Kuka oikein on äänessä?

”Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kuule hänen ääntänsä ja riipu hänessä kiinni, sillä siinä on sinun elämäsi ja pitkä ikäsi…” (5.Moos.30).

”’Ja laskettuaan kaikki omansa ulos hän kulkee niiden edellä, ja lampaat seuraavat häntä, sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.’ Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.” (Joh.10).

Eilen kirjoitimme Jumalan äänestä, joka erikoisesti viidennessä Mooseksen kirjassa mainitaan lukemattomia kertoja. Mikä ero sitten oikein on Jumalan Sanan ja Hänen äänensä välillä, kun Raamattu mainitsee kummankin asian toistuvasti? Kysymys taitaa olla paljon monimutkaisempi kuin ensi kuulemalta voi päätellä! Kirjoittaja kokee melkoista avuttomuutta jouduttuaan tämän kysymyksen ääreen. Jotkin israelilaiset oppineet voisivat varmastikin valottaa tätä asiaa alkukielen sanojen merkityksen perusteella. Mutta mekin voimme nyt tässä esittää joitakin näkemyksiä, jotka perustuvat aivan normaaliin, hengelliseen ajatteluun.

Mielessäni toistuu koko ajan uusitestamentillinen sanankohta:

”Sillä Esaias sanoo: ’Herra, kuka uskoo meidän saarnamme?’ Usko tulee siis kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta. Mutta minä kysyn: eivätkö he ole kuulleet? Kyllä ovat: ’Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin.’ Minä kysyn: eikö Israelilla ole ollut siitä tietoa?” (Room.10).

Mitä me kuulemme erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa? En ole tainnut istua yhdessä ainoassakaan hengellisessä kokouksessa, jossa puheet eivät olisi selvästikin koskeneet raamatullisia asioita. Olen kuitenkin, jos oikein muistan, istunut kokouksissa joissa ei ole luettu Raamatusta varmaankaan yhtä jaetta enempää. Aikanaan kai kirkossa sain nuorena miehenä kuulla saarnan Lutherista ja silloin ei kai luettu yhtään sanankohtaa!

Mitä me siis kuulemme erilaisissa hengellisissä tilaisuuksissa? Jos luetaan jotakin Raamatusta, onko se Jumalan Sanaa vielä sen jälkeen, kun saarnaava henkilö on esittänyt siitä täysin omia ajatuksiaan jo usein mainitsemani esikuvan mukaisesti. Esitetään mitä erilaisimpia näkemyksiä olematta ollenkaan varma pitävätkö ne paikkansa Sanan kokonaistodistuksen kanssa!

Mikä on meidän tehtävämme hengellisen elämän ja koko elämämme piirissä?

”…ja hän uskoi meille sovituksen sanan. Kristuksen puolesta me siis olemme lähettiläinä, ja Jumala kehoittaa meidän kauttamme. Me pyydämme Kristuksen puolesta: antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.” (2.Kor.5).

Tuoko tämä tehtävä meille joitakin erityisiä velvoitteita? Mitä ihmiset kuulevat meidän avatessamme suumme? Toteutuuko meidän kohdallamme:

”Heidän äänensä on kulkenut kaikkiin maihin, ja heidän sanansa maan piirin ääriin.”

”…sillä ne tuntevat hänen äänensä. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.’ Tämän kuvauksen Jeesus puhui heille; mutta he eivät ymmärtäneet, mitä hänen puheensa tarkoitti.”

Ymmärrämmeköhän me mitä Jeesuksen puhe tarkoitti? Eikö Hän selvästikin tarkoittanut Hänen Sanansa meissä olemista, ja sen kuulumista Hänen äänellänsä, Pyhän Hengen vaikutuksen johdosta? Hänen puolestaanhan me toimimme?

Mikä innoitti minut näihin ajatuksiin? Istuin hiljattain kokouksessa, jossa esiintyi naissaarnaaja, hyvin eloisa ja jo ennen kokouksen alkua koko ajan hymyilevä. Esiintymisensä (en käytä sanaa puhumisensa) aikana hän liikkui koko ajan salin etuosassa, kävellen pitkiäkin matkoja. Hän kai puhui hengellisiä asioita, mutta mitään ei jäänyt mieleeni odottaessani useiden lähimmäisten kanssa hänen lopettamistansa, kuullen läheisyydestä hartaita huokauksia: ”Miksi hän puhuu tuollaisella äänellä, miksi hän ei jo lopeta?”

Äänellä on siis yhtä suuri merkitys kuin Sanallakin!