Minun silmissäni kallis!

”Koska sinä olet minun silmissäni kallis ja suuriarvoinen ja koska minä sinua rakastan, annan minä ihmisiä sinun sijastasi ja kansakuntia sinun hengestäsi. Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; minä tuon sinun siemenesi päivänkoiton ääriltä, päivän laskemilta minä sinut kokoan.” (Jes.43).

”Koska sinä olet minun silmissäni kallis!” alkoi soida ajatuksissani odottaessani kunnolla heräämistäni. Jännittää jonkin verran ylihuominen leikkaus, vaikka se tapahtuukin päiväkirurgiassa. Tiedän olevani Herrani käsissä, ja ehkä enemmän jännittää pariviikkoinen toipumisaika.

Kun nyt eletään vaaliaikaa, ei voi olla ajattelematta, että nyt annettavat lupaukset ovat samaa luokkaa kuin aina aikaisemminkin, eli…, eli sydämelle tulee hyvin voimallisena vakuuttuneisuus siitä, mitä meidän Herramme ei todellakaan ole! Hän ei ole sellainen kuin poliittiset henkilömme, jotka lupaavat kaikkea mahdollista saadakseen vaikutusvaltaa, mutta eivät juuri koskaan pidä lupauksiansa. Meidän Herramme sanoo mitä tarkoittaa, ja tarkoittaa mitä sanoo!

Lainauksemme vie ajatukseni jälleen kerran siihen ajatukseen, jonka esitti tunnettu jumalanmies kai viime vuosisadan alkupuolella: ”Tänä aikana Jumala kulkee miljoonien ihmisten ohitse siunatakseen sinua, joka uskot!”

Onkohan milloinkaan aikaisemmin korostettu ihmisistä välittämistä sellaisella tavalla kuin ovesta putoavissa vaalimainoksissa? En voi olla palauttamasta mieliini niitä lukuisia lausuntoja, joita kuulin ollessani kolme eri kertaa itse ehdokkaana. Useampikin ehdokas aivan kerskaillen ilmoitti olevansa pyrkimässä ajamaan vain omia etujaan! Kunniamaininta rehellisyydelle, mutta kuinka rajattua tuo rehellisyys kokonaisuudessaan onkaan!

Aivan kuten oli Israelin kohdalla, samoin on meidän kohdallamme Uuden Liiton uskovaisina. Jumala ei valinnut Israelia sen erinomaisuuden tähden, vaan omien jumalallisten ajatustensa perusteella. Samoin meidän tulee entistä suuremmalla vakavuudella nähdä oma asemamme, jota emme millään tavoin ole ansainneet, vaan joka on tullut osaksemme armosta, ilman omaa vaikutustamme! Ainakin omalla kohdallani pätee sanankohta:

”Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät ja asetin teidät, että te menisitte ja kantaisitte hedelmää ja että teidän hedelmänne pysyisi: että mitä ikinä te anotte Isältä minun nimessäni, hän sen teille antaisi. Sen käskyn minä teille annan, että rakastatte toisianne.” (Joh.15).

Kuinka meidän tuleekaan rakastaa toisiamme tämän jumalallisen valinnan perusteella! Jokainen todella Jumalasta syntynyt rakastaa jokaista Hänestä syntynyttä! Mitään muuta mahdollisuutta ei ole! Jos emme kykene näkemään tätä sukulaisuussuhdetta, on jokin todella pahasti vialla hengellisten geeniemme suhteen! Tälle perimälle ei löydy minkäänlaista tarpeeksi pätevää vertauskuvaa inhimillisestä elämästä, koska se perustuu jumalalliseen viisauteen ja valintaan!

Muistakaamme siis, mikä on meidän todellinen hedelmämme!