Minä olen kaikessa parempi osa 3

Mystinen käyttömekanismi

Mikä oli se mekanismi tai ohjelma, joka käytti tätä naista, nimeltään Maija? Kymmenien vuosien avioliittokaan, tai liitto pelkästään, ei ollut tuonut miehelle selvyyttä siitä, mistä todella oli kysymys. Sen verran oli selvää, että ohjelma oli pienintä yksityiskohtaa myöten laadittu Maijan ehtojen mukaan. Säännönmukaisuutta ihmisen tarpeiden huomioimisen suhteen voitiin havaita vain sillä kohden, mikä koski vaimon tarpeita!

Maija toki maksoi asioita, joihin miehellä ei ollut mitään mahdollisuutta, mutta kaikkiin niihin liittyi se tosiseikka, ettei Maija yksin olisi näitä projekteja pystynyt toteuttamaan. Etenkin oli koskettavaa kuulla vuosikausien ajan siitä, miten vaimo pienet tulonsa oli käyttänyt perheen yhteisiin matkoihin, usein ulkomaille. Maija oli omasta mielestään melko kielitaitoinen, muttei todellisuudessa pärjännyt ulkomailla, kun harva maassa puhuu kirjakieltä.

Viime kesänä Matti oli ollut henkisesti melkein lopussa, ja se tuntui ruumiissakin. Tämä erikoisen voimakas uupumus johtui itse asiassa siitä, että jo keväällä ja alkukesästä Maija oli ollut totaalisen puhki. Tämä oli jo toinen kerta, kun tällä oli aivan selvä henkinen romahdus, böörn out. Silti Maija ei mennyt psykologille saati sitten lääkärille. Perhehän oli sitä varten, että piti huolta elättäjästään!

Tuona kesänä perhe yritti matkailla kotimaassa, kun ei ollut voimia eikä varoja ulkomaanmatkaan. Maija ajoi autoakin silloin tällöin, osoittaakseen kuinka hyvä kuljettaja oli. Kun Matti ajoi, istui vieressä ”Pokka pitää” - sarjan ihastuttava Hyasintti juuri sellaisena… Parempi kun ei sano mitään!

Oltiin leirintäalueella. Ei saanut vain istuskella ja maata, piti katsella paikkoja ja kuntoillakin. Maija jaksoi kävellä kovempaa kuin isä. Maija huomasi koko ajan lintuja ja eläimiä, mitä isä ei edes pannut merkille. Kun valittiin grilliltä tai jäätelökioskilta jotakin syötävää, äiti osasi valita paljon terveellisemmän vaihtoehdon. Ja kun mentiin uimaan, huomasivatko lapset, kuinka paljon pidempään ja paljon nopeammin äiti osasi uida?

”…kele, …tana!” Matti ei tiennyt mistä korvin kuulematon ääni tuli, mutta jossakin se soi.

Mitähän se aivopesu oikein on? Voisiko sitä olla aivan tavallisen näköisten ja oloisten ihmisten keskuudessa? Keneen se tepsisi? Kuka voisi joutua sen vaikutuksen alle?

Matti ei ollut tyhmä. Vaikka tietynlainen pelko ihmisten arvostelun ja väärän arvioinnin suhteen oli vallannut mieltä, tuli hän toimeen kaikkien normaalien ihmisten kanssa. Työpaikalla oli kyllä useampiakin ihmisiä, jotka olivat kuin kaksosia vaimon kanssa. Todellisuudessa tuttavat ja useat työtoverit eivät arvostelleet tai moittineet häntä; hän vain oli niin tottunut mitättömyyteensä, että punnitsi kaikkea sen mukaan, mitä kotona sai kokea.

Maija valitsi sellaista ruokaa, mikä oli helppo valmistaa. Hän ei juurikaan ajatellut sitä, mikä olisi lapsille parasta. Ostettiin sitä, mitä edullisesti sai, harkiten. Matti oli joskus ostanut suuren erän jotakin valmisruokaa, mistä osa oli jäänyt käyttämättä. Siitä vaimo muistutti aina ostoksilla oltaessa. Että se oli ainoa huononpuoleinen ostos, ei vaikuttanut asiaan. Maijan tietokone oli rekisteröinyt sen vuosia sitten, ja käytännössä se oli kuin tapahtunut eilen.

Erään liikkeen vuosipäivän kunniaksi myytiin useanlaisia säilykepurkkeja reilusti alle puolen hinnan. Matti toi niitä kymmeniä purkkeja, koska säästö oli niin suuri. Jo ostaessaan hän oli käsittänyt saavansa moitteita. Mitä siitä! Hänellä alkoi olla mitta täysi.

Lapset kauppatavarana

Lapset olisivat nyt halunneet jotakin sellaista, minkä ostamisesta äiti ei pitänyt. Mattia suututtivat vaimon rasvapurkit, joista ei olisi mitään todellista hyötyä. Niinpä hän kiirehti painokkaasti sanomaan, etteivät lapset nyt juuri tarvitsisi sellaista. He olivat jo tulleet noiden pussien ohitse, kun Maija päätään nostaen peruutti kovalla vauhdilla ja nappasi useamman pussin ostoskärryyn. Kyllä, kaiken, mitä isä kielsi tai torjui, sen äiti salli keräten pisteitä lasten silmissä!

Todellisuudessa lapset kärsivät koko asiasta. He olivat jo tulleet siihen ikään, missä omakin ajattelu toimii. Aivopesu ei ollut tehonnut heihin äidin toivomalla tavalla. Isäkin oli rakas, vaikka äidin eriävät mielipiteet aiheuttivat kasvavissa lapsissa ristiriitaisia tunteita. Äitikin oli rakas, koska oli äiti. Kumman puolelle asettua, siinä oli kysymys, joka ei ainakaan positiivisesti vaikuttanut oman persoonallisuuden kehitykseen. Useammat tiedemiehet ovat todistaneet sen, ja sen on kokenut jokainen näissä olosuhteissa elänyt: sisäiset ristiriidat johtavat henkisiin vaikeuksiin, jotka tarpeeksi kehityttyään aikaansaavat ruumiillisia vaivoja. Voidaanko kuvitella sen suurempaa ristiriitaa, kuin mikä vallitsee omaa itseään etsivän ja omaa paikkaansa hakevan lapsen sisimmässä! Ne, joiden tulisi pitää heitä sylissä ja suoda heille oikeanlainen kasvuympäristö, käyttävätkin nyt heitä omien tavoitteidensa saavuttamiseen!

Lapset olivat eräässä vaiheessa oirehtineet siinä määrin, että oli käyty lääkärissäkin. Koska perheessä ei tiedetty, ei haluttu, olevan vaikeuksia, oli syytä etsitty ties mistä.

Matti syyllistyy rikkomuksiin jopa Kiinassa

Matilla oli tuskin päivää ilman jonkinlaista moitetta Maijan puolelta. Moitteen ei tarvinnut tulla sanoina, vaan siihen riittivät vaimon luomat katseet, eleet. Jos astianpesuaine oli aivan loppumaisillaan, pärryytti Maija kiukkuisena pulloa, rutistellen sitä yhä uudelleen ja uudelleen. Ja jälleen kerran osoitettiin se, kuinka mies ei ollut huolehtinut velvollisuuksistaan, sillä eihän raskaassa työssä käyvä vaimo jaksanut enää huolehtia näin itsestään selvistä asioista!

Niin uskomatonta kuin se asioista vähemmän selvillä olevalle on, sai Maija inspiraation miehensä moittimiseen jopa joistakin Kaukoidässä tapahtuneista asioista. Useampikin ihminen kertoessaan ongelmistaan on viitannut vastaavanlaisiin syytöksiin, joilla terveen järjen mukaan ei voi olla vähäisintäkään yhtymäkohtaa siihen, mitä jonkun puoliso tai läheinen tekee täällä kylmässä Pohjolassa. Mutta Maijan kaltaiset ihmiset eivät todellisuudessa eläneetkään tässä elämässä, tässä maailmassa. Heillä oli aivan oma mielikuvituksen siivittämä olevaisuus, jota tuskin pystytään määrittelemään. Vaikka monet ovat eläneet näissä olosuhteissa vuosikymmeniäkin, toteaa poikkeuksetta melkein jokainen, että läheinen on kaikesta huolimatta jäänyt hänelle täydeksi arvoitukseksi!

Miellytä tai jäät yksin

Matti yritti kaikesta huolimatta miellyttää Maijaa, koska tunsi itsensä niin hirvittävän yksinäiseksi. Tässä on yksi surullisimmista puolista kertomuksissamme. Missä tilassa itse asiassa on ihminen, joka tällaisessa määrin pyrkii miellyttämään toista ihmistä, joka koko ajan vain vahingoittaa häntä? Noina pahoina vuosina juuri kukaan kärsivä ei tiedosta ongelmiensa todellista laatua, koska hän on ollut vuosikausia aivopesun uhrina.

Matti siis pelkäsi jäävänsä yksin, jos ei yrittäisi muuttua sellaiseksi, mitä vaimo häneltä odotti. Vaimo yritti muuttaa häntä toisenlaiseksi, ja hän itsekin yritti muuttua, ja muuttuikin mielestään.

Vaimon roolit ja naamiot vaihtelivat hyvinkin usein, ja vasta nyt näin jälkeen päin Matti tajusi, että hän itsekin oli kaiken tämän keskellä samaistunut näihin vaihteleviin ja muuttuviin tilanteisiin, eli hänkin oli omalla tavallaan vaihtanut naamiota ja rooliaan, vaikkakin vastentahtoisesti. Hän ei siis sydämellään ollut mukana siinä, mitä oli ja teki, koska näki kaiken teennäisyyden lävitse.

Onko ihminen totta?

Näin jälkeen päin ajatellen Maijassa kaikkein pahinta oli ollut se, ettei hän eikä mikään hänessä, hänen tekemisessään ja olemisessaan, ollut totta. Seurusteluaikainen Maija oli totaalisesti kadonnut jonnekin, ja tilalle oli tullut aivan outo ja vieras persoona, joka uutuudellaan ei viehättänyt, vaan pelotti, arvelutti. Aina kun mies uskoi jotakin oppineensa nuorikkonsa ajatuksista ja tottumuksista, sai hän kovakouraisen palautuksen takaisin maan päälle.

He tekivät nimenomaan ennen lasten syntymää jatkuvasti retkiä eri puolille maata ja ulkomaillekin. Jokaisen matkan aikana Maija suuttui silmittömästi ainakin kerran, mutta ei valittanut ja ollut surkeana koko ajan. Hän nautti kauniista ilmasta, ja pieni sadekaan ei häirinnyt heidän lomanviettoaan, mutta useamman päivän kestänyt kaatosade sai Matin tuntemaan voimattomuutensa kokemansa vihan keskellä: hän oli aikaansaanut näin huonot ja kauheat ilmat, mutta ei ollut kykenevä tuomaan auringonpaistetta uudelleen lomataivaalle!

Työpaikalla kaikki vastoinkäymiset olivat vaimon työtovereiden syytä, jotka taitamattomuuttaan eivät saavuttaneet ollenkaan niin täydellistä työsuoritusta, mihin vaimo oli kykenevä oman lahjakkuutensa johdosta. Mutta jos Maija jostakin syystä, sitä julkituomatta ja tunnustamatta, oli jollakin tavoin epäonnistunut säilyttämään täydellisyytensä, tuli hän kotiin vihaa kiehuen. Ja hetken vierähdettyä ja puhetulvan jatkuessa, kiivauden yltyessä, Matti yhtäkkiä tajusi taas tehneensä jotakin pahaa, täysin ilman omaa tiedostamistaan!

Lh-persoonan uhri ei siis loppujen lopuksi tiedä ollenkaan, mihin kaikkeen on syyllistynyt, sillä kiukustuneen reaktio tarvitsee itselleen kohteen, joka saa tuta kaiken epäonnistumisensa. Koska työpaikalla ei voi tuoda julki harmistumisensa todellista määrää, on se purettava siihen tai niihin henkilöihin, jotka aivan pakosta ovat alistettuja kuuntelemaan näitä vuodatuksia. Siksi Matin kaltaisten ihmisten elämä on niin täynnä syyllisyyttä, epäonnistumista, anteeksipyytelyä käsittämättömistä asioista, että lopulta he ovat täysin ulalla. He eivät tiedä mistä he itse alkavat ja minne he loppuvat, koska heidän syyllisyytensä ulottuu jopa jonkin valtamerilaivan uppoamiseen tai vuoroveden Intiassa aiheuttamaan tuhoon!

Todellisuudessa esim. kertomustemme Maija ei ole missään suhteessa aidosti lahjakas. Vaikka hän oman todistuksensa mukaan on erittäin hyvä, paras työntekijä firmassa, ei hän käytännössä ole kuin keskivertoinen, työllensä siinä määrin antautunut, ettei kodilla juurikaan enää voi olla suurta merkitystä voimavarojen rajautuessa kodin ulkopuoliseen elämään. Mutta jotakin ylimaallista oveluutta ja viisautta jokainen tällainen ihminen omaa, aivan käsittämättömässä määrin. Mutta mikä kuitenkin saa tarkkaavaisen katselijan ja kuuntelijan epäilemään kaikkea seuraamaansa? Naamiona on terve mieli, roolina sankarihahmo joka suhteessa. Mutta mikä kaikessa mättää, lahjakkaasta roolisuorituksesta huolimatta? Epätodellisuus, se, ettei yksikään lh-persoona ole totta!

Maija ei siis omannut mitään erikoislahjakkuuksia, mutta oli kuitenkin monessa asiassa hyvä. Mihin tämä hyvyys perustui? Vertauskohtiin, peileihin, joihin nämä ihmiset katsoivat. Mutta katsoivatko he ollenkaan samoihin peileihin, joista me kirjoituksissamme olemme puhuneet? Tuskin. Heillä on aivan omat peilinsä, vertauskohteensa, näkemyksensä, maailmankuvansa.

Maija ei ollut oman edun tavoittelussaan aivan sellainen kuin monet uhrit ovat kertoneet. Maija jakoi ruuan tasaväkisesti, ei ainakaan Matin tietäen ostanut itselleen erikoisherkkuja, joita perhe ei olisi päässyt maistamaan. Mutta oli olemassa suuri määrä maailmannapoja, jotka enemmän tai vähemmän salaisesti nauttivat itse todella kalliitakin ruokia ravintoloissa tai kotonakin, ilman että muu perhe olisi saanut niistä nauttia. Joissakin tapauksissa perhe näki nälkää perheen isän tai äidin käyttäessä perheen vähäiset ruokarahat itsensä lihottamiseen.

 

Hän ansaitsee kaiken huomion

Maija kuitenkin ihmetytti yhä uudelleen ja uudelleen perheenjäseniä itsekehullaan ja usein käsittämättömillä ostoksillaan. Hän oli ansainnut kaiken sen huomion, mitä hän soi itselleen, sillä olihan hän siinä määrin tärkeä henkilö niin työyhteisössään kuin kotonaankin!

Niin Maija kuin kohtalotoverinsakin olivat yhdessä suhteessa hyvin samankaltaisia. He tarvitsivat paljon lepoa ja rauhaa, harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Tämän rauhan ja levon säilyttämiseksi perheiden tai omaisten oli tehtävä kaikkensa, sillä ilman sitä leipä loppuisi eikä kattoa olisi kenenkään pään päällä. Juuri tältä elämän alueelta eivät uhkakuvat lopu koskaan, ja lukemattomissa kodeissa kuljetaan sukkasillaan ja suu tiukasti rullalla. ”Hän” lepää nyt, lapset kesällä mieluummin pihalle tai uimarannalle, puoliso lenkille tai kauppa-asioille.

Totalitäärisen hallinnan kuva alkaa vähitellen muodostua, etenkin kun pitäisi vielä kyetä arvioimaan, milloin lepoa on kerätty tarpeeksi ja jäykkäaskelinen, tukka pystyssä sojottava kummajainen lähestyy keittiötä kahvihammas kolottaen. "Eikö kahvi olekaan valmiina, missä kaikki ovat?” Kaikkihan oli käsketty mieluummin poistumaan levon tyyssijasta, ja nyt heidän pitäisi kuin salamaniskusta olla paikalla noudattaakseen jokaista heille osoitettua toivetta!

Miksi nämä valioyksilöt väsyvät niin herkästi? Miksi he kesäloman alkaessa ovat paljon uupuneempia kuin muut kansalaiset? Jos heiltä itseltään kysyy – tai turha kysyäkään – hehän ovat kuluttaneet itsensä palvellen perheensä ja työyhteisönsä parasta. He ovat antaneet kaikkensa, ja nyt he odottavat puolestaan saavansa kokea mitä suurinta huomiota ja hoivaamista, kuka kahden viikon, kuka jopa kuuden viikon ajan. Totalitäärisen hallinnan hirvittävin vaihe on alkamassa: loma!

Kertokaamme lomasta hieman myöhemmin. Vielä on mielissämme avoimena kysymyksenä se, miksi nämä lh-persoonat jatkuvasti ovat niin väsyneitä kotonaan ja yksityiselämässään, kenenkään ulkopuolisen näkemättä. Vaikka sohvan nurkassa istuisi tai makaisi kuinka väsynyt ja yrvähtänyt nahkakasa, vaitonaisena, puolikuolleena, puhelimen soidessa erikoistehokas pumppu pamauttaa tämän elottoman kuoren täyteen ilmaa ja energiaa, niin että puhelimessa puhuu hyvälle ystävälle tai firman johtajalle todellinen voimalataus niin elävöitetyllä ja vaihtelurikkaalla äänellä, ettei sitä todeksi uskoisi edeltävien voimattomuuden hetkien jäljiltä!

Puhelun loputtua on ikään kuin pienehkö tajuttomuuden hetki, jonka aikana on päätettävä kumpi roolihahmo saa jatkaa. Se riippuu jonkin verran siitäkin, mitä puhelimessa on kuultu. Useimmiten kuitenkin laahustavat askeleet vievät takaisin sohvan nurkkaan, ja vielä ihmisen näköinen nahkapeitteinen otus hitaasti lyyhistyy kasaan vieraalle täysin tuntemattomaksi olennoksi. Tässä kohtaavat mitä ikävimmällä tavalla kaksi eri maailmaa. Tolkienille riittäisi tässä aiheita useihin kirjoihin, vai onko hän innoituksensa saanutkin jostakin kertomamme kaltaisesta?

Utopia lomasta

Vieläkään emme ole vastanneet kysymykseemme! Maija oli jatkuvasti todella väsynyt, samoin kuin kertomustemme Jussi. Tämä väsymys aivan erikoisella tavalla tuli esiin kaikkina loma-aikoina. Loma ei useimmille suomalaisillekaan ole juuri koskaan sitä, mitä sen uskotaan olevan. Koko maanpiiristä kohoaa tavattomia pettymyksen huokauksia, sillä uupuneet eivät saakaan sitä hoivaa, mitä ovat odottaneet, sillä muutkin ovat väsyneitä! Ongelma ei siis ole vain käsittelemillämme henkilöillä, vaikka heillä se on selvästikin suurempi kuin muilla.

Mistä se johtuu? Olemme itse asiassa jo vastanneet siihen kaikella kertomallamme. Hehän tekevät yhtä aikaa kahta eri työtä! Normaali työ kestää kuudesta kahdeksaan tuntia, ylitöiden kanssa joskus kaksitoistakin tuntia. Mutta nämä ihmiset tekevät ylimääräistä työtä jokaisena valveillaolonsa hetkenä, saati sitten painajaismaisina yöunen hetkinä, jolloin elämän todellisuus pyrkii viestittämään jotakin alitajuntaan, joka on sulkeutunut siltä tosiasialta, että nämä ihmiset kuluttavat suurimman osan voimistaan sen roolin toteuttamiseen, mikä kulloinkin on vuorossa! Vapaa aika on todella vaarallista aikaa, sillä silloin todellisuus paljon helpommin saattaa kolkuttaa sielun portille.

Maija ja Jussi ja heidän kaltaisensa siis väsyttivät itsensä rooliensa vetämisellä, siinä määrin, etteivät he juuri koskaan olleet totta sen enempää kuin roolihahmonsakaan. Ja jos he väsyivät, väsyi myöskin jokainen tässä näytelmässä mukana oleva, tahtoi tai ei. Mukana oli mentävä ja näyteltävä, aivan kuten Cervantesin maailmankuulussa kirjassa tuulimyllyjen sankarista ja hänen kumppanistaan. Kumpikin olivat hetken päästä aivan hukassa itseltään ja toisilta.

Levottomat sielut

Kuinka voisi joku olla oma itsensä ja totta tällaisessa ilmapiirissä? Kun joku ei ole totta ja oma itsensä, muodostuu olemassaolo, joka päivä päivältä on valheellisempi ja epätodempi. Koska todellisuudella ei ole sille kuuluvaa sijaa näissä yhteisöissä, pienemmissä tai suuremmissa, katoavat realiteetit roolihahmojen taakse, ja toteutuu vanha viisaus, jonka mukaan susien seurassa on ulvottava susien tavalla, tai käy köpelösti. Leijonan haju ja suden karvat tarttuvat helposti, ja virtahepoa tai sarvikuonoa tarpeeksi katseltuaan alkaa nähdä itsensäkin samanlaisena, tahtoi tai ei.

On siis keskuudessamme ryhmä ihmisiä, joilla ei ole hetkenkään todellista lepoa. He ovat jatkuvassa hälytysvalmiudessa, seuraavan toimintaa vaativan hetken odotuksessa. Levosta herätessä täytyy heti muistaa viimeisin käytössä oleva rooli, ettei tulisi munattua itseään väärillä vuorosanoilla tai väärällä naamiolla. Ja loma on se kauan odotettu, utopistinen onnen aika, joka ei koskaan ole vielä toteutunut!

Miksi loma on jokaiselle sellainen koettelemus onnen ja levon sijasta? Ei ainoastaan luonnehäiriöisille. Suuri osa ihmisistä, enemmistö, esittää jonkinasteista roolia, ei ole jossakin määrin totta. Totuus pitää hukuttaa kiireeseen ja toimellisuuteen! Tässä suhteessa on oikeassa se, joka väittää, että luonnehäiriöisyyden piirteitä on meissä jokaisessa. Oikeastaan tämä väittämä kuitenkin on naurettava ja väärä. Ei osoita ammatillista asioiden tuntemusta. Pitäisi sanoa: Jokaisessa luonnehäiriöisessä on terveiden ihmisten piirteitä, joskin vain väärässä mittakaavassa. Heissä on juuri samoja piirteitä kuin meissä jokaisessa, mutta heidän piirteensä ovat saavuttaneet kohtuuttomat mittasuhteet. Heidän itsekkyytensä on niin suurta, että se saa sairauden piirteet. Heissä on jokaisessa joskus vallitsevaa mustasukkaisuutta ja kateutta, mutta heidät se usein on läpitunkenut, niin ettei läheinen saa edes keskustella toista sukupuolta olevan kanssa. Heiltä puuttuu kokonaan empaattisuus, mitä terveissä ihmisissä on vielä vaihtelevassa määrin. Luonnehäiriöisyyden piirteitä ei siis ole meissä jokaisessa, MOT. Mutta luonnehäiriöisyydessä vallitsevat lähes kaikki ihmisen huonot piirteet ylikorostetulla tavalla!

Markku Vuori

Jatkuu…