Hengelliset selitettävä hengellisesti osa 2

 

”Mutta meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta, sillä Henki tutkii kaikki, Jumalan syvyydetkin. Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut; ja siitä me myös puhumme, emme inhimillisen viisauden opettamilla sanoilla, vaan Hengen opettamilla, selittäen hengelliset hengellisesti. Mutta luonnollinen ihminen ei ota vastaan sitä, mikä Jumalan Hengen on; sillä se on hänelle hullutus, eikä hän voi sitä ymmärtää, koska se on tutkisteltava hengellisesti. Hengellinen ihminen sitä vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene tutkistelemaan. Sillä: ’kuka on tullut tuntemaan Herran mielen, niin että voisi neuvoa häntä?’ Mutta meillä on Kristuksen mieli.” (1.Kor.2).

Mikä meitä hengellisissä asioissa kiinnostaa? Vain pelkkä niiden kanssa askartelu ei selvästikään riitä Sanan todistuksen mukaisesti. Kuuntelen parhaillaan viidettä Mooseksen kirjaa. Inhimillinen mieli kokee helposti Sanan puhuvan liian vieraalta tuntuvista asioista, jotka eivät kosketa meitä tämän ajan ihmisinä. Hiljainen ääni sisimmässäni kuitenkin vakuuttaa kuunnellessani jokaisen jakeen kohdalla, että ymmärrän sitä tai en, olen koko ajan kosketuksissa Itse Jumalan kanssa, annan aikaani Hänelle ja pyrin koko mielelläni syventymään Sanan herättämiin ajatuksiin.

Rakkaus Herraamme kohtaan saa meidät tietynlaiseen viritystilaan, jossa emme niinkään ajattele tiettyjä lukemiamme tai kuulemiamme sanoja, vaan haluamme kaiken takana nähdä Olemuksen, jonka kaltaisiksi kaipaamme itsekin tulla. Jo maallinen, aito rakkaus saa ihmisen kaikin mahdollisin keinoin tutustumaan rakkautensa kohteeseen. Ääni kiehtoo meitä, katse sulattaa sydämemme, mutta toisen ihmisen sisäinen olemus on se, mikä meitä eniten koskettaa ja vaikuttaa käytökseemme. Ulkonäkö ei ole todelliselle rakkaudelle merkittävä tekijä. Jopa Herrastamme sanotaan:

”Ei ollut hänellä vartta eikä kauneutta; me näimme hänet, mutta ei ollut hänellä muotoa, johon me olisimme mielistyneet. Hän oli ylenkatsottu, ihmisten hylkäämä, kipujen mies ja sairauden tuttava, jota näkemästä kaikki kasvonsa peittivät, halveksittu, jota emme minäkään pitäneet.” (Jes.53).

Jumalallinen, hengellinen mieli, näkee kuitenkin kaiken aivan erilaisessa, ylimaallisessa valossa:

”Häntä te rakastatte, vaikka ette ole häntä nähneet, häneen te uskotte, vaikka ette nyt häntä näe, ja riemuitsette sanomattomalla ja kirkastuneella ilolla, sillä te saavutatte uskon päämäärän, sielujen pelastuksen.” (1.Piet.1).

Kaikesta lainaamastamme käy selvästi ilmi, että hengelliset on todella selitettävä hengellisesti, jotta näkisimme hengellisen tarkoituksen ja päämäärän, alkuperän. Ihminen mielistyy lukuisiin Sanan ajatuksiin ja pinnallisiin näkemyksiin, eläen mahdollisesti koko elämänsä ajan mieltämiensä hengellisyyksien pohjalta, pääsemättä kuitenkaan kosketuksiin Itse Elämän Lähteen kanssa.

”Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.” (2.Piet.1).

”Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki.”

Ei ole ihme, että sanotaan:

”Ei Jumalan valtakunta tule nähtävällä tavalla, eikä voida sanoa: 'Katso, täällä se on', tahi: 'Tuolla'; sillä katso, Jumalan valtakunta on sisällisesti teissä.” (Luuk.17).

Mieleeni palaa jälleen se, kuinka ajoittain ihmiset saavat mieleensä perustaa alkuperäisen ja aidon apostolisen seurakunnan, päätyen lopulta kerrasta toiseen johonkin inhimilliseen korostukseen tai itsekkään päämäärän tavoitteluun, olkoon se sitten oma lehti tai tilillepanokortit. Yksikään tältä pohjalta tapahtunut muista eristäytyminen ei ole tuottanut toivottua tulosta, mutta ihminen ei vain anna periksi.

Meissä oleva sisäinen Jumalan valtakunta perustuu Hengen yhteyteen, Hänen hallintaansa meissä. Vain Hän tietää mitä meissä kussakin on, siten sovittaen eri jäsenet Herran ruumiiseen ja Seurakuntaan. Me olemme loppuun asti salaisuuksia toinen toisellemme, ollen kuitenkin osalliset Häneen, joka kaiken vaikuttaa kaikessa, joskin inhimilliselle mielelle salassa!