Niin on myös kirjoitettu

”Niin on myös kirjoitettu…” (1.Kor.15:45)

Jossakin mielessä on totta, että Raamatulla voi todistaa melkein mitä vain. Koko kristikunta vetoaa siihen tavalla tai toisella, ja ihmiset vakuutetaan tarkoitusperistä lainaamalla jotakin tai joitakin kohtia. Kaiken keskellä unohdetaan merkittävin tekijä, joka määrittää koko Jumalan Sanan. Se on Hänen Henkensä vaikuttama kokonaisuus, josta ei saa ottaa pois mitään, eikä lisätä siihen. Tätä ei juuri kukaan tunnusta tekevänsä. Miksi sitten olemme päätyneet vallitsevaan tilanteeseen, jossa kristillinen tunnustus pirstaloituu aivan uudella tavalla?

Raamattuun lisääminen tai siitä poistaminen ei tapahdu pyyhekumin tai kynän kautta, vaan mitä erilaisimpien omien selitysten vaikutuksesta.

”Ja sitä lujempi on meille nyt profeetallinen sana, ja te teette hyvin, jos otatte siitä vaarin, niinkuin pimeässä paikassa loistavasta lampusta, kunnes päivä valkenee ja kointähti koittaa teidän sydämissänne. Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1).

Tätä eivät käsittäneet Herramme ajan uskonnolliset johtajat, joiden koko usko perustui näennäisesti mitä tarkimpaan Sanan tulkintaan, mutta mikä ei kuitenkaan saanut tunnustusta Herramme taholta:

”Miksi te itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden? Sillä Jumala on sanonut: 'Kunnioita isääsi ja äitiäsi', ja: 'Joka kiroaa isäänsä tai äitiänsä, sen pitää kuolemalla kuoleman'. Mutta te sanotte: Joka sanoo isälleen tai äidilleen: 'Se, minkä sinä olisit ollut minulta saapa, on annettu uhrilahjaksi', sen ei tarvitse kunnioittaa isäänsä eikä äitiänsä.  Ja niin te olette tehneet Jumalan sanan tyhjäksi perinnäissääntönne tähden. Te ulkokullatut, oikein teistä Esaias ennusti, sanoen: 'Tämä kansa kunnioittaa minua huulillaan, mutta heidän sydämensä on minusta kaukana;  mutta turhaan he palvelevat minua opettaen oppeja, jotka ovat ihmiskäskyjä'.” (Matt.15).

”Mutta te sanotte!”

Rinnastakaamme siis nämä kaksi vastakohtaa:

”On myöskin kirjoitettu!”

”Mutta te sanotte!”

Jumalamme tarkoitti Sanansa kautta harmonian omiensa ja seurakuntansa elämään. Hänen käskynsä ja ajatuksensa palvelevat vain hyviä asioita, hengellistä kasvua ja sopusointua, joka tekee hyvää koko ihmisolemukselle. Ihminen kuitenkin itsekkyydessään etsii monia mutkia, kulkien vain risteävissä kohdin hetken aikaa jumalallisesti määrätyllä tiellä, niin että hänen on mahdotonta päästä todella käsittämään Jumalan todellinen tahto ja tarkoitus. Kaikki ristiriitaisuus ja levottomuus ovat siis seurausta ihmismielen omista koukeroista! Ihminen etsii järkiperäisiä ratkaisuja kaikkeen jumalallisellekin alueelle kuuluvaan, aivan tämän ajan hengessä.

Meidän sanomisellamme on jumalallinen merkitys vain silloin, kun puhumme kokonaisvaltaisesti Sanaan perustuvista asioista!

”He eivät ole maailmasta, niinkuin en minäkään maailmasta ole. Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus. Niinkuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan; ja minä pyhitän itseni heidän tähtensä, että myös he olisivat pyhitetyt totuudessa. Mutta en minä rukoile ainoastaan näiden edestä, vaan myös niiden edestä,

jotka heidän sanansa kautta uskovat minuun…” (Joh.17).