Vain yksi usko!

Viime päivinä on uutisoitu aivan hämmästyttävistä asioista. Nykyisten tutkimusten mukaan uskovaisuus on lisääntymässä huomattavalla tavalla kautta maailman. Yleisen kristillisen käsityksen mukaan odotetaan aivan päinvastaista, viitaten vain Herramme sanoihin:

”Kuitenkin, kun Ihmisen Poika tulee, löytäneekö hän uskoa maan päältä?” (Luuk.18).

Jostakin syystä tässä yhteydessä menevät ajatukset muinaisiin ristiretkiin Pyhän Maan kamaralla. Kaiken yllä kaikui sotahuuto ”Jumala tahtoo!” Niinpä taloudellisen edun sanelemana tapettiin Jerusalemin valloituksessa ”varmuuden vuoksi” niin muslimit, juutalaiset kuin kristitytkin! Kaikki uskottiin tehdyksi Jumalan asian tähden! Sama pätee melkein kaikkeen sotaan johtavaan uskonnolliseen mieleen, joka ei ole ollenkaan kiinnostunut tietämään Jumalan Sanan perustotuuksista. Innoittajana on sama uskonnollinen mieli, joka aikanaan puhui Eevan kanssa paratiisissa, aikaansaaden koko ihmiskunnan lankeemuksen, jumalallisuuden varjolla! Uskonnollisuus ei kadonnut, vaan saavutti omalaatuisen kohokohtansa! Nyt meidän on vain entistä suuremmalla syyllä erotettava toisistaan usko ja uskonnollisuus!

”Rakkaani! Kun minulla on ollut harras halu kirjoittaa teille yhteisestä pelastuksestamme, tuli minulle pakko kirjoittaa ja kehoittaa teitä kilvoittelemaan sen uskon puolesta, joka kerta kaikkiaan on pyhille annettu.” (Juuda).

Kuka on antanut ja mitä? Tämä on elämän ja kuoleman välinen kysymys juuri tänä päivänä! Uskonnollisuuden syntypäivänä vieras taho lahjoitti ihmiskunnalle oman käsityksensä hengellisyydestä, vedoten ihmisen tiedonhaluun ja uskonnolliseen mieleen. Tuohon aikaan valinnan olisi luullut kohdistuneen aivan johonkin muuhun! Ihminen avasi mielensä aivan väärälle taholle ja väärille asioille, joilla kylläkin oli mitä hurskain leima ja ulkokuori. Sama ratkaisu on nyt meidän tehtävä päivittäin kaiken eteemme sysätyn johdosta! Me joudumme pakostakin kaivautumaan todella syvälle hengelliseen perustotuuteen kaiken uskonnollisen kuohunnan ja mudan lävitse! Kaikki ei ole ollenkaan sitä, miltä näyttää, eikä riitä vain joidenkin totuuksien tietäminen, vaan tarvitsemme todella Jumalan Pyhän Hengen, joka saa meidät Herramme tavoin vastaamaan kaikkiin eteemme tuleviin haasteisiin:

”On myöskin kirjoitettu!”

Me tiedämme keneltä olemme kaiken aidon ja todellisen saaneet! Me kilvoittelemme yhden ja ainoan todellisen uskon puolesta!

”Niin kehoitan siis minä, joka olen vankina Herrassa, teitä vaeltamaan, niinkuin saamanne kutsumuksen arvo vaatii, kaikessa nöyryydessä ja hiljaisuudessa ja pitkämielisyydessä kärsien toinen toistanne rakkaudessa ja pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä: yksi ruumis ja yksi henki, niinkuin te olette kutsututkin yhteen ja samaan toivoon, jonka te kutsumuksessanne saitte; yksi Herra, yksi usko, yksi kaste; yksi Jumala ja kaikkien Isä, joka on yli kaikkien ja kaikkien kautta ja kaikissa.” (Ef.4).