Henkien sivusävelet osa 1

”Sillä ’teidän tähtenne Jumalan nimi tulee pilkatuksi pakanain seassa’, niinkuin kirjoitettu on.” (Room. 2).

”Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä.” (Hes.36).

On syytä lukea koko Hesekielin 36 luku. Vertauskuvallisesti sama on tapahtunut meidän aikanamme yhä uudelleen ja uudelleen.

Olen eilisestä asti hieman erikoisella tuulella, kun vuosien jälkeen yksi entisistä tuttavistani soitti melko erikoisen puhelun. Merkittävintä kaikessa on kai se, kuinka jotkin ihmiset säilyvät aivan samanlaisina vuosikymmenestä toiseen, muuttumatta oikeastaan ollenkaan. Nämä ihmiset ovat korottaneet yhden julistajan arvoon arvaamattomaan, ja heidän viestinsä kuuluu jatkuvasti: ”Kyllä hänen saarnansa ovat aivan valtavia. Sinunkin tulisi kuunnella niitä, vaikka hän ei haluakaan olla missään tekemisissä kanssasi!” Mikä tässä sitten on yhä vielä niin erikoista, että tunnen suoranaisen pakon palata samoihin toteamuksiin kuin vuosikausia sitten? Eilisessä puhelussa korostettiin tiettyjen saarnojen ”valtavuutta” aivan kuten aina ennenkin, mutta ei yksikään sana tai ajatusyhteys tuonut esiin jotakin niiden sisällöstä.

Olen jo useaankin otteeseen kertonut, kuinka kerran seisoimme erään kodin edessä ja talon isäntä suurella innolla todisti siitä, kuinka valtavan saarnan hän samana aamuna oli kuullut. Hänen kasvonsa ja koko olemuksensa säteilivät näkyvää loistetta, joten täytyi olla kysymys melko koskettavasta asiasta. Kun sitten kysyimme, mitä tuossa saarnassa oli sanottu, levisi hänen kasvoilleen outo ilme, ja ääni takertui kurkkuun. Hän ei kyennyt edes yhdellä sanalla tuomaan esiin jotakin saarnasta mieleen jäänyttä asiaa!

Tämä kertoo jotakin erittäin syvällistä siitä, miksi Jumalan Nimi sellaisella tavalla on tullut pilkatuksi niin uskovaisten kuin ulkopuolistenkin keskuudessa. Ns. uskovaiset todistavat aivan valtavista ja merkittävistä asioista, mutta eivät ole kykeneviä kertomaan edes pienistä seikoista, joita sanankuulo on heissä vaikuttanut. Nyt käy entistä selvemmäksi se, mitä Hesekielissä kirjoitetaan:

”Sinun kansasi lapset puhuvat sinusta seinänvierustoilla ja talojen ovilla ja sanovat keskenään, toinen toisellensa, näin: 'Lähtekää kuulemaan, millainen sana nyt on tullut Herralta'. He tulevat sinun luoksesi joukoittain, istuvat edessäsi minun kansanani ja kuuntelevat sinun sanojasi, mutta he eivät tee niitten mukaan, sillä he osoittavat rakkautta suullansa, mutta heidän sydämensä kulkee väärän voiton perässä. Ja katso, sinä olet heille kuin rakkauslaulu, kauniisti laulettu ja hyvin soitettu: he sanojasi kyllä kuuntelevat, mutta eivät tee niitten mukaan. Mutta kun se toteutuu - ja katso, se toteutuu - silloin he tulevat tietämään, että heidän keskuudessansa on ollut profeetta.” (Hes.33).

Herran Sanaa ei ole tarkoitettu kuin joksikin kauniiksi musiikkikappaleeksi, jonka sointia ihastellaan ja kuunnellaan pää kallellaan, etenkin erilaisten henkien säestyksellä. Niin, en koskaan aikaisemmin ole tullut ajatelleeksi henkien säestystä, mutta nyt asiayhteydet loksahtavat paikalleen itsellenikin hämmästyttävällä tavalla!

Miksi ihminen sellaisella tavalla jää ilman todellista, Sanalle tarkoitettua vaikutusta! Miksi parhaimmatkin sanankuulon hetket ovat jääneet ja jäävät ilman todellista vaikutusta ja mielenmuutosta? Ihminen kuulee kylläkin jotakin, ehkä palavaakin julistusta, mutta hän on tavalla tai toisella hyväksynyt näihin yhteyksiin lisävaikutuksia, jotka eivät olekaan Jumalan Hengestä lähtöisin. Ihminen kuuntelee Hengen vaikuttamaa musiikkia, mutta ei ollenkaan tajua itse sanomaa, koska samanaikaisesti hänen mielensä täyttävät mitä erilaisimmat sivuäänet, kappaleeseen kuulumattomat lisäsävelet!

Jumala armahtakoon meitä näiden henkien tuomien lisäsävelten johdosta! Miksi kallis sisar ja veli sellaisella tavalla ovat kiintyneet jonkun ihmisen julistukseen, oikeastaan riippumatta siitä mitä tämä sanoo, koska eivät puheen jälkeen edes muista mitään kuulemansa sisällöstä? Miksi nämä ihmiset eivät millään tavoin havaittavasti ole muuttuneet pienimmässäkään määrin näin ”valtavan julistuksen johdosta”? Niin, Hesekielin kohta antaa meille jumalallisen vastauksen, jonka vahvistavat lukemattomat tosielämän tapaukset. Ihmisissä on kaipaus saada kokea jotakin miellyttävää ja kaunista, mielellään jotakin aivan uutta ja erikoista. Jos väärä mieliala tunkeutuu hengelliselle alueelle, johtavat ihmisen omat mieliteot hyvinkin syvällisen ja aidon tuntuisille alueille, mutta henkien erottamisen kyvyn puutteessa ihminen ei tajua ajautuneensa vihollisen alueelle!

Jatkamme tästä lähipäivinä. Mieti tänä aikana ajatustamme henkien sivusäveleistä!