Jumalan kansan ”jytky”

 

”…pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä…” (Ef.4).

Vastoin kaikkia ennakkoajatuksiani jäin seuraamaan vaalituloksia turhankin myöhään. Jossakin mielessä tulos oli yllättävä, ja mielessäni jäi päällimmäisenä soimaan toistuva ajatus ”jytkystä”. Uskovaisena tehtäväni ei ole arvostella asioita, jotka ovat toissijaisia. Kuinka moni meistä on todella selvillä siitä, ettei meillä ole oikeutta suhtautua kansamme johtajiin halveksivasti? Me toki saamme arvostella heidän tekemisiänsä, mutta heidän persoonansa on kuitenkin suojattu hengellisen lain perusteella, kuten oikeastaan jokainen muukin persoona.

”Jumalaa älä herjaa, ja kansasi ruhtinasta älä kiroa.” (2.Moos.22).

Onko tämä vain Vanhassa Testamentissa?

”Ja Paavali sanoi: ’En tiennyt, veljet, että hän on ylimmäinen pappi; sillä kirjoitettu on: 'Kansasi ruhtinasta älä kiroa'.” (Apt.23).

Miksi ”jytky” jäi soimaan mielessäni? Iloitsen perussuomalaisten kanssa heidän menestyksestään, mutta jokin sisimmässäni itkee meidän uskovaisten puolesta. Milloin Herramme suo meille tilanteen, jossa saamme kokea todellisen ”taivaallisen jytkyn”, niin että aito riemu saa täyttää elämämme aivan uudella tavalla?

Tuleva pääministeri korostaa nyt luottamusta hallituksen jäsenten kesken. Joukon suuruus ei ole se, mikä ratkaisee, vaan yhteistyöhalu ja luottamus. Voi surkeutta! Meidän ”jytkymme” jää kai saavuttamatta keskinäisten riitaisuuksien johdosta!

”…pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä…” (Ef.4).

Miksi olemme niin hajallamme, vaikka tämäkin asia on ollut kirjoitettuna Sanaan parin tuhannen vuoden ajan? Meistä itsestämme on kiinni enemmän kuin osaamme ajatellakaan! Aivan kuten politiikassa, me teemme hengellisiä ratkaisuja, jotka vaikuttavat koko elämäämme, ja siten koko kansaamme. Hengen yhteys, rauhan yhdyssiteellä!

”Sentähden: ’Ojentakaa hervonneet kätenne ja rauenneet polvenne’; ja: ’tehkää polut suoriksi jaloillenne’, ettei ontuvan jalka nyrjähtäisi, vaan ennemmin parantuisi. Pyrkikää rauhaan kaikkien kanssa ja pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa; ja pitäkää huoli siitä, ettei kukaan jää osattomaksi Jumalan armosta, ’ettei mikään katkeruuden juuri pääse kasvamaan ja tekemään häiriötä’, ja monet sen kautta tule saastutetuiksi, ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau, joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa.” (Hebr.12).

”Tulkaa, lapset, kuulkaa minua: Herran pelkoon minä teidät opetan. Kuka oletkin, joka elää tahdot ja rakastat elämän päiviä, nauttiaksesi onnea: varjele kielesi pahasta ja huulesi vilppiä puhumasta; vältä pahaa ja tee hyvää, etsi rauhaa ja pyri siihen. Herran silmät tarkkaavat vanhurskaita ja hänen korvansa heidän huutoansa.” (Ps.34).

Huomaan nyt, ettei tämä kaikki tarvitse kommentteja tai selityksiä! Anna Jumalan Sanan puhua näiden rivien kautta!