Elatuksen murheet

”… Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”  (1.Tim.6).

Tullessani nyt toimeen minimaalisella eläkkeellä siitä huolimatta, että olen palvellut ihmisiä yli neljäkymmentä vuotta, en voi mitään sille että ajatukseni usein kulkeutuvat taloudelliselle alueelle. Tähän ovat osaltaan syyllisiä uneni, sekä useat puhelut, joissa ihmiset pohtivat toimeentuloaan.

Muistellen ennen kaikkea menneitä vuosia, olen todistajana sille, kuinka ihmiset usein itse sitä käsittämättä kadottivat uskon päämäärän ja todellakin lävistivät itsensä monella tuskalla. Vaikka raha itsessään ei ole paha asia, on se usein hyvinkin likaista erilaisista ratkaisuistamme johtuen. Yksinkertaisesta elämästäni olen todella kiitollinen syvällä sisimmässäni, vaikka usein kaipaisinkin mahdollisuutta matkusteluun ja johonkin todella virkistävään kokemukseen. Minulla on kuitenkin aina ollut elatus ja vaatteet, etenkin kun olen tyytynyt yksinkertaiseen elämään. Olen jo seitsemän vuoden ajan elänyt kauppojen poistotuotteiden varassa, niin että todella harvoin ostan jotakin normaalilla hinnalla.

Miksi jälleen kerran tartun tällaisiin asioihin? Eikö mennyt ole mennyttä ja ajatustemme tule askarrella tulevissa asioissa?

”Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä. Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu. Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa. Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta niinkuin paula; sillä se on saavuttava kaikki, jotka koko maan päällä asuvat. Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on, ja seisoaksenne Ihmisen Pojan edessä.” (Luuk.21).

Mitä vielä odotamme näkevämme tapahtuvan, että asettaisimme kaikki elämämme asiat oikealle paikalleen? Kaikki ympärillämme todistaa profetian täyttymyksestä, ja viestit sodista ovat saavuttaneet sellaisen mittakaavan, että luulisi meidän jo heräävän ajattelemaan enemmän hengellisiä asioita. Eivät mitkään kuvitelmat eivätkä romantisoidut uskonnäkemykset auta meitä tippaakaan. Me elämme itsekeskeisyyden ja narsismin ajassa, mutta väärien asioiden laajuus ja ulottuvuus eivät ole meille mikään puolustus. Ympäröivä vääryys ei ole puolustus, ja sen mukaan ei vähennetä sitä, mitä meiltä odotetaan. Jokainen päivä on Jumalan armoa ja Hän tarjoaa ennen kaikkea juuri nyt apuaan ja läsnäoloaan.

Tämä ajan ihminen ei juo yksinomaan alkoholia, vaan ihmiset ovat päihtyneitä ja juovuksissa ajan hengestä, joka saa sananpalvelijatkin nyrkkeilemään keskenään.

”Valvokaa siis joka aika ja rukoilkaa, että saisitte voimaa paetaksenne tätä kaikkea, mikä tuleva on…”

Elatuksen murheet ovat paljon laajempi käsite kuin mihin olemme tottuneet. Ne eivät ole vain jokin konkreettinen, silmin havaittava tekijä, vaan eräänlainen henkivalta, joka on tässä ajassa tunkeutunut kaikille elämän alueille. Se on hallinnut maailmaa kautta aikojen, mutta Herramme sanojen mukaan sen tulee olla kaukana jumalanlapsista. Elatuksen murheet ja rahanhimo ovat sisaruksia, siamilaisia kaksosia. Tilanne tulee vain pahenemaan ajan myötä, koska varallisuus suorastaan virtaa yhteen suuntaan, niin ettei jonkin ajan kuluttua ole juurikaan yhteistä valtiollista ja kansallista varallisuutta, vaan kaikki rahat virtaavat yksityisiin rahakammioihin. Jo nyt yksi prosentti maailman väestöstä omistaa neljäkymmentäkahdeksan prosenttia koko maailman varallisuudesta, ja suuntaus on jatkuvasti kehittyvä!

Ei siis tule ihmetellä sen paremmin vanhusten- kuin ei sairaanhoidon tilaa. Yhteinen varallisuus supistuu koko ajan yksityistämisen ja ulkoistamisen johdosta.

Herra on Sanansa mukaisesti luvannut pitää meistä huolta, kunhan vain etsimme ensin Hänen Valtakuntaansa ja Hänen vanhurskauttansa.