Jumalalle otollista

”Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.” (Jes.55).

Miten tapahtuu lukemamme ja missä se voidaan havaita? Me luemme Kirjoituksia harvoin ajatellen niiden toteutumistapaa. Erikoisen merkille pantavaa tulisi aina olla sen, ettei Herramme puhu mitään vain sanoakseen jotakin, vaan kaikella on tietty tarkoituksensa. Se selviää meille vain tuntiessamme Hänen ajatustapansa ja mieltymyksensä. Kyllä, kaiken takana on iankaikkinen Rakkaus ihmislasta kohtaan, mutta kaikki  jää ainaiseksi salaisuudeksi ilman Hänen todellisen olemuksensa tiedostamista!

Me puhumme tottumuksesta, kuka enemmän, kuka vähemmän, mutta me koemme suunnatonta tarvetta tuoda julki ajatuksiamme, haluten tulla huomioiduksi ja arvostetuksi. Usein eivät puheemme ja ajatuksemme ole harmoniassa ja tasapainossa todellisuuden kanssa, niin että voimme hyvin ymmärtää varoituksen jokaisesta turhasta sanasta. Puheemme ei myöskään pitäisi olla epämääräistä ja vailla todellista tarkoitusta, koska meitä kehotetaan selvästi sanomaan kyllä tai ei.

”…vaan olkoon teidän puheenne: 'On, on', tahi: 'ei, ei'. Mitä siihen lisätään, se on pahasta.” (Matt.5).

Me emme ole oikeastaan koskaan pysähtyneet ajattelemaan puhumisen merkitystä ja vaikutusta niin omaan kuin toistenkin elämään. Me olemme niin tottuneet suumme aukaisemiseen, että emme oikealla tavalla ole kykeneviä punnitsemaan erilaisia ilmaisun muotoja. Puheemme on tosin vain noin seitsemän prosenttia ilmaisustamme, kaikki loppu on kehon kieltä. Mutta nuo seitsemän prosenttia voivat osoittautua todella merkittäviksi ilman että itse panemme sitä merkille. Jo Vanha Testamentti julkituo tämän alueen laajan merkityksen ihmisten välisissä suhteissa. Alue on niin laaja, että joudumme rajoittumaan vain muutamiin seikkoihin.

”Tuo mies käy käsiksi niihin, jotka hänen kanssaan rauhassa elävät, hän rikkoo liittonsa. Hänen suunsa on voita sulavampi, mutta hänellä on sota mielessä; hänen sanansa ovat öljyä lauhkeammat, mutta ovat kuin paljastetut miekat.” (Ps. 55).

”Kuule, Jumala, minun ääneni, kun minä valitan, varjele minun elämäni vihollisen pelosta. Kätke minut pahain seuralta, väärintekijäin riehuvalta joukolta, jotka hiovat kielensä kuin miekan, jännittävät jousensa, nuolinaan karvaat sanat, salaa ampuaksensa nuhteettoman. He ampuvat häntä äkisti eivätkä kavahda.” (Ps.64).

Olisiko tällä kaikella mitään yhteistä Jumalan Sanan kaksiteräisen miekan kanssa? Ei totisesti!

”Mutta olkoon jokainen ihminen nopea kuulemaan, hidas puhumaan…” (Jaak.1).

”Mutta olkaa sanan tekijöitä, eikä vain sen kuulijoita, pettäen itsenne. Sillä jos joku on sanan kuulija eikä sen tekijä, niin hän on miehen kaltainen, joka katselee kuvastimessa luonnollisia kasvojaan; hän katselee itseään, lähtee pois ja unhottaa heti, millainen hän oli.”

Jos me todella olemme samassa mielessä ja olemuksessa Herramme kanssa, on Sana myöskin meidän suussamme sama totuus kuin Hänen puhumanaan. Onhan kysymys samasta Sanasta, väärentämättömästä Herran tahdosta kansaansa kohtaan! Siten me emme ainoastaan puhu jotakin kerran kuultavaksi ja sitten ehkä unohdettavaksi, vaan meidän kauttamme julkituotu Sana aikaansaa elämää ja elävän veden virran, kuten Herramme Jeesus sen aikanaan toi julki. Elämän lähde ei ole vain jossakin ulkopuolella, vaan sisäisesti meissä. Jumalan Valtakunta sisäisesti meissä ei salli meidän olla vain unohtavaisia kuulijoita, vaan saa meidät Sanan tekijöiksi kussakin hetkessä tarvittavalla tavalla.

Meidän sanoillamme ja elämällämme on koko elinaikamme mitä suurin merkitys ympäristöllemme. Ilman meitä tapahtuu tai ei tapahdu paljon sellaista, mistä meillä ei ole aavistustakaan. Meidän olemassaolollamme on paljon suurempi merkitys kuin mitä inhimillinen mieli pystyy tiedostamaan. Puhumme nyt ensisijaisesti uskovaisista ihmisistä, jotka on asetettu tähän elämään aivan tiettyä tarkoitusta varten. Jokaisella sanallamme, jokaisella eleellämme, jokaisella henkäyksellämmekin on tietty tarkoitus näkymättömässä maailmassa. Me emme ole yksin, kuten itse ajoittain joudun selvästi kokemaan. Vielä ovat vuoret ja kukkulat ympärillämme täynnä taivaallista sotaväkeä, valmiina palvelemaan meitä, kunhan vain vaellamme meille säädettyä tietä.

Me emme saa unohtaa enkeleidenkään merkitystä elämässämme vain sen tähden, että tämä palvelustehtävä on niin suuressa määrin väärinkäsitetty. Enkeleiden palvonta ja spiritistinen näkemysmaailma eivät tee tyhjäksi mitään Jumalan säätämää ja meille lahjoittamaa asiaa.

Sana enkeli esiintyy Sanassa yli kolmesataa kertaa, joten emme voi vaikenemalla mitätöidä tätä aluetta hengellisessä elämässä.

Onko meillä jokaisella oma suojelusenkelimme, on vaikeahko kysymys. Ainakin itse koen koko elämäni olevan siinä määrin erikoinen kaikkine kokemuksineen ja tapahtumineen, ettei kaikki mitenkään voi olla mahdollista ilman jotakin näkymätöntä tekijää, joka mitä moninaisimmissa tilanteissa on kädellään tai olemuksellaan suojellut ja rajoittanut minua lähestyviä asioita ja tekijöitä. On monta asiaa, jotka itse olisin ajatellut ja tehnyt aivan toisin, mutta teitäni on johdateltu ja käännelty sellaisella tavalla, että kaiken takana on pakko olla näkymätön voima, joka minulta kysymättä mutta luvallani on kantanut ja johdattanut vastoin kaikkea inhimillistä ymmärrystä.

Varsinaisia ihmeitä ei ole kerrottavaksi ollenkaan siinä määrin kuin mitä joillakin äänekkäillä julistajilla on tarjolla. Jossakin määrin kuitenkin uskon vaienneeni enemmästä kuin mitä monet ovat esiin tuoneet. Kysymys on kuitenkin pienistä ja monelle merkityksettömältä tuntuvista asioista, mutta sellaista määrää sattumia ei voi edes ajatella. Onko sattumia uskovaisen elämässä ylipäätään, on aivan oma kysymyksensä.

Mitä tulee kaikkeen vastustukseen ja suoranaiseen hylkäämiseen, on sekin oma alueensa jumalallista ihmettä. Mikään inhimillinen tekijä ei voi vetää puoleensa sellaista määrää vastahenkeä ja mainemurhaa. Täytyy olla jotakin aivan yliluonnollista kaiken takana!