Miksi mitäkin?

 

Olen seurannut Ranskan tapahtumia erikoisella mielenkiinnolla tuntikausia, jollei sitten päiväkausia, etenkin Saksan television satelliittiohjelmista. Kaikki tapahtunut on todella tuomittavaa ja myötätuntoni on Ranskan kansan puolella, etenkin kaikkien kärsimään joutuneiden puolella. Nähtyäni ja kuultuani kaikki erilaisten ammattilaisten mielipiteet ja näkemykset niin Keski-Euroopassa kuin tänään oman maamme televisiosta, en voi olla ihmettelemättä suuresti yhtä seikkaa. Missään vaiheessa ei kukaan millään tavoin halunnut tai ei ymmärtänyt ottaa kantaa ehkä merkittävimpään seikkaan, miksi terroristit valitsivat juuri tietyn kohteen. Olemmeko todella tämän ajan ihmisinä niin tottuneet tietynlaiseen ajatteluun, ettemme ole kykeneviä näkemään metsää puilta? Yksikään haastatelluista ei ottanut kantaa siihen laajamittaiseen toisen uskonnon halveksimiseen ja pilkkaamiseen, josta kaikki olemme olleet todistajina monen vuoden ajan!

Ihmisen uskonto ja siihen liittyvät tunteet ja kokonaisvaltaisuus ovat haavoittavin tekijä jo mielenterveyden alalla. Voidaan suhtautua pilkallisesti mitä erilaisimpiin ihmisyyteen liittyviin seikkoihin, mutta vuosituhantinen historia todistaa lukemattomin tapahtumin ja kehityksin siitä, mitä uskonnollisella rintamalla tapahtuva väärämielisyys voi saada aikaan. Kaikki tiedotusvälineiden välittämä dokumentointi todistaa vapaudesta, joka on vielä koituva ihmiskunnan suureksi vahingoksi. Lehdistön ja taiteen vapauden innoittamana vaaditaan entistä suuremmalla paatoksella oikeutta pilkata ja halveksia toisten näkökantojen ihmisiä, heidän uskontoaan ja pyhiä asioita! Tällainen ei olisi tullut kysymykseen joitakin vuosikymmeniä sitten.

Emme voi hyväksyä terroria missään muodossaan, mutta on myöskin syytä kysyä perusteita erilaisille tapahtumille. Olemme kai niin tottuneita oman kristillisen katsomuksemme ja uskomuksemme perusasioiden halventamiseen ja ajoittain suoranaiseen pilkkaamiseen, ettemme osaa katsoa pahaksi tällä alueella tapahtuvia rikkomuksia muiden uskontojen kohdalla. Onko meillä todella oikeus ja valta määritellä toisten uskontojen rajoja ja oikeuksia sillä perusteella, että niiden kannattajat haluavat asua ja elää meidän elinpiirissämme? Syntyy toki kiistanalaisia tilanteita, joita sitten pyritään sovittelemaan ja järjestelemään yhdessä, mutta sen tulee tapahtua oikeassa ja sovinnollisessa hengessä. Oma uskontomme ja hengellisyytemme perustuu Kirjaan, joka kehottaa kilpailemaan toinen toisensa kunnioittamisessa. Meidän tulee etsiä yhteistä hyvää ja keinoja yhteisen elämän mahdollistamiseksi. Kaikkia erimielisyyksiä ei milloinkaan voida poistaa, mutta keskinäinen rauha edellyttää erilaisten näkemysten arvostamista, vaikka ne poikkeavatkin omista perinteisistä tavoistamme.

Rauhan säilyttämiseksi tulee hyväksyä tietyt yhteiset pelisäännöt, joiden perusteella jokainen voi tuntea tulevansa hyväksytyksi ja arvostetuksi ihmisenä, osana yhteiskuntaa. Taitaa olla omalla tavallaan vaikea oppi tässä yleiseurooppalaisessa hengellisyydessä, joka ei mitenkään erityisellä tavalla ole historian valossa pyrkinyt rauhaan kaikkien kanssa, päinvastoin!

Me saatamme tietää kaiken omasta kristillisyydestämme siinä määrin, ettemme ollenkaan katso tarpeelliseksi saada tietoa muiden uskontokuntien ajatuksista ja näkemyksistä, jotka ovat heille mahdollisesti vielä pyhempiä kuin meille omat hengelliset perusteemme. Paavali kiivastui aikanaan Ateenassa silti halveksimatta asukkaiden uskomuksia. Hän oli tietoinen näiden ihmisten näkemyksistä ja sovitti sanomansa sävyisyyden hengessä vallitsevaan tilanteeseen, silti rikkomatta omia periaatteitaan. Hän todellakin oli kaikkea kaikille, ei liberaaliteologina, vaan voittaakseen mahdollisimman monta taivaallisen hengen suomassa viisaudessa. Sitä mekin tarvitsemme enenevässä määrin selvitäksemme kunnialla loppuun asti!