Miksi aivot? Osa 2

Marraskuu 1995

   Kunpa todella voisimme käsittää, että kaikki on vain armoa! Jokainen hetkemme, koko elämämme, on alusta loppuun armoa. Ja todellista Jumalan armoa tarvitsemme siihen, että todella olemme uudestisyntyneitä, aitoja Jumalan lapsia. Ei riitä alkuunkaan se, että saamme tietää paljon! Me tarvitsemme todellisen Jumalan antaman ymmärryksen voidaksemme ottaa vaarin siitä päivästä, jossa elämme, ja sen sanomasta! Sieluni itkee, itkee, kun kuulen kaikenlaisia selityksiä, joilla ei ole mitään tekemistä Jumalan Sanan kanssa! Menneinä vuosina kaikki tämä ei kauhistuttanut minua siinä määrin kuin nyt. Me olemme lopussa, aivan lopussa, ja Herran tulemus on oven edessä! Missä on Jumalan Seurakunta, missä on todellinen jumalanlasten yhteys? Taivaallinen Isä, katso meidän puoleemme, muista seurakuntaasi! Armahda meitä, auta meitä, anna todellinen muutos, anna Hengen tuulten puhaltaa elämä kuiviin luihimme! Me emme ole kylmiä emmekä palavia, me olemme penseitä! Sytytä meidät, ennen kuin Sinun on pakko sylkäistä meidät ulos suustasi!

   Minulle on aivan käsittämätöntä se, kuinka yksin minut on jätetty. Jumala tietää kaiken ja on antava vastauksensa tässäkin asiassa. Miksi ei kukaan muu korota ääntänsä kaikkea väärää vastaan! "Onhan toki veljiä, jotka saarnaavat juuri nytkin Jumalan Sanaa kansamme keskellä!" Kyllä minä tiedän sen, minä tunnen jokaisen. Erityisesti on yksi veli, joka pasuunan lailla on noussut kaikkea vastaan, mutta jokin sisimmässäni huutaa ja itkee siitä huolimatta: Hän on kuin Apollos, jolla ei ole tarpeellista taitoa ja ymmärrystä. Hän haluaa hyvää ja pyrkii hyvään, mutta kuitenkaan ei ole vastaus kaikkeen siihen, mitä me todella tarvitsemme! Jumala siunatkoon häntä niin kuin jokaista muutakin veljeä! Mutta me tarvitsemme jotakin paljon enemmän! Me tarvitsemme veljiä ja sisaria, jotka asettuvat Herran Jeesuksen Kristuksen jalkojen juureen Marian lailla, ja haluavat kuulla ja oppia Häneltä!

   Kun suuni on avautunut puhumaan ja sormeni kirjoittamaan, tulkoot esiin kaikki, mitä sydämelläni on. Huomenna eivät sormeni ehkä kykenekään kirjoittamaan, huomenna ei minua ehkä enää olekaan. Minä näen yhden todella suuren virheen kaikkien, kaikkien tuntemieni saarnaajaveljien kohdalla, minkä tuonee julki osaltaan se, mitä yksi johtavassa asemassa oleva veli on sanonut: "Jumala paljasti minulle tämän, Jumala antoi tämän minulle henkilökohtaisesti. Minulla oli saarnakirjanen pöydälläni, mutta en lukenut sitä. Sitten eräänä iltana saarnasin samasta aiheesta ja vasta sitten tunsin, että minun tulee lukea tuo saarna, ja katso, olin puhunut aivan samoin." Miksi hänelle on niin tavattoman tärkeätä, että hän voi tuoda julki sen, että Herra paljasti hänelle tietyt asiat? Jo vuosikymmeniä sitten Herran valtuutettu palvelija julisti nämä asiat ja lähes kahdenkymmenen vuoden ajan niistä on puhuttu maassamme. Mitään oleellisesti uutta ei ole tullut esiin. Miksi minun todistukseni on aivan päinvastainen?

   Minun todistukseni kuuluu seuraavasti. Minä uskon, että jokaiseen todelliseen uskovaiseen Kaikkivaltias Jumala on istuttanut osan iankaikkista totuuttansa, Sanaansa. Hän ei näytä noudattavan mitään olennaisen samanlaista kaavaa, vaan itse kullekin tietyt Sanan Totuudet ovat itsestään selviä mahdollisesti jo nuoruudessa. Tuo meihin pantu Sana on se, mikä Hengen auringon paisteen alla saa meissä aikaan valtavan janon Jumalan ja Hänen Sanansa puoleen. Sana kaipaa täydellisyyttä, ja sen Se saavuttaa vain sen kautta, että Henki voi vastata kysymyksiimme ja kaipauksiimme, antamalla meille lisää tuota siunattua Sanaa ja tekemällä sen eläväksi. Mitä enemmän Sanaa saamme, mitä enemmän se meille paljastetaan, sitä suurempi on ilomme ja onnemme ja kaipauksemme tosin tyydytetään, mutta sitä seuraa vieläkin suurempi kaipaus lähemmäksi Herraa!

   Minä voisin röyhistää rintaani ja kerskua sillä, mitä jo ensimmäisen ja toisen Raamattuni esilehdillä luki. "Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti", "Takaisin Raamattuun" jne. Todella monet asiat olivat minulle "itsestään selviä", kun useimmat vielä haparoivat pimeydessä. Olisiko tämä kerskauksen aihe? Ei missään tapauksessa, niin kuin jo edellä olen selvittänyt! Taivaallinen Isämme oli nämä asiat laittanut sydämeeni ilman omaa ansiotani tai pyyntöäni ja paljastanut ne minulle, kuin köydenpääksi kaikelle sille, mitä oli tuleva. Minun todistukseni on, etten tänä päivänä tietäisi mitään tämän hetken asioista ja jumalallisista salaisuuksista, ellei Herra olisi lähettänyt palvelijoitansa, jotka toivat meille kaikki nämä asiat. Herra paljasti nämä asiat, ja sen johdosta minäkin saan ne paljastettuna. Totta on, että tarvitsemme myöskin tässä kohden henkilökohtaisen ilmestyksen, voidaksemme samalla tavoin olla osallisia näihin ilmestyksiin. Mutta että Herran tarvitsisi uudelleen ja erikseen paljastaa nämä asiat jollekin saarnaajalle, ei ole muuta kuin vihollisen niksi oman kunnian etsimiseksi ja löytämiseksi.

   Minä en ole itsessäni mitään enkä ole veljieni yläpuolella. Mutta Jumalan Sanan totuuden tähden minun on sanottava seuraava Jumalan Rakkauden tähden. Te saarnaajaveljeni, monet teistä vanhemmatkin kuin minä olen, useimmat paljon nuorempia ja kokemattomampia: Minä haluan kysyä teiltä kaikilta Kaikkivaltiaan Jumalan kasvojen edessä: Oletteko milloinkaan todella olleet Herran neuvottelussa, hiljentyneet Hänen eteensä, jotta Hän olisi voinut todella paljastaa teille Sanansa? Se, mitä meille tässä ajassa on julistettu, ei ole mitään muuta kuin Jumalan Sanaa.  Tässä ajassa julistetun tarkoitus oli tuoda julki ne Sanan salaisuudet, jotka kautta vuosisatojen ja tuhansien olivat kätkettyinä. Ei tuotu julki jotakin uutta, lisäystä Jumalan Sanaan, vaan julistettu oli kuin valo, joka auttaa näkemään Jumalan Sanan kokonaisuuden. Valo ei ole sitä varten, että sitä tuijotettaisiin, vaan että se valaisisi meille sen, mikä on tärkeätä tässä ajassa!

   Kun ensimmäinen sanansaattaja tuli Kristuksen ensimmäisen tulemuksen edellä, julisti hän: "Jo on kirves pantu puitten juurelle: jokainen puu, joka ei tee hyvää hedelmää, siis hakataan pois ja heitetään tuleen."  Jumalan Sanan miekan tuli jo tuolloin leikata pois se, mikä oli ihmisistä peräisin. "Minä olen totinen viinipuu, ja minun Isäni on viinitarhuri. Jokaisen oksan minussa, joka ei kanna hedelmää, hän karsii pois; ja jokaisen, joka kantaa hedelmää, hän puhdistaa, että se kantaisi runsaamman hedelmän. TE OLETTE JO PUHTAAT SEN SANAN TÄHDEN, JONKA MINÄ OLEN TEILLE PUHUNUT!" (Joh.15:1-).

   Halleluja! Halleluja! Ylistys Jumalalle! Me olemme jo puhtaat, jos me todella olemme kuulleet ja ymmärtäneet sen Sanan, jonka Herra on meille puhunut! Mutta onko jokainen asettunut Jumalan Sanan miekan leikattavaksi? Onko jokainen antanut poistaa itsestänsä vanhan hapatuksen, inhimilliset, perinnäiset säädökset ja opetukset? Onko meistä tullut uusi taikina?

   Jumala siunatkoon jokaista veljeä, joka vuosien varrella on vieraillut luonamme tai kokouksissamme. Mutta miksi ei ole todellista yhteyttä meidän välillämme? Miksi emme ole kuin yksi sielu ja yksi mieli, yksi ruumis Kristuksessa? Eivätkö kaikki tarpeelliset Jumalan Sanan salaisuudet ole paljastettu meille? Eikö eteemme ole asetettu Yksi Tie, jolla kukaan ei eksy? Eivätkö kaikki opilliset eroavuudet ja erimielisyydet ole löytäneet loppuansa, kun Jumalan valtuuttamat sanansaattajat julistivat kaiken sekaannuksen keskellä totuuden, totuuden kaikissa tärkeimmissä ja vähemmän tärkeissä asioissa? Miksi kukin tekee niin kuin omassa mielessänsä oikeaksi näkee kaikesta tästä huolimatta? Miksi, miksi? Miksi minä kysyn miksi, kun kerran tiedän sen?

   Iloitsin jokaisesta veljestä, joka tuli luoksemme kaikkina vuosina, ja aivan viime vuosinakin. Itse kukin oli tietoinen siitä työstä, mitä olen tehnyt vuosikymmenet. Juuri siksi he tulivatkin. Minä en pidä enkä ole pitänyt itseäni minään erikoisena henkilönä; kaikki on vain Jumalan armoa. Mutta miksi sydämeni kuitenkin itki useimpien kohdalla? Veljet tulivat ja esittelivät itsensä ja näkemyksensä hengellisistä asioista. Mutta miksi mieleeni tulee vain yksi ainoa veli, joka tuli ja sanoi: "Veljeni, minä tiedän, että Jumala on tehnyt erikoisia asioita tässä ajassa. Niin kuin ymmärrän, sinä olet selvillä siitä. Ole hyvä ja kerro minulle." Ei hän ollut ainoa, mutta ainoa, joka voimakkaasti tässä suhteessa jäi mieleeni.

  Mitä tekivät useimmat? He antoivat ymmärtää uskovansa samalla tavalla, mutta kuitenkin jonkin ajan kuluttua halusivat kertoa meille mitä tehdä ja miten tehdä, mitä painaa ja minne mennä. Tämä oli enemmän sääntö kuin poikkeus ja sitä se on tänäkin päivänä. Minä en ole itsessäni mitään, mutta kuitenkin minulla on ollut kaikkina näinä vuosina tehtävä, tehtävä viedä eteenpäin sitä, mitä Jumala on tässä ajassa tehnyt ja puhunut. MUTTA KUKA ON HALUNNUT KUULLA? KUKA ON HALUNNUT USKOA PALVELUSTEHTÄVIIN TÄSSÄ AJASSA? JOKAINEN ON HALUNNUT OLLA OMAN ONNENSA SEPPÄ, JOKAINEN ON HALUNNUT SÄILYTTÄÄ OMAN KUULIJAKUNTANSA JA OTTAA VASTAAN SEN VERRAN KUIN KULLEKIN ON SOPINUT! MUTTA KUKAAN EI OLE OLLUT HALUKAS ARVIOIMAAN KAIKKEA UUDELLEEN JUMALAN EDESSÄ JA PESEYTYMÄÄN KAIKESTA VANHASTA HAPATUKSESTA. EI YKSI AINOAKAAN TUNNETTU SAARNAAJAVELI! JUMALA ON TODISTAJANI, ETTÄ PUHUN VILPITTÖMÄLLÄ SYDÄMELLÄ HALUAMATTA SYYTTÄÄ KETÄÄN.

   Vuosikausia on sydämelläni käynyt ajatus, että jonakin päivänä minä olen kirjoittava vihkosen, jossa minä syytän jumalallisella arvovallalla kaikkia tämän ajan uskovaisia ja saarnaajia Herran Jeesuksen Kristuksen uudelleen ristiinnaulitsemisesta. Onko tämä se hetki, jossa minun on esitettävä tämä syytös, ei inhimillisenä, henkilökohtaisena syytöksenä, vaan Jumalan Sanan ja Jumalan Totuuden tähden!

   Rakkaat veljeni ja sisareni, jotka tunnustaudutte julistettuun. Olisiko mahdollista, että te omine näkemyksinenne tälle ajalle puhutusta Sanasta olette jälleen kerran ristiinnaulinneet meidän rakkaan Herramme Jeesuksen Kristuksen ristille? Olisiko mahdollista, että teidän elämänne ja opetustenne ja puheittenne kautta ennennäkemätön häpeä on tullut sen ylle, minkä tuli olla ylevää ja jaloa tässä ajassa? Puhdas ja kristallinkirkas Sana julistettiin teille, mutta te olette tehneet siitä ennenäkemättömän sekasotkun ja pilkan aiheen!

  Meidän käyttöömme annettiin ruokavarasto, jonka laatuista ei milloinkaan ennen ole ihmiskunnalle annettu, Hengellisen Ruuan varasto, jolla tuli tyydyttää kuolevan maailman hengellinen nälkä. Mitä on tapahtunut tuolle varastohuoneelle? Mitä ovat niin kutsutut kuullun seuraajat ja saarnamiehet tehneet tuossa huoneessa? Jo Hesekielin kautta Herra puhui nuhdellen ja vihaisena: "Eikö teille riitä, että olette hyvällä laitumella, kun vielä tallaatte jaloillanne loput laitumestanne, ja että saatte juoda kirkasta vettä, kun vielä hämmennätte jaloillanne loput? JA ONKO MINUN LAMPAITTENI OLTAVA LAITUMELLA SIINÄ, MITÄ JALKANNE OVAT HÄMMENTÄNEET? Sentähden sanoo Herra, Herra niille näin: Katso, minä, minä tuomitsen lihavan lampaan ja laihan lampaan välillä!" (Hes.34:) Millainen nuhde, millainen ojennus! Jumalani, Jumalani, armahda meitä kaikkia! Mitä me olemmekaan tehneet? Mitä me olemmekaan tehneet! Armahda meitä, armahda meitä, ennen kuin on liian myöhä! ANNA MEILLE ANTEEKSI, ME EMME OLE TIENNEET, MITÄ OLEMME TEHNEET! (???????)

   TUOMARI SEISOO OVELLA! IHMISKUNNAN VIIMEISET NORMAALIN ELÄMÄN HETKET OVAT KÄSILLÄ! MITÄ ME OLEMME TEHNEET?  Kuraiset, likaiset jalat ovat tallanneet mitä kallisarvoisinta ruokaa, minkä taitamattomat ja välinpitämättömät kädet ovat tiputelleet lattialle. Ymmärtämättömät ja sydämeltään pimentyneet ihmiset ovat aukoneet Jumalan varastohuoneiden laatikoita yltiöpäisyydessään ja uteliaisuuden janossansa kumonneet niitä lattialle ja läikyttäneet lähes jokaisesta juoma-astiasta kallisarvoista juomaa lattialle. EIKÖ KAIKKIVALTIAS JUMALA NÄKISI KAIKKEA TÄTÄ? EIKÖ HÄN TIETÄISI KAIKKEA TÄTÄ? VELJENI, SISARENI, HERÄTKÄÄ NÄKEMÄÄN TOTUUS ELÄMÄSTÄNNE. TE ETTE OLE VIELÄ VASTAANOTTANEET YHTÄÄN SEN ENEMPÄÄ KUIN NE IHMISET, JOTKA TUOMITAAN VÄÄRINÄ JA TURMELIJOINA - TE OLETTE SAMOJEN TUOMIOIDEN ALAISIA, SILLÄ SANA ON KAUTTANNE PIDETTY VÄÄRYYDEN VALLASSA! ETSIVÄT SIELUT JA NÄLKÄISET SIELUT EIVÄT OLE VOINEET TULLA RAVITUIKSI, KOSKA TE OLETTE NISKOILLANNE TYRKKINEET HEIDÄT POIS. TE OLETTE ETSINEET ITSELLENNE JONKINLAISTA ASEMAA KRISTUKSEN MORSIAMEN KESKELLÄ JA OLETTE SEN KAUTTA PÄÄTYNEET VÄÄRIIN JA VIRHEELLISIIN JOHTOPÄÄTELMIIN. SEN SIJAAN ETTÄ OPETUKSENNE OLISI YHDISTÄNYT KRISTUKSEN RUUMISTA PYHÄN HENGEN KAUTTA, ON PYHÄ HENKI TULLUT MURHEELLISEKSI JA POISTUNUT KESKUUDESTANNE, KOSKA HÄN EI OLE VOINUT VAHVISTAA SITÄ, MITÄ OLETTE JULISTANEET.

  TE OLETTE KAIKEN HAPATUKSENNE KESKELLÄ UNOHTANEET, ETTÄ TÄSSÄKIN AJASSA PÄTEE SE, MITÄ JUMALAN SANA IANKAIKKISELLA ARVOVALLALLA SANOO: 'MUTTA KUN HÄN TULEE, TOTUUDEN HENKI, JOHDATTAA HÄN TEIDÄT KAIKKEEN TOTUUTEEN. SILLÄ SE, MITÄ HÄN PUHUU, EI OLE HÄNESTÄ ITSESTÄÄN; VAAN MINKÄ HÄN PUHUU, SEN HÄN PUHUU, JA TULEVAISET HÄN TEILLE JULISTAA. HÄN ON MINUT KIRKASTAVA, SILLÄ HÄN OTTAA MINUN OMASTANI JA JULISTAA TEILLE.”

   AAMEN, AAMEN! OLETTEKO TE JULISTUKSENNE JA OPETUKSENNE KAUTTA SAATTANEET HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN KIRKASTETUKSI KANSANSA KESKELLÄ JA MAAILMAN SILMISSÄ? ETTEKÖ PAREMMINKIN OLE LUONEET MAAILMALLE SELLAISEN KUVAN, ETTÄ TÄSSÄ ON UUSI, ENNENNÄKEMÄTÖN HARHAOPPI? ETTEKÖ TE OLE SAATTANEET SANANSAATTAJAT JUURI SIIHEN VIHOVIIMEISEEN TILAAN, MIHIN HEITÄ EI JUMALA OLE TARKOITTANUT JA MIHIN HE ITSE EIVÄT MILLOINKAAN HALUNNEET JOUTUA? ON VAIN YKSI NIMI YLITSE KAIKKIEN MUIDEN NIMIEN, JOKA ON JEESUS KRISTUS, JOSSA YKSIN ON PELASTUS.

  MITÄ KUITENKIN LUKEE TEIDÄN VIIRISSÄNNE TUON NIMEN SIJASTA? ASETTAMALLA IHMISEN NIMEN TUON NIMEN YLÄPUOLELLE, TE OLETTE UUDELLEEN TÄSSÄ PELASTUSHISTORIAN VIIMEISIMMÄSSÄ HETKESSÄ RISTIINNAULINNEET HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN UUDELLEEN, MITÄ HIRVITTÄVIMMÄLLÄ TAVALLA! JUMALA ARMAHTAKOON JOKAISTA, ETTÄ VOITAISIIN SANOA, ETTETTE OLE TIENNEET, MITÄ TEITTE! JUMALA ARMAHTAKOON MINUA KAIKESSA, MITÄ OLEN TEHNYT JA SANONUT! JUMALA ANTKOON KAIKKI VÄÄRYYTENI JA SYNTINI ANTEEKSI. HERRA, MINÄ OLEN SYNTINEN IHMINEN, MENE POIS MINUN TYKÖÄNI!

   Vielä on armon päivä, vielä on pelastuksen päivä! Vielä on aika peseytyä Karitsan Veressä ja tulla Jumalan opettamaksi. Tämä on se päivä, jota olen kauan odottanut; en ilolla, en onnella, mutta kuitenkin olen sitä kautta näiden vuosien odottanut. Nyt on toteutunut se, mitä uskoin Jumalan tekevän. Tänä päivänä kaikki väärät opetukset ja näkemykset ja inhimilliset salaisuuksien etsimiset ovat tulleet tiensä päähän ja tulleet paljastetuiksi. Minä en voi lyödä rintaani ja sanoa olleeni koko ajan oikeassa. Ei, murhe ja tuska on liian suuri. Minä en ole ollut oikeassa, Herra on ollut koko ajan oikeassa. Jos Hän on pitänyt minut samalla Tiellä koko ajan, puutteellisena, vajavaisena, on se vain Hänen armoansa.

   Seurakunta, nyt on sinun hetkesi koittanut! Seurakunta, katso yksin uskosi alkajaan ja täyttäjään, Herraan Jeesukseen Kristukseen. Hän on sinun Kuninkaasi, sinun Herrasi, joka on tässä pimeässä, synkeässä ajassa antanut Valonsa loistaa ja kuuluttanut suurella äänellä: "Sentähden minun kansani on tunteva minun nimeni, sentähden se on tunteva sinä päivänä, ETTÄ NINÄ OLEN SE, JOKA SANON: 'KATSO, TÄSSÄ MINÄ OLEN'. (Jes.52:6).

   Minun jalkani eivät ole kauniit, eikä minussa ole mitään inhimillisesti arvostettavaa. Mutta siitä huolimatta minä haluan olla yksi niistä, joista Jumalan Sana todistaa:

   "Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: SINUN JUMALASI ON KUNINGAS! KUULE! VARTIJASI KOROTTAVAT ÄÄNENSÄ, KAIKKI HE NÄKEVÄT SILMÄSTÄ SILMÄÄN, KUINKA HERRA PALAJAA SIIONIIN!"

   AAMEN, AAMEN, HALLELUJA! SUO, HERRA, MINUN JULISTAA SINUN IANKAIKKISTA, VÄÄRENTÄMÄTÖNTÄ SANAASI, SALLI MINUN TÄSSÄ MYÖHÄISESSÄ HETKESSÄ ILMOITTAA SINUN HYVÄ SANOMASI TÄLLE MAAILMALLE, JANOISILLE, NÄLKÄISILLE SIELUILLE! SUO KAIKKIEN VELJIENI LIITTYÄ KANSSANI TÄHÄN SUUREEN, VIIMEISEEN TYÖHÖN, JOSSA SINÄ ITSE OLET SEISOVA OMIESI TAKANA JA VIERELLÄ. SUO KAIKELLE SEKAANNUKSELLE JA JAKAANNUKSELLE TULLA LOPPU. MUODOSTA SEURAKUNTA, JOHON RIKKIREVITYT JA RAASTELLUT VOIVAT TULLA KOTIIN JA TURVAAN. SUO MEILLE ARMOSI, ETTÄ MEIDÄT KATSOTAAN ARVOLLISIKSI PITÄMÄÄN HUOLI SINUN LAMPAISTASI! TÄMÄ ON SINUN TYÖSI, SINUN SEURAKUNTASI, ÄLÄ ENÄÄ SALLI KENENKÄÄN SOTKEVAN SITÄ, REPIVÄN SITÄ!

  MITÄÄN EMME OLE ANSAINNEET, VAIN KUOLEMAN JA IANKAIKKISEN KADOTUKSEN. KUULE RUKOUKSEMME JA TEE SUURI TEKOSI KESKELLÄMME, NIIN ETTÄ MEISTÄ TODELLA VOIDAAN SANOA: KATSOKAA, KUINKA HE TOISIANSA RAKASTAVAT! KATSOKAA, KUINKA SUURI ON HERRA JA HÄNEN NIMENSÄ HEIDÄN KESKELLÄNSÄ! OI HERRA, SUO SEN TAPAHTUVAN PIAN, OTA MINUT UUDELLEEN, OTA MEIDÄT KAIKKI UUDELLEEN JA SUO UUSI SYNTYMÄ KAIKILLE NIILLE, JOTKA EIVÄT VIELÄ OLE SITÄ KOKENEET, VAIKKA OVATKIN KULKENEET USKOVAISEN NIMELLÄ!

   ME OLEMME VAIN ARVOTTOMIA PALVELIJOITA, JOTKA TEKEVÄT VELVOLLISUUTENSA! OLE SINÄ SUURI MEIDÄN KESKELLÄMME, OI TAIVAALLINEN ISÄ, OLE SINÄ MEIDÄN KUNINKAAMME, JA OTA SEURAKUNTASI TÄYDELLISEEN VALVONTAASI JA JOHTOOSI. TAPAHTUKOON TÄMÄ KAIKKI HERRAN JEESUKSEN KRISTUKSEN NIMESSÄ!

   Taas joudun toteamaan, luettuani kirjoittamani, että tulos on jotakin aivan muuta, kuin mitä tarkoitukseni oli kirjoittaa.