on terve, on koko sinun ruumiisi valaistu, mutta kun se on viallinen, on myös sinun ruumiisi pimeä.

Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä.

Jos siis koko sinun ruumiisi on valoisa eikä miltään osaltaan pimeä, on se oleva kokonaan valoisa, niinkuin lampun valaistessa sinua kirkkaalla loisteellaan.” (Luuk.11).

Ei ole siis samantekevää, millaisessa valkeudessa vaellamme! Vääränlainen valo ei aikaansaa ollenkaan sitä, mitä tuonpuoleisessa maailmassa meiltä odotetaan. Itse asiassa aito, alkuperäinen Valo tulee iankaikkisuudesta, niin kaukaa, enemmän kuin valovuosien takaa! Siten se on ollut matkalla ja liikkeellä kauemmin kuin mihin tuhannet ihmisiät eivät riitä! Sitä ei mikään maallinen mahti voi muuttaa! Tätä eivät aikaisemmat sukupolvet meidän laillamme voineet nähdä, joten olemme aivan etuoikeutetussa asemassa heihin nähden.

Me näemme nyt tähtitaivaitten taakse, tiedämme geeneistä ja dna:sta, joten meidän jumalakuvamme on tuhatkertaisesti kirkkaampi kuin mitä aikaisempi ihmisviisaus antoi ymmärtää. Traagista on vain se, että tämä tietoisuus on suurimmaksi osaksi palvellut vain ihmisen korostukseksi, kielteiseksi asenteeksi Jumalaa kohtaan!

”Katso siis, ettei valo, joka sinussa on, ole pimeyttä!”

Kerroin eilen ihmisen keksimästä ja tuottamasta valosta, ja jossakin unen vaiheessa mieleni syytti minua perättömästä ajatuskannasta. Tekstini oli, ettei Jumalassa ole mitään pimeyttä, ja kirjoitin kuitenkin valosta, jonka ihminen on kehittänyt. Tämänpäiväinen kohta kuitenkin tuli täydentämään eilistä kirjoittamista todistaessaan, että ihmistä voi olla valaisemassa valo, joka onkin pimeyttä! Vääränlainen valo siis selvästikin Sanan mukaisesti aikaansaa kaikkea muuta kuin sitä, mitä jumalallinen Valo meiltä edellyttää ja odottaa! Eikä tätä vääränlaista valoa ilmeisestikään tarvita stadionin täyttä suurine valonheittimineen ja heijastimineen! Riittää pienikin väärän valon lähde!

Me elämme pohjoisessa maassa, jossa pimeys talvella kestää moninkertaisesti valoisuuteen nähden. Siksi mitä erilaisimmat valaisimet ovat tarpeen voidaksemme liikkua ja löytää tiemme tarvittavaan suuntaan ja paikkaan. Mutta hengellisen maailman suunta ei seuraakaan maallista valoa! Löytääksemme hengellisesti oikeat ja tärkeät paikat ja suunnan, tarvitsemme paljon enemmän kuin mitä inhimillinen valo pystyy meille näyttämään!

”Mutta tämä on tuomio, että valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat. Sillä jokainen, joka pahaa tekee, vihaa valkeutta eikä tule valkeuteen, ettei hänen tekojansa nuhdeltaisi. Mutta joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki, sillä ne ovat Jumalassa tehdyt.” (Joh.3).

Miksi meillä ei ole odottamaamme yhteyttä ja yksimielisyyttä? Saatamme puhua Valosta ja valosta, mutta vaellammeko sittenkin sellaisessa ”valkeudessa”, joka sallii meidän valita oma suuntamme rakastamassamme ”valkeudessa”, joka perustuukin pimeydenrakkauteemme?

Kaikki valo hengellisen elämän alueella ei siis olekaan valkeutta, vaan pimeyttä, jossa todellisuudessa kompastelemme, vaikka emme sitä käsitä ja halua tunnustaa! Voisimme puhua valkeuden enkeleistä ja kirkkauden olennoista, jotka omalla valollaan eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Me tarvitsemme siis enemmän kuin mitään muuta aitoa, taivaallista Valoa, joka loistaa vielä tässäkin ajassa:

”Minä pidätän jalkani kaikilta pahoilta teiltä, noudattaakseni sinun sanaasi. Minä en poikkea sinun oikeuksistasi, sillä sinä neuvot minua. Kuinka makeat ovat minulle sinun lupauksesi! Ne ovat hunajaa makeammat minun suussani. Sinun asetuksistasi minä saan ymmärrystä; sentähden minä vihaan kaikkia valheen teitä.

Sinun sanasi on minun jalkaini lamppu

ja valkeus minun tielläni.” (Ps.119).