Avoin kirje Herralleni.

En muista aikaisemmin kirjoittaneeni Sinulle tällä tavoin. Katson tilanteen kuitenkin sellaiseksi, etten muutakaan keinoa keksi asioiden selvittämiseksi. Juuri nyt on selvinnyt kuinka Euroopan kansat vaativat itselleen oikeutta saada jatkaa toisten uskonnon pilkkaamista. Sinä toit meille todellisen uskon ja aidon elämän. Sinä et pidä muista uskonnoista, mutta et ole kuitenkaan antanut meille lupaa suhtautua pilkallisesti toisten ihmisten näkemyksiin. Sen Sinä selvästi olet tuonut julki Paavalin Ateenan vierailun yhteydessä. Sinä tunnet ihmisen sisimmän ja tiedät mitä seuraa pilkkaavista ja suorastaan rienaavista asenteista. Sinä tiedät myöskin miten islamilaiset ihmiset ajattelevat, ja meidän sivistyneinä eurooppalaisina tulisi käsittää tekojemme seuraukset. Mutta me olemme selvästi kääntäneet aina vain enemmän selkäämme Sinulle, ja siten olemme lopullisesti kadottamassa tervehenkisen ja rakentavan ajattelun.

Meidän kansamme ja koko ihmisyhteisö alkavat vähitellen näkyvällä tavalla korjata sitä hedelmää, jota toimemme ovat kylväneet. Ei ainoastaan jokin suurvalta ole joutunut väärien asenteiden valtaan, vaan nyt näyttää tietynlainen ylimielisyys vallanneen entistä laajemman alan. Ihmiskunta ikään kuin sytyttää tulia, joita se mielestään koko ajan sammuttaa. Kaivataan rauhaa ja sopua, mutta juostaan karkuun kaikkea sovittelevaa ja rauhaa rakentavaa. Kaikesta on seurauksena se, mistä aamu-uutisissa nyt kerrottiin: pelätään suuria terrori-iskuja koko Euroopassa.

Herrani, Sinä tiedät kaiken tämän, enkä kirjoitakaan siksi että Sinua tarvitsisi neuvoa. Kirjoitan suuren neuvottomuuden vallassa sen johdosta, että Sinä annat niin kauan odottaa omiesi asioihin puuttumistasi. Maailman meno on tiedetty ennalta, ja nyt Raamatun profetiat täyttyvät, mutta mitä tulee Sinun kansaasi ja omiisi, saattaa minut aivan ymmälleni. Jotakin tällaista on saanut aina ounastella, mutta tämän hetken käytäntö ei oikein tahdo sopia käsityksiini. Mikä ihmisiä oikein vaivaa, sen tiedät vain Sinä. Kaikki näkemämme ja kokemamme puhuu Sinun pikaisen tulemuksesi läheisyydestä, mutta mikä saa meidät asennoitumaan toisiimme ja yleensä hengelliseen elämään nykyisellä tavalla? Tiedämme kyllä rakkauden kylmenneen lankeemuksen johdosta, mutta ei kai aivan nyt näkemällämme tavalla? Meidän tulisi nostaa katseemme luottamuksessa, mutta jossakin määrin olemme enemmänkin suoranaisen neuvottomuuden vallassa.

Minuakin vaivaavat tietyt henkilökohtaiset asiat. Muistan kuinka Sanasi kertoo Elisasta, että hän sairasti tautia johon oli kuoleva. Me olemme siis suurintakin profeettaa myöten vajavaisia ja katoavaisia kehomme suhteen. Kytevä eturauhassyöpä omalla tavallaan kaivertaa mieltä, ja usein esiintyvä huimaus vie elämästä tietynlaista luottamusta. Kun kerran olet laittanut minut olemaan niin yksinäinen suurten joukkojen keskellä, etkö voisi ilahduttaa puuttumalla tällaisiin Sinulle todella pieniin asioihin, koska olet ilmoittanut olevasi meidän parantajamme, minunkin?

Niin, yksi perussyistä miksi juuri nyt kirjoitan Sinulle, koskeekin juuri yksinäisyyttä. Sinä olet selvästi tuonut esiin tahtosi, että mitä enemmän näemme tuon päivän lähestyvän, sitä enemmän meidän tulisi olla yhdessä, eikä hylätä yhteistä kokoontumista. Nyt kuitenkin kaikkialta kaikuvat osaltaan aivan epätoivoiset huokaukset ihmisten sydämistä, jotka kokevat jäävänsä aivan yksin. Jokaisella on toki ihmisiä ympärillään, mutta suurin osa lähellämmekin olevista aivan käsittämättömällä tavalla ei läheisyydestään huolimatta ole läsnä, paikalla. Sinä tiedät kaiken heidän elämästään ja sydäntensä aivoituksista. Miksi keskinäinen yhteys ei näytä toimivan? Vaellammeko todella valkeudessa, koska sen tulisi merkitä keskinäistä yhteyttä?

Olen itse kokenut kovia aikoja ja saanut osakseni aivan käsittämätöntä vastustusta ja hylkäämistä, ilman että minulle olisi koskaan edes vähimmässä määrin annettu tiedoksi syitä moiseen. En pidä yhtään siitä, että jatkuvasti näen unta itse rakentamastani asuntoautosta, josta minut suorastaan pakotettiin luopumaan taloudellisilla pakotteilla. Nyt se kai vähintään kerran kuukaudessa tupsahtaa uniini mitä erilaisimmissa muodoissa. En sittenkään ole myynyt sitä, ja nyt aivan yllätyksenä saan taas ajella sillä!

Mieltäni vaivaavat kuitenkin eniten unet, joissa kaiken sekaannuksen ja hajaannuksen jälkeen olen pienen joukon kanssa siivoamassa ja järjestelemässä jonkinlaista, ei aivan vaatimatonta, paikkaa yhteiseksi oleskelu- ja kokoontumistilaksi. Unessa hämmästyttää rakennusten mittavuus ja ympäristön kauneus. Sinä tiedät, Herra, kuinka en vielä oikein tiedä mitä merkitsee todella yhdessä tekeminen, koska aikanaan lähes jokainen halusi jotakin omaa siinä määrin, että kyynärpäätaktiikalla korotettiin itseä aivan käsittämättömällä tavalla.

Miksi minun pitää nähdä tällaisia unia tässä pienessä asunnossani, joka ei koskaan ole oikein tuntunut asunnolta kaiken työhön liittyvän täyttäessä sen tilan, jonka tulisi tuoda tunne tilavuudesta ja vapaasta liikkuvuudesta? Mielessäni siis herää toiveita ja odotuksia kaiken johdosta, mutta todellisuudessa mitään uutta ei näytä tapahtuvan, vaikka erilaisia internetkirjoituksiani on käyty ainakin katsomassa yhteensä yli seitsemänkymmentätuhatta kertaa, ottamatta lukuun paperisia monisteita.

Niin, Herra, en missään suhteessa halua olla kiittämätön, mutta etkö voisi tehdä jotakin sen hyväksi, että ihmiset voisivat jollakin tavoin olla läsnä lähimmäistensä elämässä? Tyytyisin pelkästään siihen, kun jotkin veljistäni ja sisaristani kertoisivat elämässään tapahtuneen muutosta joidenkin alettua pitää heihin yhteyttä. Jos puhelimessa puhuminen tuntuu vaikealta, ovathan olemassa tekstiviestit, jotka nekin ilahduttaisivat monia. Minut on huomioitu! Sähköposti on melkein kaikilla, eikä sen käyttäminen ole aivan ylivoimaista. Itselläni on nyt puhelimessani ohjelma, joka kirjoittaa saneluni mukaan melko virheettömästi. On siis helppo vastata mahdollisiin yhteydenottoihin. Miksi itse en enemmän aktivoidu tässä asiassa, Sinä Herra tiedät sen.

Nyt on täksi aamuksi tullut sanottua päällimmäisenä sydämellä oleva. Voisitko Sinä aktivoitua vastaamaan jollakin tavalla tähän postiini? Kiitos kaikesta rakkaudestasi, jota en tämän elämän aikana osaa riittävästi käsittää! Kosketa kaikkia tämän avoimen kirjeen lukijoita!

 Markku