Minä olen kaikessa parempi osa 1

Yksi kesäinen päivä supermarketissa

eli

♥MINÄ♥

OLEN KAIKESSA

PAREMPI KUIN SINÄ!!!

Narsistinen persoonallisuushäiriö/

luonnehäiriö ja

luonnehäiriöinen käyttäytyminen

Markku Vuori

Aikanaan kirjoittajalle esitettiin toivomus, että hän kirjoittaisi psykopatiaan liittyvistä asioista positiivisemmin, sellaisella tavalla, ettei lukijalle tule raskas olo. Kuinkahan se olisi mahdollista, kun kerran olemme tekemisissä niin järkyttävän asian kanssa? Ehkä tämä kirjanen hiukan noudattaa tuota toivomusta, ei positiivisuuden, mutta kylläkin tietynlaisen humoristisuuden välityksellä. Siitä huolimatta kaikki on totisinta totta tuhansille ja kymmenille tuhansille kanssamatkaajillemme.

Supisuomalainen aivopesu

Kirjoitamme jossakin toisessa yhteydessä enemmän aivopesusta. Siitä on olemassa jonkin verran kirjallisuutta. Kun nyt kuvaamme sitä, mitä luonnehäiriöisen uhri joutuu kokemaan, emme suinkaan pyri yleistämään kaikkea, tai halua sanoa, että esim. aivopesu esiintyy tässä yhteydessä juuri sellaisena, kuin se mielletään yleisimmin tunnetussa muodossaan agenttitarinoissa ja valtioiden salaisten palveluiden työkaluna. Etsimme kuitenkin mahdollisimman eläviä kuvauksia ja ilmaisuja, jotka selvittävät asiaa tuntemattomille mahdollisimman hyvin sen vaikutuksen, minkä alla lh-persoonan (lh = luonnehäiriö) kanssa elävät ihmiset joutuvat elämään.

Voimme ilman sarvia ja hampaita sanoa, että Maija oli harjoittanut tietynlaista aivopesua suhteessaan Mattiin — kymmenien vuosien ajan. Mitä aivopesu sitten sisältää? Yksi perusseikoista on, että ihmisen oma persoonallisuus pyritään murtamaan tai muuttamaan, ja tilalle tuomaan jotakin sellaista, mikä palvelee alistavan osapuolen tarpeita.

Tiedämme jo aikaisempien kirjoitustemme pohjalta sen ilmiselvän seikan, että lh-persoona hyvin monella tapaa pyrkii muuttamaan aviopuolisonsa, läheisensä tai työtoverinsa juuri sellaiseksi, mitä alistajana mieltää tai haluaa. Tuo pyrkimys ei useinkaan perustu mihinkään järkeenkäypään motiiviin tai päämäärään, ja se tekee asian niin vaikeaksi.

Koska lh-persoona on melko malttamaton ja helposti kyllästyvä, pitkästyvä, muuttuvat hänen sisäiset yllykkeensä hyvin yllättäen ja nopeasti. Siksi toiselle henkilölle osoitetut vaatimukset ja muuttumisen odotukset saattavat vaihdella lyhyin periodein. Ja juuri siitä syystä emme yritäkään muodostaa mitään selvää kaaviota tällaisen ihmisen toiminnasta tai olemuksesta. Me kerromme vain siitä, mitä hänen lähellään olevat ihmiset joutuvat kokemaan.

Yksi väistämätön katastrofi

Matti ei lapsuudessaan ole kokenut mitään hylkäämistä tai sellaista seikkaa, mikä selittäisi hänen ajautumisensa avioliittoon Maijan kanssa. Hän vain yksinkertaisesti oli äärettömän yksinäinen sinä hetkenä, kun Maija koki pettymyksen rakkautensa kohteen suhteen. Maija ei voinut sietää hylkäämisen tunnetta, koska ei ollenkaan voinut katsoa olevansa sellainen ihminen, joka voitaisiin torjua. Hänen kävelytyylinsä ja eleensä kertoivat tarkkaavaiselle katselijalle kaiken tämän, ja kun kuunteli hänen puhettaan, tarkkaavainen kuulija saattoi todeta, että tässä ainakin näennäisesti on ihastuttavin, valloittavin ja itsevarmin ihminen mitä ajatella saattaa.

Kukaan ei varmaan koskaan saa tietää, mitä Maijan mielessä todella liikkui sinä hetkenä, kun hän kauniina kesäiltana yhtäkkiä tarttui Mattia kaulasta ja suuteli tätä. Tällaisina hetkinä järki ja järkevyys ovat kautta historian saaneet kuin nuijaniskun päähänsä ja tuiskahtaneet aivoista läheisiin pensaisiin tai taivaan tuuliin, palaten takaisin aina — ah niin liian myöhään!

Matti oli onnesta lääpällään kun sydämen kaipaus näin yhtäkkisesti toteutui. Ja kun järki oli karkuteillä huumaavien suudelmien ja kiihkeiden käsien aiheuttaman shokin seurauksena, ei miesparka seuraavien kuukausien aikana pystynyt kyseenalaistamaan tätä äkillistä mielenmuutosta, mikä useissa tapauksissa on niin olennainen lh-persoonalle. Miksi Matti nyt kelpasi, näin monen vuoden odotuksen jälkeen, ei vaivannut mieltä juuri nyt, mutta vielä olisi Matti monta monituista kertaa pohtiva sitä mielessään, pääsemättä mihinkään selvään tulokseen!

Piina alkoi jo ennen papin aamenta, mutta miesparka ei sitä sellaiseksi mieltänyt. Maija muuttui hetki hetkeltä aivan toisenlaiseksi kuin mitä oli ollut niinä vuosina, kun hänet oli kohdannut erilaisissa tilaisuuksissa ja juhlallisuuksissa. Maija oli jo aloittanut projektinsa: ”Minä olen todella korkeasti oppinut henkilö, jolla on hyvä virka, ja joka on helkkarin hyvä työssään, vaikka työtoverit eivät sitä huomaakaan! Minä olen kaikessa parempi kuin sinä!”

Matti oli monessa suhteessa kätevä ihminen ja oppi uusia asioita huomattavasti nopeammin kuin ikätoverinsa. Hän vain oli melko vaatimaton, hiljainen, jonkin verran sulkeutunut, eikä tuppautunut esille missään tilanteessa — toisin kuin vaimonsa. Ei siis ollut ollenkaan ihme se, että Maijan suorittama aivopesu alkoi tehota. Tähän asti Matti oli vain koulussa ja joissakin työpaikoissaan saanut kokea arvostelua käytöksensä tai joiden työsuoritusten suhteen. Jokainenhan epäonnistuu silloin tällöin, kuka useammin, kuka harvemmin. Mutta nyt Matti ei käytännöllisesti katsoen pystynyt suorittamaan yhtään mitään ilman moitetta. Hän ei milloinkaan aikaisemmin elämässään ollut huomannut olevansa niin tupelo, niin avuton ja epäkelpo yksilö!

Maija katsoi Mattia niin säälivästi, pää kallellaan, suu sievässä hymyssä: ”Voi kultaseni, kuinka sinä voitkaan olla noin harkitsematon? Onneksi sinulla on vaimona tällainen ihminen, jolla on niin paljon elämänkokemusta!” No niin, tässä selvisi sitten lopullisesti, näin jälkiviisaana, Matin kohtalon kiemurat! Hän oli aina ennen tavalla tai toisella kelvannut tähän elämään, mutta nyt hänen rinnallaan oli vertauskohde vertaansa vailla, eikä mikään hänessä yltänyt sille tasolle, millä kumppani kylpi suotuisuuden valossa!

Maija oli kaikessa parempi kuin Matti — omasta mielestään! Ostoksilla oltaessa — tai puhutaan ensin ostoksille lähtemisestä. Jaksatko, rakas lukija tai kuulija näin syvällisesti tulla mukaan Matin kärsimystarinaan? Ai että kaikki jo kerrottu tuntuu niin tutulta, aivan kuin omasta elämästäsi? Jaksatko sitten käydä lävitse näin hiukan eri näkökulmasta omia joskus kauhistuttaviakin kiemuroita? Hyvä on, alkakaamme kertomalla yksi kauppamatka, yhdistäen keskenään muutaman samankaltaisen päivän tapahtumat, sillä kukaan ei jaksa toistuvasti alkaa alusta.

Kauppamatka

Jo eilen illalla oli sovittu, että tänä lauantaina ajettaisiin lähimpään suureen kaupunkiin ostoksille. Koska kaupat menisivät kiinni viimeistään kolmelta, päätettiin herätä aikaisin, sillä koirakin piti ulkoiluttaa ennen lähtöä.

Maijalla oli vapaapäivä, ja siksi Matti lupasi ulkoiluttaa koiran. Kun mies palasi pihalle, olivat makuuhuoneen verhot vielä kiinni. Maija ei siis ollutkaan vielä noussut ylös. ”Maija, kello on jo melkein yhdeksän, kyllä meidän täytyy nyt kiiruhtaa!” Uninen ääni makuuhuoneesta tiedotti, että kyllä tästä vielä ehditään. ”Miksi muuten olit niin kauan koiran kanssa? Olisit keittänyt kahvin valmiiksi, niin lähtö joutuisi nopeammin!”

Matti keitti kahvin, ajaen siinä välillä auton ulos tallista ja tarkistaen samalla öljyt ja lasten lähtövalmiuden. Kauppakassit olivat ovensuussa valmiina odottaen vain sitä, että vaimo kertoisi mitkä niistä juuri nyt otettaisiin mukaan. ”Maija, kello on jo vartin yli yhdeksän, kahvi on valmiina ja lapset ovat syöneet puuronsa ja odottavat pihalla.” Ei kuulu minkäänlaista vastausta. Makuuhuoneen ovi on yhä kiinni, ja ovea avatessa kuuluu vaimon voimakas kuorsaus. ”Maija, meidän ei kohta ollenkaan kannata lähteä ostosmatkalle, koska emme ehdi käydä juuri missään!”

Peitot kahahtavat vihaisesti, ja pörröinen pää nousee katsomaan herätyskelloa. ”Hyvänen aika, miksi et herättänyt minua aikaisemmin? Kuinka voit olla noin ajattelematon? Nythän tulee kiire!”

Kello on jo varttia vaille kymmenen, kun Maija viimeinkin tulee keittiöön. ”Et kai sinä raukkapieni kuvittele lähteväsi minun kanssani ostoksille tuollaisissa housuissa?” Hämmentynyt mies luo katseensa alaspäin eikä näe mitään moitteen sijaa housuissaan. Mutta yksi silmäys vaimoon riittää. Tämä on pukeutunut todella elegantisti ja pannut jalkaansa korkokengät. Kun miehen katse viipyy punaisissa ”piikkareissa” ja satiinisukkahousuissa, ehtii huippunopea ja älykäs vaimo jo selittämään: ”Kaipa nukuit viime yönä hyvin, sillä minä olen niin tavattoman väsynyt. Minä en mitenkään jaksa ajaa, enkä voisikaan tällaiset kengät jalassa. Et kai halua, että kotiin tultuamme olisin aivan väsynyt?”

Matti oli jo tottunut tällaiseen. Hän oli aina väsynyt, sillä häntä vaivasi useampikin sairaus, mistä jokainen vähensi tai heikensi yöunen määrää ja laatua. Jos Matti oli väsynyt, Matti ajoi, jos Maija oli väsynyt, Matti ajoi. Mutta vaimo ei muistanut miehen ajaneen, vaan kertoi yhä uudelleen ystävättärilleen ja perheen tuttaville siitä, kuinka auton mittariin kertyi sellainen määrä kilometrejä hänen hoitaessaan perheen asioita. ”Kuule Maija, minähän olen ajanut nyt useamman viikon ajan joka paikkaan. Minusta olisi joskus mukava vain katsella maisemia.” ”Voi hyvänen aika sentään, sinähän olet aivan mahdottoman huonomuistinen. Viime viikollakin minä ajoin, kun se suuri moottoripyörä melkein törmäsi kylkeemme, ja minä penkereelle ajamalla vältin vakavan onnettomuuden! Onneksi vaimonasi on näin taitava kuljettaja!”

Historian kirjoja kirjoitetaan uudelleen

Matti muisti tilanteen. He olivat tulossa vaimon veljen mökiltä. Maija oli siirtämällä siirtänyt lähtöä, ja niinpä heille oli tullut tavaton kiire, sillä vaimolla oli illalla tärkeä liiketapaaminen. Auto oli jo valmiiksi pakattu ja lapset istuneet takapenkillä melkein puoli tuntia. ”He niin harvoin olivat Maijan sukulaisissa, eikö mies käsittänyt ollenkaan vaimon tunteita? Tästä puhuttaisiin vielä kotona! Matti ajatteli vain itseään ja omia asioitaan!” — Mies ajatteli vain sitä, että nyt olisi ajettava tuhatta ja sataa, jos vaimo mieli ehtiä hallintoneuvoston kokoukseen!

Kun mikään ei tuntunut tehoavan, istuutui Matti autoon ja käynnisti sen. Vaimo keikkui kuistilla tuolin reunalla (osoittaakseen käsittäneensä lähdön olevan lähellä) ja puhui käsillään huitoen veljen vaimon kanssa. Kyllä, kyllä, kello oli todellakin niin paljon! Vaimo uskoi sukulaisen hätääntynyttä katsetta ja tajusi ajan kuluneen niin nopeasti. Mutta vessassa oli vielä käytävä! Meikki korjattava! Juostava rantaan pesemään kädet!

Auto oli käynyt jo hyvän tovin, kun koko huvilaväki kokoontui auton ympärille. ”Hyvä mies, tule pois sieltä ratin takaa! Nyt on sellainen tilanne, että minun on ajettava!” Maija tunki takapuoltansa penkille jo ennen kuin Matti oli ehtinyt liikahtaakaan. Turvavyö oli sisään tunkevan vaimon takapuolen puristuksessa, ja tämä kivahti äänekkäästi kun mies tunki kätensä väliin päästäkseen irti. Jalka osui vaihdekeppiin ja auto sammui nytkähtäen.

Maija oli selin viereiselle penkille selvinneeseen Mattiin, joka hyvin voi kuvitella vaimon kasvoilla olevan ilmeen tämän hengästyneenä (mistähän ihmeestä hengästys tuli?) todetessa: ”Nyt varmastikin ymmärrät, Tarja-kulta, mitä minä joudun kokemaan noin kömpelön miehen kanssa! On se sentään hyvä että minä pystyn huolehtimaan kaikesta.”

Maija hymyili ja heilutti ja käänsi virta-avainta. Jalat liikkuivat levottomasti polkimilla ja auto nytkähti rajusti sammuen jälleen. Matti ei uskaltanut katsoa sivulleen ja puristi suutaan krampinomaisesti kiinni. Hän tiesi tarkalleen, minkä ilmeen vaimo häneen kohdisti huulet yhtenä viivana. ”Turpa kiinni” voidaan kuuluttaa niin monella tapaa, sanoittakin! ”Tästä ei sitten koskaan puhuta!” Auto sammui pihalta ylös johtavassa nousussa vielä kerran, ennen kuin he selvisivät kylätielle.

Matti ei muistanut yhtään ainoata kertaa, jolloin Maija heidän yhteisillä lähtemisillään olisi ollut ajoissa. Ei auttanut, vaikka mies loma-aikana olisi valehdellut tarpeellisen lähtöajan tuntien tai päivien päähän todellisesta. Maija oli aina myöhässä!

Maija loi katseen rannalla vilahtavaan huvilaan päin, ja kun oli vakuuttunut siitä, ettei sieltä enää näkynyt tielle, pysäytti auton jyrkkään mutkaan, jonka tienvarret kasvoivat korkeata heinää. ”Nyt sinä ajat, minä olen niin väsynyt!” Maija seisoi jo tiellä. Matilla oli kova kiire rattiin, sillä selvästi kuului raskaan moottoripyörän ääni. He ehtivät ajaa muutaman kymmentä metriä, kun Maija kauhistuneella äänellä kiljui: ”Joku hullu ajaa päälle, varo!” Matti sai auton juuri ja juuri riittävälle ruohokaistaleelle tien vieressä, kun valtava sivuvaunullinen moottoripyörä hurahti ohitse.

Illalla myöhään veljen vaimo soitti juuri kun Maija hengästyneenä oli ehtinyt ovesta sisään. Kaikki ei kokouksessa ollut mennyt vaimon mielen mukaan ja tämä oli hyvin väsynyt. Hyvin usein vaimo kätki hermostuneisuutensa ja epäonnistumisensa tunteen väsymykseen. Tai flunssaan. Hän oli usein pois työstä flunssan takia. Työpaikalle soittaessaan hänen äänensä rahisi nuhaisena ja yskänpuuskat keskeyttivät selityksen useaan kertaan. Häntä kehotettiin parantamaan itsensä ja tulemaan sitten töihin kuntoutuneena. Koko sinä päivänä ja seuraavina maapallon pyörähtämisen hetkinä ei hänestä mitenkään voinut havaita sairautta, paitsi kun joku soitti tai piipahti käymään.

Nyt Maija siis oli väsynyt, mutta veljen vaimon ääni sai hänet täyteen intoa ja hyväntuulisuutta. Voi kun oli ollut ihana retki, voi kun oli ihanaa kun oli sellaisia sukulaisia! Oliko hän ehtinyt kokoukseen? Oli kyllä, vaikka oli joutunut ajamaan ylinopeutta. Mutta mitä kauheaa olikaan tapahtua pian huvilalta lähdettyä! Onneksi Maija oli niin hyvä kuljettaja, että oli ehtinyt välttää niin kauhean onnettomuuden! Seuraavalla kerralla olisi lähdettävä aikaisemmin, kunhan vain miehen saisi nopeammin autoon, kun se on niin hidas ja unohtavainen. Olisivathan he ehtineet aikaisemmin tien päälle, ellei mies olisi unohtanut tavaroitaan huvilalla ja jos ei lasten olisi vielä viime hetkellä tarvinnut juoksuttaa miehen pyyhettä niin kiireisen lähdön keskellä!

Totta oli, että perheen pienimmäinen oli huomannut kuivausnarulla vieraan näköisen pyyhkeen ja heittänyt sen takaikkunasta auton sisään.

Jälkeen päin oli todettu, että se ei lainkaan kuulunut Matille, olihan vain samanlainen kuin mitä perheellä oli jo ennestään. Maijan mielestä sitä ei kannattanut palauttaa, olisihan se aika noloa. Ja ainahan heillä oli käyttöä uudenkarheille pyyhkeille!

Matti oli jälleen kerran ymmällään, vaikka oli jo niin tottunut kaikkeen tähän. Hän oli oikeastaan aivan liian väsynyt kaikkeen hosotukseen ja vääriin syytöksiin, historian uudelleen kirjoittamiseen. Mutta ajoittain terve järki sai tarpeeksi tilaa, ei ikävä kyllä auttaakseen, vaan lisätäkseen miehen sisällä vallitsevaa kaaosta. Hän oli aivopesun uhri, vaikka ei sitä niinä vuosina tajunnutkaan. Kun Maija vuodesta toiseen muisteli tätäkin tapahtumarikasta päivää, ja kertoi sen yhä uudelleen juuri sellaisena kuin hän sen itse muisti, vahvistui Matin koko perhepiirille tuottaman ahdistuksen laajuus. Kuinka kauan Maija olisi kestävä tällaista elämää niin kypsymättömän ihmisen kanssa? Kuinka hän olikaan ajautunut avioliittoon näin lapsellisen miehen kanssa?