Jatkoa romanttisuuteen

”…alituisia kinastuksia niiden ihmisten kesken, jotka ovat turmeltuneet mieleltään ja totuuden menettäneet ja jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen. Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin. Mutta ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen. Sillä rahan himo on kaiken pahan juuri; sitä haluten monet ovat eksyneet pois uskosta ja lävistäneet itsensä monella tuskalla.”  (1.Tim.6)

”…jotka pitävät jumalisuutta keinona voiton saamiseen.”

Todellisen uskovaisen tie on kautta aikojen ollut kaikkea muuta kuin romanttinen, noin kokonaisuudessaan. Tämä ei tarkoita sitä, ettei hyviäkin asioita sisältyisi hänen elämäänsä, mutta peruspiirre vaelluksen jälkeen jää taisteluvoittoiseksi. Pääasia ei ole matkan varrella, vaan lopputuloksessa. Mitä matkallemme valitsemme, määrittää kuitenkin lopun. Kumpikin siis ovat riippuvaisia toisistaan!

Rahan himo ja jumalisuuden taloudellistaminen ovat pidemmittä selityksittä saman otsikon alla. Uskaltaisin vielä väittää, että edelliset seikat ovat merkittävin syy kaikkeen kohtaamaamme romantisointiin. Koko hengellinen elämä on saanut eksyttäviä ulkonaisia piirteitä siinä määrin, että lukuisat ihmiset ovat jumalisuuden sijasta ajautuneet kiehtoviin ja romantiikan hohtoisiin uskonnollisiin maailmoihin.

Jostakin syystä on mieleeni jäänyt eräs uni, jossa minun olisi tullut astua jostakin lumoavan kauniista portista sisälle, pastellisävyiseen, uskomattoman ihastuttavaan, kuin sarjakuvamaailmaan. Jokin sisimmässäni kuitenkin lausui todella vakavan varoituksen: ”Jos tuosta menet sisälle, et koskaan tule takaisin!”

Jumalan luoma maailma on täynnä kauneutta ja ihastusta herättävää, mutta vain siltä osin mikä todella on lähtöisin Jumalan luomisesta. Vihamielinen osapuoli ei pysty luomaan, mutta on alun jälkeen tehnyt kaikkensa vääristelläkseen kaiken, niin että ihmiselle tarkoitettu tie katoaisi näkyvistä. Tilalle on kautta aikain tarjottu uneni kaltaisia vaihtoehtoja, vaihdellen eri aikakausina. Ihmisen on sallittu kulkea mitä erilaisimpia teitä, usein äärimmäisen uskonnollisiakin, sen häiritsemättä vihamielisiä voimia. Miksi? Koska ihminen jo tietämättään astelee eksyksissä ja vihollisen alueella! Hänen korvissaan kaikuu kaunis musiikki ja silmät saavat nauttia uskomattomasta kauneudesta, mutta kaikki tapahtuu taajuuksilla ja ulottuvuuksilla, joilla on hyvin vähän tekemistä jumalallisen tien kanssa.

Meidät on kutsuttu koko Raamattuun, Jumalan Sanaan kannesta kanteen. Romanttiset ja lumoavat tiet ovat kylläkin tulvillaan kauneutta ja tarkoin valittuja hengellisiä maisemia, sieluun kummutessa ihanaa musiikkia ja valittuja sanankohtia. Sielussa ei kuitenkaan enää herää mitään epäilyksiä, eikä Henki enää tartukaan käsivarteemme muistuttamalla asioista, JOTKA MYÖSKIN OVAT KIRJOITETUT!

Ihminen näyttää selviävän hyvin pitkälle uskonnollisuudessaan ja hengellisen nautinnon etsimisessään, etenkin kun taloudelliset asiat ovat korkeassa asemassa. Raha ei itsessään ole paha asia, vaan sen himo. Miksi emme enemmän pane painoa tämän vääryyden havaitsemiseksi kaikessa uskonnollisessa toiminnassa? Se ei ole vain maailmallisten ihmisten ongelma, vaan melkein koko uskonnollinen elämä rakentuu sen varaan niin laajasti ja kokonaisvaltaisesti, ettemme näe metsää puilta. Hengellinen romantiikka ei toimi pelkällä ajatuksen voimalla, vaan sekin on riippuvainen taloudellisesta hyvinvoinnista. Siksi kai uskonnolliset satelliittikanavat ovat pullollaan rahan ylistystä

”..mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.”

Siivottava alue romantiikan piirissä taitaakin olla paljon luultua suurempi!