Hän oli ihminen

 

”Ja uskon rukous pelastaa sairaan, ja Herra antaa hänen nousta jälleen; ja jos hän on syntejä tehnyt, niin ne annetaan hänelle anteeksi. Tunnustakaa siis toisillenne syntinne ja rukoilkaa toistenne puolesta, että te parantuisitte; vanhurskaan rukous voi paljon, kun se on harras. Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin, ja hän rukoili rukoilemalla, ettei sataisi; eikä satanut maan päällä kolmeen vuoteen ja kuuteen kuukauteen. Ja hän rukoili uudestaan, ja taivas antoi sateen, ja maa kasvoi hedelmänsä. Veljeni, jos joku teistä eksyy totuudesta ja hänet joku palauttaa, niin tietäkää, että joka palauttaa syntisen hänen eksymyksensä tieltä, se pelastaa hänen sielunsa kuolemasta ja peittää syntien paljouden.” (Jaak.5).

Joka on enemmän lukenut kirjoituksiani, tietää tämän olevan yhden lempilainauksistani, erikoisesti muutamien sanojen tähden: ”Elias oli ihminen, yhtä vajavainen kuin mekin.” Kysymys on tietenkin Eliasta, joka ajoittain osoitti valtavaa rohkeutta, vaipuen taas välillä suoranaiseen masennukseen. Hän todellakin osoitti olevansa aivan tavallinen ihminen, kuitenkin astiana mitä suurimmille jumalallisille asioille. Hänen seuraajansa toimi samassa hengessä, kantaen nimeä Elisa. Elia otettiin tulisilla vaunuilla tämän maan päältä, kun taas Elisasta sanotaan hyvin erikoiselta kuulostavat sanat, ainakin menestysteologian silmin, jos ne ylipäätään haluavat nähdä tämän sanankohdan:

”Mutta kun Elisa sairasti kuolintautiansa…” (2.Kun.13).

Hänen kauttaan tapahtui suuria asioita, mutta silti hänen oli mentävä kaiken maailman tietä (Joos. 23:14), kuten jokaisen meistä. Hänkin oli vain ihminen. Meidän tulisi todella paljon enemmän ajatella tätä aluetta juuri tämän maailmanajan keskellä. Meistä puhutaan ihmiskuntana, ja meidät on asetettu tähän avaruuden osaan aivan tiettyä tarkoitusta varten. Kaikkien elävien olentojen maalliset majat ovat maasta lähtöisin ja ovat siihen kukin aikanaan palaava. Emme siis voi olla kotoisin avaruudesta, eikä Sana anna ymmärtää, että Jumalamme olisi ottanut Aadamin kehon jonkin tulivuoren sisältä!

Me pyrimme tietyssä mielessä näkemään itsemme tulevassa hahmossa, jonkinlaisena kirkastettuna ja ylennettynä olemuksena, sen sijaan että alentuisimme olemaan sitä mitä todella olemme. Sana sanoo aivan selvästi:

”Rakkaani, nyt me olemme Jumalan lapsia, eikä ole vielä käynyt ilmi, mitä meistä tulee. Me tiedämme tulevamme hänen kaltaisikseen, kun hän ilmestyy, sillä me saamme nähdä hänet sellaisena, kuin hän on.” (1.Joh.3).

Elämme nyt olotilassa, jossa meidän on tarkoitus inhimillisinä ihmisinä olla astioina jumalallisille asioille, kirkastaaksemme tässä kehossamme Kristusta sellaisena kuin Hän tämän maan päällä oli, Jumalan kuvana ja ilmestyksenä. Siksi Hän sanoi sanat, jotka pakostakin nousevat erikoisella tavalla esiin Kirjoitusten keskeltä:

”Joka on nähnyt minut, on nähnyt Isän.”

Meille tärkeintä on nähdä Herra Jeesus Kristus sellaisena kuin Hän tuli meidän kaltaiseksemme, sillä vain tässä kehossamme voimme olla Hänen kaltaisiaan tämän elämän aikana. Tässä olomuodossamme täytyy tulla vahvistetuksi ja osoitetuksi, että Hän on tullut eläväksi todellisuudeksi meissä. Mitä me kerran tulemme olemaan tämän todellisuuden jälkeen ja johdosta, se on vielä meille täysi arvoitus, jota emme tässä olotilassamme kykene hahmottamaan, vain aavistamaan siitä jotakin. Seuraavan vain tulee olla totisinta totta meissä jokaisessa erikseen, ja seurakuntana yhdessä:

”…sillä sellainen kuin hän on, sellaisia mekin olemme tässä maailmassa.” (1.Joh.4).

Hän istuu Jumalan oikealla puolella, mutta on yhä vielä kaikkea sitä, mitä Hän oli täällä maan päällä ollessaan. Me emme istu vielä missään tulevassa, vaan tässä ajassa, jossa on selvittävä millaisia me todella olemme. Tuleva ei ole muuttava meitä, vaan muutoksen on tapahduttava ennen tulevaa. Hengen on oltava panttina ja sinettinä voidaksemme kerran olla osallisia kaikkien lupausten täyttymykseen. Siksi meidän on aivan erikoisella vakavuudella suostuttava olemaan ihmisiä ihmisten joukossa, kuitenkin astioina ikuisuuteen virtaaville vesille:

”…mutta joka juo sitä vettä, jota minä hänelle annan, se ei ikinä janoa; vaan se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään’.” (Joh.4).

Tässä meidän Pääsiäisemme!