Eläväksi tehty!

 

”Jos olemme panneet toivomme Kristukseen ainoastaan tämän elämän ajaksi, niin olemme kaikkia muita ihmisiä surkuteltavammat. Mutta nytpä Kristus on noussut kuolleista, esikoisena kuoloon nukkuneista. Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa, mutta jokainen vuorollaan: esikoisena Kristus, sitten Kristuksen omat hänen tulemuksessaan; sitten tulee loppu, kun hän antaa valtakunnan Jumalan ja Isän haltuun, kukistettuaan kaiken hallituksen ja kaiken vallan ja voiman.” (1.Kor.15).

 

 

Suuri osa kristikuntaa ajattelee tänään Herramme haudassa olemista. Olisiko se osaltaan sitä, mistä lainaamamme kohta puhuu? Monet ajattelevat muinoin tapahtunutta juhlallisella mielellä, ikään kuin toivona paremmasta hengellisestä elämästä tässä olotilassa, käsittämättä todella kaiken tapahtuneen tarkoitusta. Koko kristillinen sanoma perustuu elämään, joka alkaa jo täällä maan päällä, ollen mitä lujimmin sitein sidottu iankaikkisuuteen, eli tuonpuoleiseen olotilaan. Tämä elämä on koetusten ja kilvoittelun aikaa, valmistautumista tuonpuoleiseen.

Herramme kuolema ei ollut jokin irrallinen tapahtuma, vaan osa kokonaisuutta, jonka perusteella Taivaallinen Isämme palautti ennalleen ihmisen rikkoman yhteyden. Siten en voinut olla suorastaan järkyttymättä nähdessäni niin oman maamme kuin Saksankin televisiosta valmisteluja pitkänperjantain hengellisiin juhlallisuuksiin. Ristiinnaulitsemiseen liittyvät tapahtumat on haluttu siirtää tähän aikaan, modernisoituna, niin ettei jäljellä ole oikeastaan mitään alkuperäistä ja jumalallista, vaan ainoastaan inhimillisen järjen luoma kuva jostakin sellaisesta, mikä ei koske meitä ollenkaan. Ihminen leikkii itse valitsemassaan vapaudessa niin omalla kuin toistenkin ihmisten hengellisellä omaisuudella. Tämä vapaus on jo tuonut, ja on tulevaisuudessa tuova mukanaan sellaisen määrän ongelmia, joita ihmiskunta ei enää pysty hallitsemaan. Kaikella henkivaltoihin liittyvällä halveksinnalla ja suoranaisella pilkalla on seuraamuksensa!

”…he halveksivat herrautta, herjaavat kirkkauden henkiolentoja. Mutta ei ylienkeli Miikaelkaan, kun riiteli ja väitteli perkeleen kanssa Mooseksen ruumiista, rohjennut lausua herjaavaa tuomiota, vaan sanoi: ’Rangaiskoon sinua Herra!’ Nämä sitävastoin herjaavat sitä, mitä eivät tunne; mutta minkä he järjettömäin eläinten tavoin luonnostaan ymmärtävät, sillä he turmelevat itsensä.” (Juuda).

”Herjaavat kirkkauden henkiolentoja!” Ylienkelin antama esimerkki on meille mitä suurimmasta merkityksestä. Meille ei kerrota oikeastaan mitään Herramme kuolemaan liittyvistä vastaavista asioista. Pääsiäisen yhteyteen on vain hyvin viattomalla ja näkymättömällä tavalla sidottu mitä erilaisimpia henkimaailmaan liittyviä pilkantekoja ja herjauksia, joilla esitetään haasteita, joihin ei kuitenkaan olla kykeneviä vastaamaan. Koetaan hetkellistä ja näennäistä voitonriemua, mutta ollaan todellisuudessa astuttu pimeyden alueille, joista ei ole paluuta. Skeuaan pojat ovat tästä mitä vakavin esimerkki. Toisaalta taas tulee mieleeni yksi kohtaamistani seurakuntalaisista, miespuolinen henkilö, joka toi esiin hyvin pelottavan piirteen useissa muissakin uskovaisissa. Hän sanoi kuulteni koko elämäni ajaksi mieleen jääneet sanat: ”Minä annoin paholaisen kuulla kunniansa!”

Herramme itsekään ei suhtautunut pilkkaavasti viholliseemme erämaakiusausten aikana. Hän kohtasi haasteensa tietoisena omasta asemastaan ja olemuksestaan, vastaten kaikkiin haasteisiin Jumalan Sanalla!

Monet nykyiset suuntaukset palvelevat siis vain vihollisen asiaa, ja järkyttävintä kaikessa on se, että palveluksen tekijät eivät ollenkaan käsitä mistä luopuvat ja mitä asiaa palvelevat! He hylkäävät alkuperäisen pääsiäisen sanoman, uskoen kaiken loppuvan viimeiseen henkäykseensä, mennen kuitenkin tuonpuoleiseen odottamaan osaansa pimeyden herransa kanssa! Maailmankaikkeuden suurin petos!

”Sillä koska kuolema on tullut ihmisen kautta, niin on myöskin kuolleitten ylösnousemus tullut ihmisen kautta. Sillä niinkuin kaikki kuolevat Aadamissa, niin myös kaikki tehdään eläviksi Kristuksessa…”

Pitäkäämme siis kiinni toivostamme ja tunnustuksestamme tänä pääsiäisenä! Herra on lähellä!