Marraskuu
1995
"Ja Hän sanoi myöskin kansalle: 'Kun
näette pilven nousevan lännestä, sanotte kohta: Tulee sade; ja niin tuleekin.
Ja kun näette etelätuulen puhaltavan, sanotte: Tulee helle; ja niin tuleekin.
Te ulkokullatut, maan ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette
arvioitse tätä aikaa?
MIKSI ETTE JO ITSESTÄNNE PÄÄTÄ, MIKÄ OIKEATA
ON?" (Luuk.12:54-57).
Päiväkausia monenlaiset ajatukset ovat myllertäneet sisimmässäni ja
monta kertaa on ollut halu istuutua jälleen kirjoittamaan. Kuitenkin
kaikenlaiset toisarvoiset asiat ovat riistäneet aikani, vai tulisiko
oikeamminkin sanoa, että olen sallinut toisarvoisten asioiden määräillä
itseäni. Jos meillä ei ole aikaa sen tekemiseen, mikä on ensiarvoista, ei syy
ole olosuhteiden, vaan oman itsemme. Me itse teemme arvojärjestyksen, mutta sen
toteuttaminen on sitten aivan toinen asia. Herääkin kysymys, olemmeko
sittenkään käsittäneet asioiden oikean järjestyksen, jos niin helposti sorrumme
pois vakaasti päättämästämme linjasta.
Viimeksi lopettaessani kirjoittamisen, osuivat edellä olevat sanat
silmiini jo suljettuani tietokoneen. En voi olla ohittamatta noita sanoja,
sillä uskon niiden sisältävän jotakin hyvin merkityksellistä juuri meille tässä
ajassa.
Herramme nuhtelee meitä vääristä asenteista. Hän vetoaa meidän Jumalan
luomaan ja suomaan, syntymästämme asti meihin asetettuun käsityskykyyn. Mitä
tulee maallisiin, jokapäiväisiin asioihin, ne me aivan luonnostamme näemme
oikealla paikallansa, ja suuntaamme elämämme niiden mukaisesti. Mutta kun tulee
kysymys hengellisistä asioista, me kaikesta ympärillämme tapahtuvasta
huolimatta emme käsitä, mistä on kysymys. Lopunajan tapahtumat aivan vyöryvät
ylitsemme joka päivä sellaisella voimalla, että ainakin uskovaisten odottaisi
käsittävän aikamme lyhyyden. Aivan yhtä selvää kuin on sateen tulo ja tuulten
huminat, aivan yhtä selvästi meidän tulisi näiden Herramme sanojen mukaisesti
osata päätellä, missä ajassa elämme. Ja jos käsitämme, missä ajassa elämme,
pelkän inhimillisen järjen jo tulisi sanella meille, että elämämme ei voi
jatkua entisenlaisena, vaan jotakin aikaa vastaavaa täytyy tulla elämäämme ja
asenteisiimme! MIKSI ETTE JO ITSESTÄNNE PÄÄTÄ, MIKÄ OIKEATA ON?
Minä iloitsen tällä hetkellä näistä sanoista. Kautta koko elämäni olen
halunnut käsittää Herran tiet ja seurata Häntä. Minä olen halunnut löytää sen,
mikä on oikeata. Kautta niiden vuosien, joina olen armosta saanut vaeltaa
Herran tiellä, olen sydämessäni kokenut suurta varmuutta Jumalan Sanan suhteen.
Kaiken, mikä on pitänyt sataprosenttisesti yhtä kirjoitetun Sanan kanssa, olen
halunnut sulkea syvälle sydämeeni ja toivonut sen tulevan elämäksi, joka voi
veden lailla kummuta muillekin kanssamatkaajille.
MIKSI ETTE JO ITSESTÄNNE PÄÄTÄ, MIKÄ OIKEATA ON? Tässä kohden tulee
mieleeni vaistomaisesti eräs sanankohta, joka viimeisten viikkojen aikana
useampaan kertaan on tullut esiin. Myös menneiden vuosikymmenien aikana se on
ollut selvä vastaus joihinkin kysymyksiin, joita tietynlaiset epämääräiset ja
levottomuutta herättävät Jumalan Kirjoitetun Sanan käyttämiset ovat tuoneet
eteeni. Mainittakoon esimerkkinä eräs liikemiesveli, joka kokoushuoneen
ulkopuolella peukalollansa pläräyttää Raamattunsa sivut laidasta laitaan ja
sanoo: "Tämän kirjan perusteella olen jo tänään päättänyt kaksi eri
talokauppaa."
Jumalan Sana ei ole mikään hokkuspokkuskirja, jonka sivuja voimme
plärätä mielemme mukaisesti ja tökätä sormemme sattumanvaraisesti auenneen
sivun sattumanvaraiseen kohtaan ja sanoa siinä olevan vastauksen
kiinteistökauppojemme hyväksymiseksi tai hylkäämiseksi. Jo se, että kyseinen
kokouspaikka, jonka edessä tämä tapahtui, jouduttiin myymään pois pakon
sanelemana, osoittaa sen, ettei Herra ollut asiassa mukana. "TARKKAA, MITÄ SANON: HERRA ON ANTAVA
SINULLE YMMÄRRYSTÄ KAIKKEEN." Näin sanoo Paavali Timoteukselle
(2.Tim.2:7).
Tämä sanankohta on ollut siunattu vastaus minulle monta kertaa. Kun
Jumala loi ihmisen, asetti Hän tähän myöskin aivot. Aivot ovat se kohta
kehoamme, joka sanelee koko kehon toiminnot. Aivot ovat kuin tietokone,
käyttääksemme nykyajan termiä, joka hoitaa käskyjen antamisen ja toteuttamisen,
niin että eri jäsenet toimivat harmoniassa keskenään ja toteuttavat sen, mikä
elämässä on tarpeen.
Miksi on kuitenkin niin, että tänä päivänä tuo kiinteistövälittäjä jää
kaiken nyt pinnalla olevan varjoon? Miksi vaikuttaa siltä, kuin tämän hetken
niin sanotuilla "todellisilla uskovaisilla" ei olisi enää aivoja
ollenkaan? Tämä saattaa tuntua rumalta puheelta, mutta tilittäessäni tuntemuksiani
tämän kirjassarjan puitteissa, rohkenen tuoda julki todelliset ajatukseni,
jotka eivät perustu ilkeämieliseen asenteeseen ja virheiden etsimiseen, vaan
sen todellisen sekasorron näkemiseen, joka silmien eteen on avautunut? Miksi
todella tuntuu siltä, että ihmisillä olisi vain "henki", mutta ei
aivoja? Ja jos aivot puuttuvat, niin mikä on se henki, joka heitä hallitsee?
"Hengellinen ihminen sitä
vastoin tutkistelee kaiken, mutta häntä itseään ei kukaan kykene
tutkistelemaan... Mutta meillä on Kristuksen mieli" (1.Kor.2:). Mihin
perustuu hengellisen ihmisen tutkistelu? MIKSI ETTE JO ITSESTÄNNE PÄÄTÄ, MIKÄ
OIKEIN ON? TARKKAA, MITÄ SANON: HERRA ON ANTAVA SINULLE YMMÄRRYSTÄ KAIKKEEN.
MUTTA MEILLÄ ON KRISTUKSEN MIELI.
Mitä tämä sulkee sisäänsä, sitä emme milloinkaan ole kykeneviä
ammentamaan tyhjiin. Mutta sydämeni vakaumus on se, mitä nyt yritän sanamuotoon
laatia. Jumalan luomakunnassa vallitsevat tietyt lakinsa, jotka eivät rajoitu
itse asiassa mihinkään alueeseen, vaan kaikki on sidottu yhteen, yhdeksi
kokonaisuudeksi. Koko tämä maaplaneetta ilmakehineen ja siihen luotuine
asioinensa on yksi kokonaisuus, josta ihminen on osa. Psykologiaako,
tiedettäkö? Ei, vaan Jumalan Sanaa. "Sillä
luomakunnan harras ikävöitseminen odottaa Jumalan lasten ilmestymistä. Sillä
luomakunta on alistettu katoavaisuuden alle - ei omasta tahdostaan, vaan
alistajan - kuitenkin toivon varaan, koska itse luomakuntakin on tuleva
vapautetuksi turmeluksen orjuudesta Jumalan lasten kirkkauden vapauteen. Sillä
me tiedämme, että KOKO LUOMAKUNTA YHDESSÄ HUOKAA JA ON SYNNYTYSTUSKISSA HAMAAN
TÄHÄN ASTI..." (Room.8:18-).
"Ja pakanakansat ovat
vihastuneet, mutta sinun vihasi on tullut, ja tullut aika tuomita kuolleet ja
maksaa palkka sinun palvelijoillesi profeetoille ja pyhille ja niille, jotka
sinun nimeäsi pelkäävät, JA TURMELLA NE, JOTKA MAAN TURMELEVAT" (Ilm.11:18).
"MAA ON SAASTUNUT
ASUKKAITTENSA ALLA, SILLÄ HE OVAT RIKKONEET LAIT, MUUTTANEET KÄSKYT, HYLJÄNNEET
IANKAIKKISEN LIITON. Sentähden kirous kalvaa maata, ja sen asukkaat syystänsä
kärsivät: sentähden maan asukkaat kuumuudesta korventuvat, ja vähän jää ihmisiä
jäljelle." (Jes.24).
Tunteeko maa, tuntevatko eläimet, tunteeko luomakunta yleensä mitään,
vai onko ihminen ainoa, jolla on tunteet? "Maa
murehtii ja lakastuu, maanpiiri nääntyy ja lakastuu... viini murehtii,
viiniköynnös kuihtuu... (Jes.24). "Sillä
minun ovat kaikki metsän eläimet ja tuhansien vuorten karjat. Minä tunnen
kaikki vuorten linnut, ja kaikki, mikä kedolla liikkuu, on minun edessäni"
(Ps.50).
Käsitämmekö lainkaan, mitä olemme ihmiskuntana tehneet ja teemme
edelleen? Jumala antoi alussa ihmisen tehtäväksi vallita meren kalat ja taivaan
linnut ja karjaeläimet ja koko maan ja kaikki matelijat, jotka maassa matelevat
(1.Moos.1:26). "Ja Jumala siunasi
heidät, ja Jumala sanoi heille: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja
täyttäkää maa ja TEHKÄÄ SE ITSELLENNE ALAMAISEKSI; JA VALLITKAA MEREN KALAT JA
TAIVAAN LINNUT JA KAIKKI MAAN PÄÄLLÄ LIIKKUVAT ELÄIMET" (1.Moos.1:28).
Sen sijaan että ihminen oikeamielisesti olisi vallinnut luontoa, on hän
riistänyt sitä säälimättä ja intohimoisesti, käsittämättä ollenkaan, että hän
on saastuttanut oman maanpiirinsä, elinpiirinsä, maan, ilman, veden. Miksi?
Koska hän on hylännyt Jumalan lait ja säätämykset, elämän järjestykset. Kun
luonto kärsii, ihminen kärsii.
Tiedostaako ihminen mitenkään rikostansa? Kyllä, mutta hän haluaa
unohtaa sen. "Te ulkokullatut, maan
ja taivaan muodon te osaatte arvioida; mutta kuinka ette arvioitse tätä aikaa?
MIKSI ETTE JO ITSESTÄNNE PÄÄTÄ, MIKÄ OIKEATA ON?"
"Sillä Jumalan viha ilmestyy
taivaasta kaikkea ihmisten jumalattomuutta ja vääryyttä vastaan, niiden, jotka
pitävät totuutta vääryyden vallassa, sentähden että SE, MIKÄ JUMALASTA VOIDAAN
TIETÄÄ, ON ILMEISTÄ HEIDÄN KESKUUDESSAAN; SILLÄ JUMALA ON SEN HEILLE
ILMOITTANUT.
Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen
iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa
tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään
itseänsä puolustaa, koska he, VAIKKA OVAT TUNTENEET JUMALAN, EIVÄT OLE HÄNTÄ
JUMALANA KUNNIOITTANEET EIVÄTKÄ KIITTÄNEET, VAAN OVAT AJATUKSILTANSA
TURHISTUNEET, JA HEIDÄN YMMÄRTÄMÄTÖN SYDÄMENSÄ ON PIMENTYNYT" (Room.1).
Jumalani, Jumalani, minä en sitä halunnut enkä etsinyt tällä tavoin,
mutta on kuin hengellinen ilmestys tulisi minulle juuri nyt näiden lauseiden
kautta! Ilmestys, joka ei ilahduta, vaan enemmänkin murehduttaa! Jos tämä
todella pitää paikkansa, ja sen täytyy pitää paikkansa, sillä se on Jumalan
Sanaa, niin mitä merkitsee meille tänään se, että itse luomakunnan todistus jo
merkitsee sitä, että väärienkin ihmisten
kohdalla pätee se, että mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän
keskuudessaan!
Kuka todella on uskovainen tänä päivänä? MIKÄ JUMALASTA VOIDAAN TIETÄÄ,
ON ILMEISTÄ MEIDÄN KAIKKIEN KESKUUDESSA! ME OLEMME OPPINEET TUNTEMAAN JUMALAN,
MUTTA EMME OLE HÄNTÄ JUMALANA KUNNIOITTANEET JA KIITTÄNEET! ME OLEMME
AJATUKSILTAMME TURHISTUNEET!
OI JUMALANI, TÄSSÄ ON KAIKKI SE, MITÄ TÄNÄÄN NÄEMME NIIN HELSINGISSÄ
KUIN MUUALLAKIN MAASSA! MIKÄ JUMALASTA
VOIDAAN TIETÄÄ, ON ILMEISTÄ MEIDÄN KESKUUDESSAMME, MUTTA KUINKA MONET OVATKAAN
AJATUKSILTAAN TURHISTUNEET JA PIMENTYNEET YMMÄRTÄMÄTTÖMÄLTÄ SYDÄMELTÄNSÄ!
Miksi joku kolme vuotta tai vähemmän uskossa ollut haluaa selittää
minulle, lähes kolmekymmentä vuotta Herran tielle kulkeneelle joitakin ylen
ihmeellisiä asioita, joita ei mitenkään voi mieltää Jumalan Sanan
kokonaistodistuksen pohjalta? Miksi tässä ajassa, jossa meidän jo tulisi olla
kuin yksi sielu ja yksi sydän, ajassa, jossa tulisi jo olla todellisen Herran
seurakunnan, jossa lahjat toimivat ja josta voidaan todeta: "Katsokaa,
kuinka he toisiansa rakastavat" - miksi juuri nyt on vaikeata löytää
kahtakaan veljeä, jotka omaisivat saman näkemyksen opillisista asioista?
Jos näiden asioiden tämän Kirjoitusten kohdan mukaisesti tulisi olla
selviä jo väärille ja totuutta vääryyden vallassa pitäville, niin kuka
todellisuudessa on uskovainen, todellinen, uudestisyntynyt uskovainen?
Kuinka minua siunaavatkaan tällä hetkellä nuo sanat: "MIKSI ETTE JO ITSESTÄNNE PÄÄTÄ, MIKÄ
OIKEATA ON? Millainen uskon vahvistus tämä onkaan! Jokainen todellinen
Jumalan lapsi tulee Jumalan opettamaksi ja on, niin kuin Paavali painokkaasti
ilmaisee, SAAVA JUMALALTA YMMÄRRYKSEN KAIKKIIN NIIHIN ASIOIHIN, MITKÄ OVAT
TÄRKEITÄ! EI MITÄÄN HOKKUSPOKKUSTA, LEIKKIMISTÄ JUMALAN PYHÄN SANAN KANSSA,
VAAN OLLA KRISTUKSEN HENGESSÄ, MIELESSÄ.
MUTTA MILLAISEN HÄTÄHUUDON TULISIKAAN NOUSTA KAIKKIVALTIAAN JUMALAN
PUOLEEN TÄSSÄ HETKESSÄ, JOSSA KAIKKI KULKEE LOPPUANSA KOHDEN! Me lähestymme
hetkeä, jossa: "Kauhu ja kuoppa ja
paula on edessäsi, sinä maan asukas. Joka pakenee kauhun ääntä, se putoaa
kuoppaan, ja joka kuopasta nousee, se puuttuu paulaan. Sillä korkeuden akkunat
aukenevat ja maan perustukset järkkyvät" (Jes.24). Me kaikki olemme
yksimielisiä sen suhteen, että taivas on vielä avoinna siunauksien sadetta
varten, ja aivan yhtä varmasti me tiedämme taivaan synkkenevän ja taivaiden
akkunoiden aukeavan Jumalan vihalle.
Mutta jos näin on, niin miksi yhä suuremmassa määrin henkivallat
rakkaiden veljien ja sisartenkin kautta huutavat minulle: vaikene, vaikene,
odota rauhassa! Kuinka minä voisin vaieta, kun näen kaiken tämän sieluni
silmien edessä! Kuinka voisin vaieta, kun kaikki lopun ajan merkit tapahtuvat
päivittäin silmieni edessä? "Sinä et saa puhua mitään henkilökohtaista,
sinä et saa tuoda julki niitä ajatuksia, mitä sydämelläsi on! Tyydy
suomentamaan niiden saarnoja, jotka paremmin taitavat kaiken!"
Mutta jos sydämeni on liekeissä ja Henki puhuu sisimmässäni päivittäin
ja hetkittäin, kuinka voisin astua kerran Herrani eteen, jos olen kaikesta
vaiennut? Eikö Jumalan saarnatun Sanan tarkoitus ole nimenomaan se, että tuo
jumalallinen tuli syttyy kaikissa kuulijoissa ja tulee henkilökohtaiseksi
elämäksi itse kussakin!? Mutta miksi tätä henkilökohtaista niin pelätään ja
siitä varoitetaan? Minuako ihmiset pelkäävät, karttavat? Minäkö olen puhunut?
Omia sanojaniko olen julkituonut? Tänä päivänä jos milloinkaan aikaisemmin
käsitän kirkkaammin kuin milloinkaan sen, ettei olekaan kysymys minusta.
Turhaan olen vuosikausia syytellyt itseäni, painanut itseäni maan rakoon ja
peljästynyt ihmisten edessä! Ei ihme, että Herra on ollut loukkaantunut minuun!
Ei kukaan ole itse asiassa loukkaantunut minuun tai saarnoihini tai
kiertokirjeisiini, vaan loukkaantuneet ovat loukkaantuneet itse Herraan!
Koko elämäni ajan olen asettanut haasteen kenelle tahansa: "Jos
olen opettanut tai sanonut jotakin vastoin Jumalan Sanaa, niin ojentakaa minua!
Ojentakaa minua Jumalan Sanalla; osoittakaa kahdella tai kolmella
sanankohdalla, että olen sanonut jotakin väärin, niin minä julkisesti korjaan
asian." Tähän päivään mennessä ei ole ilmaantunut yhtään ainoata veljeä
tai sisarta! Jos siis en ole mitään väärää julkituonut, on kaikki puhumani ja
kirjoittamani ollut Jumalan Sanan mukaista, eli minulla ei ole mitään
hävettävää Jumalan edessä! Kymmenet kerrat olen saattanut lukea saman
kirjoitukseni tai kiertokirjeeni, löytämättä siitä mitään sananvastaista.
Päinvastoin, niin kuin olen joillekin rohjennut todistaa, olen yhä uudelleen
löytänyt vanhoista kirjoituksistani, niin kuin uudemmistakin, aivan uusia
hengellisiä ulottuvuuksia. Miten se on mahdollista?
Minä olen istuutunut ja kirjoittanut,
mitä minulle on ikään kuin saneltu. Minä olen kirjoittanut, ja ihmetellyt
itsekin: tätä en milloinkaan ole tullut ajatelleeksi. Ja katso, siinä se on
paperilla, mahdollisesti vajavaisena, mutta siitä huolimatta Hengen
vaikutuksesta syntyneenä!
Minä en voi kirjoittaa ja puhua niin kuin joku toinen. Minä en voi olla
niin kuin joku toinen. MINUN TÄYTYY OLLA OMA ITSENI, SE, JONKA JUMALA, NIIN
KUIN USKON, ENNEN MAAILMAN PERUSTAMISTA ON VALINNUT OLEMAAN HÄNESSÄ,
PALVELEMAAN HÄNTÄ TÄSSÄ VIIMEISIMMÄSSÄ AJASSA SELLAISENA KUIN OLEN. Jos kuka,
niin minä tiedostan mitättömyyteni ja vajavaisuuteni. Jo nuorena uskovaisena,
kun kiivailin Herran puolesta, tulin käsittämään, ettei todellisessa Jumalan
palveluksessa kukaan voi ottaa kunniaa ihmisten edessä. Jumala on kiivas
Jumala, kiivas kunniansa tähden. Hän on Itse Rakkaus, Lempeys, Hyvyys,
Armahtavaisuus, mutta mitä tulee Hänen kunniaansa, sitä Hän ei anna toiselle,
ei edes suurimmalle profeetalle!
"Lapseni, jos haluat olla jotakin
Minussa, jos haluat miellyttää Minua, et sinä koskaan ole voiva niittää mainetta
ja kunniaa ihmisten edessä! Jos sinä haluat palvella Minua, ei sinun edessäsi
ole oleva helppo tie. Sinun on unohdettava itsesi, nöyryytettävä itsesi, jos
haluat palvella Minua."
Kuinka vaikeata onkaan ihmisten uskoa todistukseni tässä asiassa! Missä
tilassa me yleensä ottaen olemme, kun emme voi uskoa toistemme todistusta?
Kuinka usein minua onkaan syyttäen moitittu: "Miksi Markku on niin varma?
Miksi Markku esittää kaikki asiat sellaisella varmuudella?" Jumalani,
armahda minua! Armahda minua, ja anna minulle anteeksi, että niin kauan olen
pelännyt ihmisten arvostelua! Miksi olen niin varma? Herrani, Sinä, joka olet
Kaikkivaltias Jumala, Henki, jota kukaan ei voi nähdä, Sinä astuit minun
tielleni Herran Jeesuksen Kristuksen hahmossa ja annoit minun ymmärtää:
Kun olen nähnyt Herran Jeesuksen, olen nähnyt Sinut. Minä en etsinyt
Sinua, minä en elänyt hyvää elämää, kelvollista elämää, että Sinä olisit voinut
sanoa: Katsopas vain, tuossa on sellainen kaveri, josta Minä pidän! Hänessä on
jotakin erikoista! Ei, minussa ei ollut mitään, mitä Sinä itse et olisi minuun
laittanut. Äitini sai elämänsä Sinulta, hänen kauttansa minä sain elämäni
Sinulta. Mitään en tuonut tullessani tähän maailmaan enkä mitään ole vievä
mukanani! Mutta jostakin minulle käsittämättömästä syystä Sinä valitsit minut
ja asetit minut tähän aikaan. Itse en olisi osannut valita tätä aikaa, tätä
hetkeä. Millainen kunnia onkaan palvella Sinua juuri nyt! Armossasi Sinä olet
näyttänyt minulla hengelliset, pelastushistorialliset rakennuspiirustuksesi;
miksi juuri minulle, se on armoa, armoa, armoa, ei mitään muuta. Minä en
ymmärrä kaikkea, minä en käsitä kaikkea, mutta kuitenkin Sinä olet asettanut
minuun jotakin, mikä ei voi vaieta, mikä ei voi jäädä sisimpääni! Sinä Itse
olet puhunut minulle, Sinä itse olet paljastanut Sanasi minulle! Miksi en siis
voisi puhua varmuudella, varmuudella, jonka tuo vain se, että Itse
Kaikkivaltias Jumala seisoo minun rinnallani, jos minä vain pysyn Hänen
Sanassansa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti