Totuus salatuimpaan saakka!

 

”Muistakaa se sana, jonka minä teille sanoin: 'Ei ole palvelija herraansa suurempi'. Jos he ovat minua vainonneet, niin he teitäkin vainoavat; jos he ovat ottaneet vaarin minun sanastani, niin he ottavat vaarin teidänkin sanastanne. Mutta kaiken tämän he tekevät teille minun nimeni tähden, koska he eivät tunne häntä, joka on minut lähettänyt. Jos minä en olisi tullut ja puhunut heille, ei heillä olisi syntiä; mutta nyt heillä ei ole, millä syntiänsä puolustaisivat. Joka vihaa minua, se vihaa myös minun Isääni.” (Joh.15).

Meidän Herramme on Tie, Totuus ja Elämä. Siksi joudumme kohtaamaan totuuden oikeastaan kaikessa eteemme tulevassa. Totuus ei pala tulessakaan, eli se on kestävin osa uskovaisenkin elämää, vaikka se ei usein miellytäkään inhimillistä olemusta. Niin surullista kuin se onkin, pieninkin totuuden hylkääminen ja siitä poikkeaminen tuo mukanaan vakavia seurausilmiöitä. Joudutaan peittämään pientä valheellisuutta näennäisellä totuudella, joka sekin loppujen lopuksi on valkoinen valhe. Miksi jo aikanaan toimintamme pyrittiin kaikin tavoin estämään ja lopettamaan? Toteutui kirjaimellisesti se, mistä Sana puhuu:

”…tapahtuu saatanan vaikutuksesta valheen kaikella voimalla ja tunnusteoilla ja ihmeillä ja kaikilla vääryyden viettelyksillä niille, jotka joutuvat kadotukseen, sentähden etteivät ottaneet vastaan rakkautta totuuteen, voidaksensa pelastua. Ja sentähden Jumala lähettää heille väkevän eksytyksen, niin että he uskovat valheen, että kaikki ne tuomittaisiin, jotka eivät ole uskoneet totuutta, vaan mielistyneet vääryyteen.” (2.Tess.2).

Tämä kaikki ei ole vain tulevaisuudessa, vaan tapahtuu pidemmällä aikavälillä, saavuttaen toki huippukohtansa aivan lopussa!

Mihin perustuu väkevä eksytys? Ei suinkaan johonkin totuudesta suuresti poikkeavaan, vaan aivan sen varjossa toteutuvaan. Meiltä odotetaan totuutta salatuimpaan saakka, kaiken hapatuksen hylkäämistä.

 Me saimme aikanaan kuulla aina vain uusista ”paljastetuista asioista” aivan kuten vielä tänäänkin. Kaiken takana oli ja on edelleenkin ihmisen oman kunnian etsiminen, mikä merkitsee automaattisesti aidon ja alkuperäisen totuuden hylkäämistä ja korostuksen sijoittamista juuri sinne, minne Herramme ei sitä ole tarkoittanut! Ihmisen korostaminen on se suurin ja väkevin eksytys, johon koko pelastushistoria viittaa aikakaudesta toiseen, Baabelista antikristukseen. Emme ole sitä tarvittavalla tavalla panneet merkille, millainen kiilto oli Bileamin silmissä näennäisen jumalanpalveluksen aikana! Sama kiilto hehkuu tässäkin ajassa monien julistajien ja heidän seuraajiensa silmissä. Me saamme kuulla valtavan määrän hengellistä aineistoa, mutta hyvin harvoin aitoa totuutta! Totuus koskettaa, satuttaa, mutta on ainoa tie todelliseen muutokseen. Siksi olen itsekin joutunut moneen kertaan huudahtamaan:

”Onko minusta siis tullut teidän vihamiehenne sentähden, että minä puhun teille totuuden?” (Gal.4).

Aikanaan kuului ritareiden valaan lupaus pitää kiinni totuudesta ja puolustaa sitä mihin hintaan tahansa, kuolemankin edessä. Kuinka häpeään joutuukaan kristillinen maailma monien maallisten lupausten edessä!

”Joka kuulee teitä, se kuulee minua, ja joka hylkää teidät, hylkää minut; mutta joka minut hylkää, hylkää hänet, joka on minut lähettänyt.” (Luuk.10).

Me olemme enemmän kuin jokin maallinen ritari! Meidän tulee loppuun asti pitää esillä Totuuden Sanaa, oman elämämme kautta. Me emme siis olekaan niitä, jotka hylätään! Kuinka valtava onkaan asemamme Kristuksen asioissa!